Paranemisen alkemia

Paraneminen on suostumista todellisuuteen,
todellisuuden katsomista suoraan sellaisena kuin se on.
Ei julmasti ja tuomiten, vaan rehellisesti.

Se on syyllisyydestä luopumista samalla kun suostuu vastuuseen.
Armoon astumista samalla kun tunnustaa oman osuutensa.

Se on selviytymisen tunnistamista ja taakse jättämistä.
Aikuiseksi kasvamista henkisesti.
Itseksi tulemista ja Kotiin paluuta.

Minä kutsun takaisin Itseni,
jonka kadotin eläessäni muita varten.

Minä kutsun takaisin Rajani,
joista luovuin, jotta saisin jotakin,
jota en osannut itse itselleni antaa.

Minä kutsun takaisin oman Tilani,
jota en uskaltanut säilyttää,
jotten jäisi yksin.

Minä kutsun takaisin Voimani,
josta luovuin, jotta saisin kuulua.

Minä kutsun takaisin Valinnanvapauteni,
josta luovuin,
kun en halunnut ottaa vastuuta.

Minä kutsun takaisin Vastuuni,
jonka väitin kuuluvan muille.

Minä kutsun takaisin Terveyteni,
jonka menetin,
jotta näkisin ja ymmärtäisin.

Minä kutsun takaisin Yöuneni,
jotka kadotin,
jotta edes jossain olisi hiljaisuus,
jossa todella alan kuunnella.

Minä kutsun takaisin Ääneni,
jonka menetin,
kun en uskaltanut sitä käyttää
hyväksynnän tarpeessani.

Minä kutsun takaisin Voimavarani,
jotka kadotin,
jotta vihdoin luopuisin epäolennaisesta
ja alkaisin keskittyä olennaiseen.

Minä kutsun takaisin Tarkoitukseni,
jonka kadotin, kun valitsin pitäytyä mukavuusalueellani
tutussa ja turvallisessa.

Minä kutsun takaisin Rakkauteni,
sieltä missä siihen ei vastattu arvoisellani tavalla.

Minä kutsun takaisin Arvoni,
sieltä missä yritin ansaita sen.

Minä kutsun takaisin kaikki Sanani,
joilla yritin turhaan selittää itseäni niille,
jotka eivät edes halunneet ymmärtää.

Minä kutsun takaisin Aikani,
jota tuhlasin yrittäessäni kelvata.

Minä kutsun takaisin Varjoni,
jotka heijastin ulkopuolelleni toisiin ihmisiin.

Minä kutsun takaisin Valoni,
jonka kadotin vältellessäni Varjojani.

Minä kutsun takaisin Haavani,
jotka yritin hoidattaa muilla.

Minä kutsun takaisin Aitouteni,
joka hautautui turhan häpeän ja syyllisyyden alle.

Minä kutsun takaisin Toiveeni ja Unelmani,
jotka hautasin,
kun en enää jaksanut uskoa niihin.

Minä kutsun takaisin Sieluni,
jonka kadotin luopuessani itsestäni – Selviytyäkseni.

-Sari Saario-