Viime aikoina Energiahoidoissa on monilla purkautunut paljon ennen näkemättömällä syvyydellä
aikoinaan sisään jäänyttä tuskaa, itkemättömiä itkuja,
tunnekokemuksia, joille ei ole ollut sanoja, ketään todentajaa ja vastaanottajaa,
sekä tästä juontuvaa pohjattoman yksinäisyyden kokemusta,
joka on ollut hautautuneena kaiken selviytymisen alle ja jota monet meistä ovat kantaneet hiljaa sisällään jo useamman vuosikymmenen,
useamman sukupolvenkin.
On valtavan koskettavaa olla kerta toisensa jälkeen todistamassa mitä ihmisessä alkaa tapahtua, kun valmius tällaiseen todella avautuu.
Miten nopeasti musertavinkin tuska,
jopa koko elämän ajan kannettu
pääsee sulamaan lopulta pois.
Kun suojatunteet alkavat todella tehdä tilaa kaikelle sille,
mitä ei ollut alunperin mahdollista olla, kokea, tuntea ja päästää esiin.
Kun hiljaisuus on päässyt ottamaan riittävästi tilaa ihmisen olemuksessa ja sisäiset itseä ja ympäristöä todellisuudelta suojaavat rakenteet vihdoin alkavat antaa periksi.
Kun voi vain alkaa tuntea
kaiken sen mitä ei syystä tai toisesta aiemmin voinut.
Kun ei tarvita enää analyysia,
selityksiä, loputonta elämän tarinan kertaamista sen kivuliaine yksityiskohtineen,
yritystä olla muu kuin on – kipuineen päivineen.
Kun henkisyys ei enää ole keino nousta pois tuntemisesta, joka on ihmisyytemme perusta,
vaan se alkaa toimia voimavarana,
jonka avulla kehoon ja sen myötä tunteisiin voi todella laskeutua ja niiden kokeminen, kohtaaminen sellaisenaan mahdollistuu ja ne saavat integroitua osaksi omaa laajempaa sielullista todellisuutta.
Kun itseen ympäristöstä imetty häpeä ja syyllisyys eivät enää pistä kieltämään, ohittamaan, torjumaan, tuomitsemaan tai väistämään
omaa inhimillisyyttä ja elämäntarinaa, sellaisena kuin se todella on ja oli,
ja sitkeässä olleet vääristymät omasta itsestä pääsevät oikenemaan,
uhrinkin identiteetti hellittämään otettaan.
Kun kaiken hallinnassa pitämiseen keskittynyt selviytymisidentiteetti alkaa vihdoin väistyä ja voi alkaa antautua sille, mikä itsessä on piiloutunut ja jäänyt tuntemattomaksi.
Kun ei tarvitse enää taistella vastaan sitä mitä oli ja ei ollut.
Voi vain katsoa ja kokea sitä rauhassa,
antaa sen kaiken tulla ulos,
jotta kaikki alle hautautunut lempeys, rakkaus ja voima pääsevät vihdoin esiin.
Niin moni pitkään itseksi tulemisen matkalla ollut tekee tällä hetkellä ihan huikeita läpimurtoja tämän äärellä.
On nöyrä kiitollisuus sydämessä,
kun saan kannatella turvallista, pyhää tilaa, jossa tällainen mahdollistuu.
Olla todistajana jollekin valtavan kauniille ja inhimilliselle.
Jollekin oikeasti maailmaa muuttavalle.
-Sari Saario-