Sieluni


Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Koskaan et ole yksin jättänyt, hylännyt
ihmisyyteni kamppaillessa, kipuillessa
menneisyyden taakoissa,
pyristellessäni vapaaksi
lukemattomista väärinkäsityksistä,
mieleeni takertuneista tuomioista,
viallisuuden kokemuksista,
huonouden haudoista,
viattomuuden häpäisyistä,
vääränlaisuuden loputtomista leimoista.

Olet odottanut kärsivällisesti lukemattomia kertoja
koska taas kuulen tuskani keskeltä,
koska hiljennän mieleni ja käännyn sisimpäni rauhaan,
puoleesi, yhteyteen kanssasi.
Jotta voit välittää kaiken sen
mitä olen ulkopuoleltani yrittänyt epätoivon vimmalla tavoittaa,
teoilla ja suorituksilla ansaita, mielelläni ratkaista.

Omaan Voimaani olet minua kutsunut yhä uudestaan ja uudestaan,
kun olen uhriuteeni vajonnut,
olosuhteita ja muita ihmisiä syyttänyt,
yrittänyt maailmaan kelvata
ihmetellen pahaa oloa ja tyhjyyttä,
kun olen itsestäni luopunut pitääkseni muut tyytyväisinä.

Kauan on kestänyt sisäistää,
ajatuksesta ja oivalluksesta kokemukseksi jalostaa –
minä en ole täällä miellyttämässä toisia omalla kustannuksellani,
en käytettävänä toisten mielen tarpeisiin,
en sopeutumassa sopivaksi ymmärtää,
en kannattelemassa toisten häpeää ja kyvyttömyyksiä,
tunteita, joita toiset itselleen luovat omista lähtökohdistaan.
En kannattelemassa vastuuttomuutta,
joka kumpuaa tekemättömästä sisäisestä työstä – vastuun välttämisestä
oman hyvinvoinnin ja sisäisen todellisuuden suhteen.

Sieluni, nyt minä alan todella ymmärtää.
Koko elämäni ajan olet etsinyt väyliä ilmentyä,
saada olla olemassa persoonassani, kehossani, mielessäni – minussa ja kauttani.
Elävöittää ihmisyyteni, inspiroida, ylevöittää ja rohkaista.

Kuinka paljon olenkaan hukannut energiaani
pyrkiessäni ohittamaan ja vaimentamaan Sinua,
jotta pysyisin ymmärrettävänä, hyväksyttynä,
jotta olisi edes jotain yhteistä ja jaettavaa siellä
missä olen yrittänyt kelvata luullen olevani jotenkin viallinen, vääränlainen.

Minä olinkin erilainen,
yrittäen loputtomasti sopeutua maaperään,
jossa Sieluni ei voi kukoistaa, löytää juurilleen alustaa,
joka tukee, turvaa ja ravitsee.
Kuin kukka, joka yrittää kukkia itselleen sopimattomissa elinolosuhteissa
samalla kärsien ja syyllistyen omasta kyvyttömyydestään.

Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Askel askeleelta olet minua tuonut lähemmäs
Itseäni, Ydintäni, Kotiani.
Auttanut näkemään ja purkamaan
ne loputtomalta tuntuvat esteet yhteytemme tieltä.
Vääristymät, joiden takia en enää tunnistanut Sinua, Itseäni,
muistanut kuka olen.

Sieluni, minä annan sen kaiken mennä,
Tarinan, jota aloin kutsua minuksi.
Tarinan, josta muotoutui elämäni.

Sieluni, päästän irti siitä, joka en koskaan ollutkaan,
jotta voit tehdä minusta sen joka olen aina ollut,
joksi voin vielä tulla.
Nyt saat ilmentyä minussa vapaasti, siirryn pois edestä.

Sieluni – taidan olla saapumassa Kotiin.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

4 kommenttia artikkeliin ”Sieluni”

  1. Ai että, tuo oli niin kaunista luettavaa, se sai minut kyyneliin. Pystyin samaistumaan ja koin sen olevan myös minun tarinaa.

    Kiitos!🤗

    Vastaa

Jätä kommentti