Herääminen eli tietoiseksi tuleminen on minusta valtavan mielenkiintoinen prosessi, jonka havainnoimiseen en kyllästy varmaan milloinkaan. Intohimonani on ollut vuosien varrella tutkia ja saada sanoitettua heräämisprosessia psykologisesta näkökulmasta, sillä minulle on jostain syystä aina tärkeää oikeasti ymmärtää henkisyys inhimillisen ihmisyyden näkökulmasta ja siihen konkretisoiden.
Heräämisprosessissa tietoisuuden painopiste siirtyy asteittain mielestä sielutietoisuuteen ja suoraan nyt hetkessä tapahtuvaan itsen ja todellisuuden neutraaliin tiedostamiseen eli tietoisena olemiseen.
Mieli ei tiedosta – mieli ajattelee, luo mielikuvia, muistaa ja päättelee, sekä yhdistelee omaksumaansa tietoa logiikkaa käyttäen.
Tietoisuus havainnoi ja kokee suoraan sen mitä on nyt. Tietoisuus tiedostaa myös mielen, joka on täynnä ajatuksia, joten tietoisuus ei ole mieli itse, vaan mielen takana oleva ymmärrys, tajunta. Mieleen sitoutumaton korkeampi tietoisuus ei tarvitse oppeja, rakenteita tai yhdessä hyväksyttyjä normeja kyetäkseen ymmärtämään todellisuutta. Tämä tietoisuus havainnoi ennen ajattelua, ajattelu tulee mielestä vasta jälkikäteen, jotta mieli voi mieltää ajattelemalla sen mitä on havainnoitu.
Ensin herää tietoisuus mielestä
Suurin osa ihmisistä on täysin tai osittain samaistunut mieleensä ja sinne tallentuneisiin käsityksiin ja mielikuviin itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Oma identiteetti on sitoutunut mielen luomaan kuvaan ”tämä olen minä” ja tätä pidetään koko totuutena omasta itsestä. Psykologisesti ajateltuna monet meistä lähtevät alunperin heräämisen tielle tutustumalla ensin mielensä sisältöihin – sinne tallentuneisiin tunne kokemuksiin, pahaa oloa aiheuttaviin ajatuskuvioihin ja tunteisiin, jäsentymättömiin kokemuksiin ja tapahtumiin, kaikkeen siihen mitä ei ole vielä kyennyt mieltämään eli ymmärtämään mielellään.
Tämä on monesti tärkeä vaihe, joka luo pohjaa syvemmälle heräämiselle. Mielen sisällöt tulevat tutuiksi ja ihminen alkaa saada kokonaiskuvaa siitä logiikasta miksi ajattelee niinkuin ajattelee, tuntee niinkuin tuntee, mitkä asiat ja olosuhteet ovat johtaneet mihinkin, miten on alkanut mieltää itseään, toisia ja maailmaa tällaiseksi, mikä saa toimimaan niin kuin toimii, mistä pelot ja muut haastavat tunteet juontuvat jne.
Perus psykologia auttaa ja ymmärtää ihmistä tässä heräämisen/tiedostamisen kohdassa. Asioita avataan, tarkastellaan, jäsennetään ja puretaan mielen näkökulmasta. Etsitään työkaluja ja keinoja tulla toimeen oman mielen kanssa, säädellä sitä, uudelleen ohjelmoida ja vahvistaa. Myös tunteita käsitellään ja säädellään enemmänkin mielestä käsin ymmärtämällä, kuin suoraan todella kohtaamalla ja läpi virrattamalla. Mielestä haetaan keinoja mielen ja tunteiden hallintaan, niiden kanssa toimeentulemiseen.
Tämä on todellakin tärkeä vaihe ihmiselle, joka on vahvasti samaistunut mieleen ja identiteetti perustuu pääosin mielen käsityksiin. Mutta tässä on vasta pohja huomattavasti syvemmän olemassa olon tunnistamiselle ja tavoittamiselle itsessään. Tässä vaiheessa tiedostamisprosessia ihminen on saanut oikeastaan hyvän käsityksen siitä, mistä tulee jossain vaiheessa päästämään irti tai ainakin siirtämään taka-alalle. Aletaan olla tietoisia siitä, mikä on se itseyden päälle syntynyt tarina, jonka kautta on alkanut mieltää koko olemassa olonsa.
Sitten herää tietoisuus sielusta
Sieluyhteyden avautuminen alkaa mahdollistua ihmiselle, jonka mieli on alkanut tiedostaa itsensä ja pystyy näin myös hallitsemaan itseään – ottamaan todella vastuuta ajattelustaan, tunteistaan ja toiminnastaan.
Persoonallisuus on tietoisuuden tila, jossa mieli on määräävä tekijä. Ensin sielun ja persoonallisuuden välillä ei ole yhteyttä. Tiedostamisen kasvaessa ja kehittyessä edelleen tietoisuuden keskusta alkaa siirtyä asteittain kohti sielua.
Persoonallisuutta aletaan käyttää yhä enemmän sielun palvelukseen, joka aina palvelee myös korkeampaa tarkoitusta. Tietoinen mieli/persoona taas ilman sieluyhteyttä on olemassa ja toimii vain itseään varten. Tarkoitus tulee omasta itsestä, mielihyvän ja mielipahan välttämisestä, henkilökohtaisesta menestyksestä – minä keskeisyydestä. Kasvava sieluyhteys tuo mukanaan sinä ulottuvuuden – elämäni on olemassa muitakin/muutakin kuin minua varten. Henkilökohtainen olemassaoloni, elämäni, sisäinen työskentelyni ja kehitykseni palvelee myös muita; perhettäni, sukuani, yhteiskuntaa, ihmiskuntaa, maapalloa, sieluni kehitystä, Jumalaa tai millä nimellä ikinä haluatkaan kutsua Korkeinta Tietoisuutta.
Koetut traumat ja syvä tunnekipu etäännyttävät sieluyhteydestä
Sieluyhteyden lähtiessä virtaamaan tosissaan tietoisuuden piiriin mielen rinnalle heräämisprosessi alkaa yleensä nopeasti syventyä. Tästä kasvavasta yhteydestä syntyvän turvan ja tietoisuuden takia vielä kohtaamaton ja purkamaton tunne- ja traumasisältö alkaa todella vaatia vapautumista suoraan kokemisen tasolta eli kehosta ja kehossa koetuista tunteista. Keho on aikanaan ottanut kantaakseen kaikki ne tunnekokemukset, joita ei ole voinut syystä tai toisesta virrattaa läpi niiden ollessa ajankohtaisia.
Nyt ei enää riitä, että koettu tuska, väärinymmärrys ja voimattomuus on ymmärretty älyllisesti ja puettu sanoiksi. Nyt on annettava itsen tuntea kaikki sellaisena kuin ne ovat aikoinaan todella tuntuneet. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi tuntea joka ikinen tunne uudelleen, mutta meidän on rehellisesti kohdattava, tiedostettava ja vastaanotettava itsessämme oma kokemuksemme kaikesta tapahtuneesta sellaisena kuin se meille on ollut. Kaikki suru, avuttomuus, pelko, turvattomuus, hätä, viha ja häpeä.
Tämän vaiheen aktivoituessa syvän ahdistuksen, turvattomuuden ja muiden vaikeiden tunteiden, sekä oman voimattomuuden kohtaaminen ja työstäminen psykologisesti pelkän mielen näkökulmasta ja avulla, sekä tukahduttaminen lääkityksin on erittäin vahingollista ja turhaan monimutkaistaa ja pitkittää, joskus jopa sulkee kokonaan, ihmiselle täysin luonnollista heräämisprosessin osaa. Jos tämä vaihe ei pääse tapahtumaan, ihminen ei saa syvennettyä heräämisprosessin kannalta elintärkeää sieluyhteyttään ja jää tavalla tai toisella mielensä ymmärryksen varaan, josta käsin prosessin on mahdotonta edetä. Mieli yrittää selvitä itsensä varassa pyörittäen ja vahvistaen tuttua tarinaa loputtomasti, jolloin ihminen jää elämään elämäänsä selviytymiskeinojensa varassa.
Tärkeintä on auttaa tässä vaiheessa olevaa ihmistä tunnistamaan ja vahvistamaan entisestään jo herännyttä sieluyhteyttä itsessään, josta tavoitetaan tunnetuskan vapauttamiseen tarvittavat voimavarat ja henkilökohtaisuudesta terveellä tavalla etäännyttävät näkökulmat, sekä kaikin mahdollisin tavoin tukea tunnesisältöjen vapautumista kehosta ja sen energiarakenteista. Tämä vaihe on monella niin kipeä ja raju, että on tärkeä tiedostaa, ettei pelkällä mielitietoisuudella ole yleensä riittävästi kapasiteettia ja ymmärrystä ottaa kaikkea läpivirtaavaa vastaan. Ehkä siksi mieleen rajoittuneen psykologian parissa pelätään ihmisten vahvojen tunnereaktioiden ja -sisältöjen vastaanottamista ja enemmänkin jopa tuetaan ihmisiä pysymään niistä irti, kuin kohtaamaan ja uskaltautumaan läpi.
Mieli taka-alalle
Kun uskaltaudumme jossain kohtaa todella kohtaamaan ja läpi virrattamaan tuntemisen tasolla sisäiset haavamme ja kipumme, sekä ottamaan niistä vastuun sielutietoisuuden tukemana – itkemään itkemättömät itkumme, suremaan koetut vaillejäämiset, pettymykset ja epäoikeudenmukaisuudet, luopumaan lopullisesti siitä mitä ei koskaan ollutkaan, antaen myös vihan nousta puolustamaan viatonta kokijaa sisällämme, katsomaan syyllisyyttämme silmästä silmään ja päästämään siitä irti, sekä lakkaamme samaistumasta enää mielen kertomaan tarinaan, josta tuskamme on saanut alkunsa, alkaa häpeä identiteettiin sitoutunut mielemme vihdoin irrottaa kuristavaa otettaan.
Silloin alamme pysyä yhä useammin, helpommin, suoremmin ja tietoisemmin yhteydessä häpeästä vapaaseen sielutietoisuuteen – Sielu alkaa nyt kasvavassa määrin hallita mieltä ja mieli alkaa siirtyä oikealle paikalleen taka-alalle sielun ja Korkeamman tietoisuuden käyttövälineeksi, pois hallitsijan paikalta. Häpeä syvällä tasolla ymmärrettynä on juuri tämä yhteydettömyys, joka jättää meidät mielen armoille selviytymään ja pitää meidät irti todellisesta, luonnollisesta Itsestämme.
… Sari
www.hoitolakeiju.fi
Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan 💜 Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!
Tieni Henkiseksi Parantajaksi on ollut pitkä sisäinen matka, joka alkoi yli 30 vuotta sitten, kun elämä saatteli minut aloittamaan jo hyvin nuorena omien haavojeni ja traumojeni uskomattoman perusteellisen ja yksityiskohtaisen kohtaamis- ja vapauttamispolun. Onneksi en tiennyt etukäteen mitä tuleman pitää – kuinka loputtoman määrän tuska-, pelko-, viha-, suru-, häpeä- ja traumakerroksia tulen läpikäymään, voimattomuutta ja selviytymiskeinoja kohtaamaan, näkemään ja purkamaan itseni kautta perheeni ja sukuni tiedostamattomia traumarakenteita sekä kollektiivisia naiseuteen ja koko ihmisyyteen liittyviä haavoja ja traumoja, kuinka yksinäinen matkani tulee olemaan, kuinka paljon pelkän sisäisen luottamuksen ja tiedon varassa joudun suunnistamaan ja kuinka vähän tämä maailma yleisesti ottaen tiedostaa ja pystyy tukemaan näin syväluotaavaa sielullista/henkistä vapautumismatkaa.
Voidakseen eheytyä emotionaalisesti eli päästää irti ja vapautua kaikesta koetusta tunnekivusta ja -tuskasta, ihminen tarvitsee tietoista yhteyttä tuntevaan ja tarvitsevaan osaan itsessään. Tämä yhteys avautuu aistivan ja kokevan kehon kautta. Tarvitaan laskeutumista mielen tasolta, ajattelusta kehoon.
hylätä, tuomita, vähätellä, pilkata tai paheksuta. Tähän tarvitsemme Rakastavan Sisäisen Aikuisen löytämistä itsestämme – sen aikuisen, jota olisimme alunperinkin jo lapsena tarvinneet. Tämä aikuinen auttaa rajoilla ja rakkaudella lasta erehdyksen ja kokeilun kautta kasvamaan ja oppimaan ihmisyyden haasteista ja kivuista lempeän myötätunnon ilmapiirissä, sekä ottaa vastuun roolistaan lapsen aidon olemassa olon mahdollistajana.
