Aidoksi Ihmiseksi


Rakas Kaunis ihminen, sinä Rohkea Sielu.
Miten puhtaasti ja aidosti uskallatkin jo ilmentää itseäsi –
tuoda esiin tarvitsevuuttasi, inhimillisyyttäsi.
Olet jättämässä ydinhaavojasi kovaa vauhtia taaksesi,
todella päästämässä irti, vapautumassa.

Sinun ensisijainen tehtäväsi on olla itsellesi, totuudellesi uskollinen
jokaisessa eteen tulevassa hetkessä,
täysin riippumatta kuka tai mitä on vastassasi.
Sinun tarkoitus on olla itsellesi kaikki se turva, rakkaus, suoja,
myötätunto, läheisyys ja armo, jota niin kovasti kaipaat.
Sinun on tarkoitus kuulla omat arvosi, tunteesi ja tarpeesi, toiveesi ja kaipuusi,
ja seistä niiden takana.

Uskalla antaa mennä kaiken sen mikä on irtautumassa elämästäsi.
Uskalla ottaa vastaan kaikki se, joka haluaa luoksesi tulla.
Luota tarkoituksenmukaisuuteen, maailmankaikkeuden hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen.
Kaikki,
ihan kaikki on järjestäytynyt juuri Sinua varten,
jotta näkisit, ymmärtäisit ja pääsisit laajenemaan.

Näe haasteidesi siunaus kutsuna johonkin, jolla vapautat itsesi
vanhoista kaavoista, väärinkäsityksistä, pimennoista, voimattomuudesta,
haavoista ja vaille jäämisistä.
Salli itsesi laajeta uudenlaisiin näkökulmiin – pois pelosta, uhriudesta,
armoilla olemisesta, rakkaudettomuudesta.

Etsi ja koe kuka Sinä aidoimmillasi olet.
Tuo se Aitous jokapäiväiseen elämääsi – kaikkeen mitä kohtaat,
kaikkien kanssa, joita kohtaat.

Lakkaa katsomasta ulkopuoleltasi milloin voit/saat olla Aito.
Kukaan muu ei sitä määritä.
Toki aitouteesi voidaan reagoida.
Uskalla jättää ne reaktiot omistajilleen.
Sinä olet vastuussa vain omistasi.

Salli itsesi ilmentyä täysin sisältäkäsin – ilman tarvetta
miellyttää, kelvata, mukautua, tyytyä, vaatia, pakottaa
tai hakea hyväksyntää, varmistaa jotakin itsellesi.

Aitona ollessasi olet todellakin sitä mitä olet,
riipumatta siitä tuoko se Sinulle jotakin mitä haluaisit,
viekö pois jotakin mistä et haluaisi luopua.
Aitona olemisessa ei ole ehtoja, takeita, pyyteitä,
tarkoitushakuisuutta, varmistamista tai pyrkimyksiä.

Aitous on autenttisena itsenä olemista puhtaasti ja vilpittömästi,
sietäen mahdollisia seurauksia, jotka eivät aina pintatasolla tyydytä tarpeitamme.
Aitona luotan, että kaikki mitä todella tarvitsen, mikä on minulle syvillä tasoilla hyväksi
pysyy luonani, palaa takaisin tai tulee luokseni uusin ilmentymin – Sieluni tarpeet huomioiden.

Mikä vielä estää Sinua olemasta Aito?
Tunnistatko milloin olet valmis luopumaan aitoudestasi?
Millaisissa tilanteissa, olosuhteissa tai millaisten ihmisten kanssa
koet joutuvasi tekemään kompromisseja aitoutesi suhteen?
Mikä nykyisessä elämäntilanteessasi ja ihmissuhteissasi muuttuisi, jos sallisit itsesi olla täysin Aito?

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Havaintoja Henkisenä Parantajana – TUNNETILOJEN TIETOINEN LÄPIVIRRATTAMINEN

Tietoiseksi heräämisen matkalla yksi olennaisimpia asioita on oppia tietoisesti virrattamaan läpi tunteita ja tunnetiloja samaistumatta niihin. Yleisesti ottaen ihmiset ovat täysin samaistuneita omiin tunteisiinsa ja itsessään tapahtuviin kokemuksiin. Tiedostamisen syventyessä tämä muuttuu olennaisesti, kun samaistumisen sijaan kaikelle itsessä tapahtuvalle voi olla todistajana ja havainnoijana samalla kun kokee. Silloin kokemus muuttuu minä olen tällainen, minulle tämä on näin kokemuksesta minussa tapahtuu tällaista kokemukseksi. Tämä auttaa irrottamaan itsen henkilökohtaisuudesta siihen mitä on, eikä tarvitse enää identifioitua siihen mitä milloinkin itsessä tapahtuu. Ei tarvitse olla se miltä tuntuu. Esimerkiksi minä en ole enää jännittäjä, vaan minussa on jännitystä tai minä en ole masentunut, vaan minussa on alakuloa, lamaannusta, voimattomuutta tai kun jokin tuntuu pahalle/loukkaavalle voi havainnoida miten minussa tapahtuu nyt loukkaantuminen esim. vanhoista pettymyksistä ja haavoista johtuen, kuin että minä olen loukkaantunut. Nousevasta olotilasta tai tunnetilasta huolimatta voi pysyä tietoisena havainnoijana – mitä minussa alkoi tapahtua, eikä pelkästään nyt minä olen tällainen.

Kun todella löytää itsestään havainnoijan, todistajan, tiedostajan sille mitä on, ei voi enää täysin juuttua tunnetilansa tai kokemuksensa valtaan. Ei voi enää jäädä kärsimyskehonsa heiteltäväksi, koska alkaa ymmärtää, että se on vain yksi osa itseä. (Kärsimyskeho on hyvä nimitys sille osalle itseä, joka on tallentanut itseensä läpikäymättömän henkilökohtaisen ja kollektiivisen emotionaalisen tuskan, myös sukulinjoissa kulkevan tiedostamattoman ja kohtaamattoman tunnetuskan.)

Tiedostamismatkalla on tärkeää päästä kosketuksiin oman tunne- ja tarvemaailmansa kanssa, sisäisen lapsensa, joka on nimenomaan tunnetasolla kokenut kaiken tapahtuneen. Kun tunneyhteys on auennut riittävästi ja kosketus omaan emotionaaliseen puoleen palautettu tunnetyöskentelyn myötä (joka tarkoittaa tunteiden tunnistamista, kohtaamista/vastaanottamista, turvaamista, omistamista ja vapauttamista), on erityisen tärkeää ettei jää pelkästään tähän tunneprosessoinnin vaiheeseen, vaan alkaa myös vahvistaa tietoisesti todistajaa itsessään, jolloin kärsimyskehoon samaistuminen lakkaa ja ihminen alkaa samaistua tiedostavaan osaan itseään, jonka alkaa kokea itseyden ytimenä. Ja mitä useammin tämän onnistuu tekemään, suurenkin tuskan tai epämukavuuden keskellä, sitä vahvemmin tiedostamisen keskus alkaa juurtua todelliselle paikalleen, eivätkä tunnekehon heilahtelut ja sieltä heräävät reaktio impulssit pääse enää toimimaan meissä automatioina ja toimintaa ohjaavina tekijöinä.

Omakohtainen kokemus käytännössä

Sain tästä hyvin konkreettisen esimerkin nyt joulun pyhinä. Olin odottanut aikuisten lasteni kanssa viettämääni joulua kovasti ja koin suurta iloa, että voimme olla yhdessä useamman päivän ilman kiirettä ja arjen velvollisuuksia. Aattoaamuna minuun alkoi nousta niin monesta joulusta tuttu alakulo, ärtymys, pieni marttyyri vivahde ja voimakas halu vetäytyä yksinäisyyteen, olla vaan rauhassa yksin. Vanha minä olisi ainakin jollain tapaa alkanut toteuttaa tätä tunnetilaa, lähtenyt sen matkaan, ottanut sen osaksi itseään, vielä vanhempi minä myös alkanut kaataa sitä lasten niskaan kokien olotilani johtuvan heistä. Nyt ero oli niin huikea edellisiin päiviin verrattuna, ettei tämä tunnetila mennyt edes itselleni läpi täysin, vaikka se todella pyrki imemään mukaansa. Aloin puhua itselleni sisäisesti mitä nyt tunnen, miten tuttua tämä jokaisesta joulusta on ja miten tämä ei oikeasti ole minua, minä en ole nämä tunteet, eivätkä nämä tunteet ole minua. Puhuin sitä myös ääneen lapsilleni, että minussa on nyt tällaisia oloja ja tunteita liikkeellä, mutta tämä ei ole koko totuus minussa, minä en oikeasti ajattele näin, tämä ei ole todellista minua. Nyt on kaikki hyvin, eikä tässä hetkessä minulla ole mitään konkreettisia syitä tällaisille tunteille, enkä aio lähteä tämän olon matkaan, vaikka se kuinka yrittäisi, en oikeasti halua olla yksin.

Kun sain tämän verran irrottauduttua tunnetilastani, joka edelleen tuntui voimakkaasti, aloin havaita, ettei se todella minun olekaan, vaan että se virtaa minuun jostain kaukaa, lapsuudestani ja äitini mallista, ehkä kauempaakin, miten hän oli ollut jokaisena jouluaattona jollain tapaa väsynyt, etäällä, kaikkensa tehnyt ja antanut luodessaan perheelleen ulkoisesti ”täydellisen” joulun. Tunnistin myös saman mallin itsessäni, pyrkimyksen tehdä joulusta tietynlaisen ja kaikki siitä ihanteesta poikkeava lähti herättelemään marttyyriutta, ärtymystä, alakuloa, joka ennakoi jo tulevaa pettymystä ja tarvetta vetäytyä, jotta olisi suojassa.

Tämän kaiken havaitessani avasin itseni tietoisesti virrattamaan itseni kautta läpi nämä perheen/suvun ja omaan kärsimyskehoon jääneet tiedostamattomat/tunnistamattomat/tukahdutetut tunteet, jotka olivat joka joulu pyrkineet tietoisuuteni kautta vapautettavaksi. Viime vuosina olin pyrkinyt olemaan jouluisin kuin näitä tunteita ei olisikaan eli selviämään niiden kanssa, nyt ensimmäisen kerran en pyrkinyt millään tavoin ohittamaan, väistämään tai tukahduttamaan niitä, en myöskään suostunut lähtemään niiden matkaan, ottamaan omakseni, toimimaan niiden mukaan.

Halusin yhtäaikaa kohdata ne, antaa niiden olla mitä ovat, olla samaistumatta niihin ja käyttää minua vapautumiseen. Ei tarvittu prosessia, ei monimutkaisempaa analysointia, ei reagointia, ei varsinaista tunnetyöskentelyä, ei tarvetta muuttaa tai ratkaista. Tarvittiin vain halu ja kyky pysyä tietoisena, muistaa todellinen olemus tunteiden alla eli tiedostava itse, antautua/suostua sille mikä on ja olla pelkkä kanava sille mikä haluaa virrata.

Hetkessä hankala, alaspainava tunnesisältö oli poissa ja pääsin jälleen yhteyteen itseni kanssa, lasteni kanssa ja viettämään tätä käsillä olevaa joulua vapaana menneisyyden kokemuksista niissä tunteissa, jotka aitoina heräsivät juuri tänä jouluna.

Minulle tämä oli huikea konkreettinen kokemus siitä mikä ero on sielutietoisuudesta toimimisella vs. mielitietoisuudesta käsin toimimisella. Kaikelle tälle tuli tila vain tapahtua minussa ja kauttani, kun keskityin ainoastaan tietoisena pysymiseen kaikkein tärkeimpänä asiana.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan. Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!

 

 

 

Havaintoja Henkisenä Parantajana – HERÄÄMISESTÄ osa 2.

 

Nyt tuntuu ajankohtaiselta avata syvemmin havaintojani heräämisprosessin jumittumisesta mieleen. Heräämis- eli tietoiseksi tulemisen prosessi alkaa suurimmalla osalla ihmisistä mielentason prosessina, jossa mieli alkaa pikkuhiljaa tulla tietoiseksi itsestään ja näin ollen ihmiselle tulee mahdolliseksi hallita yhä enemmän mieltään eli ottaa vastuuta ajattelustaan, siitä seuraavista tunteistaan ja toiminnastaan, niinkuin edellisessä osassa kirjoitin. Jonka seurauksena taas sydän- eli sielutietoisuuden avautuminen mahdollistuu.

Olen havainnut, että vaikka sielutietoisuus on jo vahvastikin läsnä, mieli voi sitkeästi kerta toisensa jälkeen vetää ihmistä takaisin kärsimykseen ja lukemattomia kertoja läpikäytyyn tarinaan. Toki tarkoituksella, jotta kaikki kerrokset tulevat läpivalaistuiksi ja vapautuvat. Kuitenkin tämä aiheuttaa tiedostamattomana kuviona myös paljon itseaiheutettua pitkittynyttä kärsimystä ja ylläpitää sellaista, joka olisi jo periaatteessa kypsää siirtymään eteenpäin.

Mielentasoon jumittuminen, vaikeus siirtyä sydäntietoisuuteen

Vahva mieli on mahdollistanut meistä monelle selviytymisen lapsuuden turvattomissa ja kipua tuottavissa olosuhteissa, sekä myöhemminkin elämässä. Mieli on tuottanut monenlaisia selviytymiskeinoja ja puolustautumismekanismeja, joiden avulla olemme selvinneet mahdollisimman vähin vaurioin. Olemme selvinneet ehkä mielestä tulevalla tahdonvoimalla kontrolloimalla itseämme tai ympäristöämme mahdollisuuksien mukaan, siirtymällä tuntemisesta järkeilyn ja mielikuvituksen helpottavaan maailmaan, läsnäolosta aistivassa ja kokevassa kehossa ajattelun viileän analyyttiseen turvaan. Olemme mielemme avulla päässeet sisäisesti turvaan monesta sietämättömästä tunnekokemuksesta, jossa emme ole saaneet riittävää ymmärrystä, tukea ja turvaa ulkopuoleltamme. Olemme saattaneet joutua myös liian varhain ratkaisemaan itse aikuisille normaalisti kuuluvia asioita, sellaisia, joita turvallisten aikuisten olisi pitänyt meille tarjota, järjestää, huolehtia tai opastaa.

Tämän takia monet traumaattisia kokemuksia ja paljon turvattomuutta kokeneet ihmiset ovat erityisen samaistuneita omaan mieleensä ja mielen kontrollista tuntuu ihan mahdottomalle päästä irti. Ei ole ollut välttämättä minkään muunlaista kokemusta olla olemassa, kuin jatkuvasti pyrkiä ennakoimaan ja ymmärtämään mielellä kaikkea, mitä itsessä ja ympärillä tapahtuu. Mielen varassa oleminen on oikeasti mahdollistanut selviytymisen.

Olen huomannut, että tämä saattaa aiheuttaa pitkäaikaisenkin jumin heräämisen tiellä, matkalla mielestä eli egosta sydämeen, vaikka sielutietoisuuden kapasiteetti olisi jo muuten valmis siirtymään eteenpäin. Mieli jää pitämään tiukasti kiinni paikastaan, vaikka ihmisessä olisi jo valmius siirtyä täydemmin mielen ohjauksesta sielunohjaukseen.

Paradoksaalisesti mielen kapasiteetti ei riitä antamaan sellaista sisäistä turvaa, joka todella mahdollistaa eheytymisen ja uskalluksen vapautua menneisyyden kivuista. Päästäksemme sydäntietoisuuteen, jossa pystyy irrottautumaan turhasta henkilökohtaisuudesta kaiken koetun suhteen, löytää tarvittavaa turvaa ja laajempia näkökulmia, sekä voimavaroja kohdata se mikä kohdattava on vapautuakseen, meidän on opittava hiljentämään mieli, siirtämään se taka-alalle, lakattava samaistumasta ensisijaisesti siihen. Jos mieli pitäytyy vain itsensä varassa, se löytää loputtomasti uusia ongelmia ratkaistavaksi, sekä ylläpitää ja keksii uusia selviytymiskeinoja. Mieli jatkaa tavalla tai toisella loputtomasti sitä tarinaa, jonka se on koonnut kaikesta tapahtuneesta oman ymmärryksensä varassa.

Tämä tarina omasta elämästä, oman persoonan kokemuksista on tärkeä jäsentää, omistaa ja ymmärtää, mutta lopulta vain siksi, että siitä voi jossain kohtaa tietoisesti irrottautua. Mieli jää niin mielellään analysoimaan, toistamaan, kertaamaan, muistelemaan, kertomaan ja muilla tavoin vahvistamaan ja ylläpitämään tarinaa, vaikka sitä ei ole tapahtunut enää ehkä vuosikymmeniin ja/tai katsomaan itseään loputtomasti tuon tarinan läpi. Tarinasta tulee osaa identiteettiä, koska persoona identifioi itsensä mielen kautta  – tällainen minä olen, näin minua on kohdeltu, näin minut on määritelty, tällainen on kohtaloni. Monesti saattaa jäädä huomaamatta, että nyt sitä tarinaa ei jatka enää kukaan muu kuin itse, ei ole jatkanut enää aikoihin.

Sydän- sielutietoisuus ei koe itseään mielen kautta, siksi lopulta ainoa keino vapautua todella traumastaan, tuskastaan, tarinastaan, selviytymiskeinoistaan ja rajoittuneesta persoonastaan on auttaa itseään kaikin itselle sopivin keinoin siirtymään mielestä sydämeen, todella ymmärtää mitä se tarkoittaa.

Mieli- ja sielutietoisuuden ero heräämisessä

Omalle ihmisyydelleni on ollut helpompaa irrottautua vanhasta ja suuntautua uuteen, kun olen voinut jollain tapaa mieltää ja ymmärtää mistä olen menossa mihin. Mieli kaipaa teorioita, oppeja ja metodeja. Sielutietoisuuteen siirryttäessä sisäinen tieto riittää, mutta siirtymäsvaiheessa mieltä on tärkeää auttaa mieltämään tapahtuvaa sen verran, että sen on helpompi antautua, suostua ja irrottaa ohjaksista. Täytyy kunnioittaen muistaa, että mielemme iso tehtävä on ollut olla suojelijamme ja sitä se omilla keinoillaan pyrkii edelleen tekemään.

Sielutietoinen ihminen ohjautuu ensisijaisesti sielunsa viisaudesta käsin, joka on intuitiivista tässä hetkessä tapahtuvaa tietämistä, suoraa tietämistä ja tiedostamista ennen aktiivista ajattelua. Sielutietoinen ihminen on yhdistänyt mielen ja sydämen – ts. ajattelu tapahtuu enemmänkin sydämestä käsin kuin aivoista käsin. Mieli ajattelee aktiivisesti, ikäänkuin tekee/tuottaa ajattelua ja tietää ajattelun tuloksena. Mieli on myös aina menneisyydessä tai tulevaisuudessa, ei koskaan tässä hetkessä. Sydän taas kuuntelee, ottaa vastaan tietoa sisäisen kuuntelun kautta juuri nyt, käsillä olevassa hetkessä.

Mieli luo ongelmia, joita pyrkii ratkaisemaan, loputtomasti. Sydän havainnoi todellisuutta hyväksyen sen mikä on – ilman luokittelua, määrittelyä, mielipiteitä.
Mielellä on mielipiteitä, mielitekoja, mielipahaa ja mielihyvää, sydän ottaa kaiken vastaan sellaisenaan.
Mieli tähtää yleensä jonkin saavuttamiseen tai välttämiseen, sydän pyrkii löytämään rauhan ja tasapainon sen kanssa mitä on.
Mielelle asiat ovat oikein tai väärin, hyviä tai huonoja, sydän näkee neutraalisti, arvottamatta.

Sielutietoinen ihminen pystyy näkemään ja ymmärtämään hyvin laajoja kokonaisuuksia asioista ja ilmenemistä, sillä tietoisuus ei ole sidottu mielen rajoittuneeseen ymmärrykseen, joka toistaa totuttua ja toisten varmistamaa tietoa ja ajattelua.
Sydän-, sielutietoisen ihmisen rauha, tasapaino, voima, vapaus ja viisaus tulee juuri tästä – sydäntietoisuuden käyttämisestä ensisijaisena havainnointi ja tiedostamiskanavana mielitietoisuuden siirtyessä taka-alalle palvelemaan ja jäsentämään sielutietoisuutta.

Kehotietoisuus väylänä mielestä sydämeen

Kehossa on minätietoisuuden ydin, kokemus siitä millaista on olla minä. Mielessä on ajatus, mielikuva, tulkinta minuudesta, kehossa lahjomaton ja suora todellisuus. Mieli voi sanallistaa kokemuksen etu- ja/tai jälkikäteen, muttei voi kokea sitä tässä ja nyt.

Jos lähestymme omaa tai toisen ihmisyyttä ensisijaisesti mielestä käsin, olemme vain ihmisyyden idean äärellä ja todellinen ymmärrys, kokemuksellinen tiedostaminen jää tavoittamatta. Mieli psykologisoi – selittää, analysoi, ymmärtää älyllisesti, pyrkii ratkaisemaan, vie pois suorasta kokemisesta ja tuntemisesta, tekee yksinkertaisesta monimutkaista.

Voimme tietää persoonastamme ja elämästämme kaiken mahdollisen mielen näkökulmasta ja ymmärtää henkisyyttä mielellä hyvinkin syvästi, mutta ilman sydäntietoisuuden avautumista ja siihen siirtymistä ymmärryksestä ei tule kokemusta, joka vasta todella muuttaa kokemuksemme itsestämme ja elämästä, vapauttaa meidät häpeään sidotusta identiteetistä. Mielen varassa pyöriminen voi tällöin jatkua loputtomasti, jolloin täytyy koko ajan kamppailla, selviytyä, muuttaa, hakea ratkaisua, välttää ja törmätä uudelleen ja uudelleeen samoihin haasteisiin.
Sydäntietoisuus tuntee, aistii, kokee, ottaa vastaaan, hyväksyy, virrattaa läpi, ottaa omaksi, kokee myötätuntoa, tunnistaa, on vapaa muuttamisen ja ratkaisemisen tarpeesta, jolloin ihmiselle tulee tila vain tiedostaa, muuttua ja ratketa – tästä seuraa todellinen tiedostamisen kautta tapahtuva muutos.

Tarvitsemme oman heräämismatkamme vaiheen tiedostamista ja jos koet, että olet jäänyt jumittamaan epätarkoituksenmukaisesti mieleesi, sinun on hyvä ensisijaisesti keskittyä auttamaan itseäsi pois mieleen samaistumisesta Sinulle sopivin keinoin, jotta turha kärsimysvaihe jäisi mahdollimman lyhyeksi. On tärkeää opetella siirtämään mieli tietoisuuden keskiöstä taka-alalle, taustalle – siirtymällä ajattelusta kuuntelemisen, tuntemisen ja aistimisen tilaan. Käytännössä tätä voi auttaa alussa konkreettisimmin siirtämällä huomiota mielestä niin usein kuin mahdollista oman kehon aistimusten ja hengityksen kuunteluun ja tiedostamiseen. Lisätä kaikin Sinulle toimivin keinoin omaa kehotietoisuutta ja alkaa ilmentää itseäsi enemmän kehollisen ja luovan ilmaisun kautta mm. taiteen, tanssin, joogan tai muun tietoisemman liikunnan parissa, dynaamisten kehomeditaatioiden, tietoisen hengittämisen, hierontojen yms.

Hengitys ja keho voivat olla läsnä vain tässä hetkessä, nyt. Niiden avulla puretaan aluksi automaattista kaavaa, jolla tietoisuuden keskus on tottunut havainnoimaan ensisijaisesti mieltä ja pysymään irti nyt hetkestä, sekä ilmentymään mielen kautta. Mielen vahvat rakenteet alkavat pikkuhiljaa antaa periksi ja mielen alta, syvemmiltä tasoilta tietoisuuden piiriin alkaa päästä paljon muutakin kuin mieli tarinoineen, ehdollistumineen, uskomuksineen ja mielipiteineen. Mitä voimakkaampi mieli, sitä sitkeämmin tätä huomionsiirtoa joutuu tekemään, ehkä vuosikausia, ennenkuin rakenteet alkavat todella muuttua ja sielutietoisuus alkaa todella päästä tietoisuuden keskiöön. Tarina alkaa muuttua sivuseikaksi ja ihanan ihmettelyn aiheeksi nousee kuka minä olen tässä ja nyt, kuka haluan olla elämän luonnollisessa virrassa, luonnollisena ja tiedostavana sydän- ja sielutietoisena ihmisenä.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan. Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!

 

Minä Sitoudun


Tämä Itsenäisyyspäivä 2021 pistää erityisen syvästi miettimään koko itsenäisyys sanan merkitystä. Mitä itsenäisyys todella on? Mikä tekee meistä itsenäisiä? Mikä on todellista itsenäisyyttä? Näistä pohdinnoista päädyin omalla kohdallani allaolevaan. Entä mitä itsenäisyys on juuri Sinulle?

Minä sitoudun seisomaan arvojeni ja itseyteni rinnalla
tässä ennen näkemättömässä ajassa.
Sitoudun tunnistamaan valintojeni ja motiivieni todelliset vaikuttimet
ja niiden seurauksena kohtaamaan
mitä kohdattava on.

Sitoudun katsomaan ja ymmärtämään kaikkea mitä näen
Sieluni näkökulmasta
ja valitsemaan Rakkauden,
ja pysymään siinä,
vaikka egoni mitä väittäisi.

Sitoudun katsomaan itseäni
raadollisella rehellisyydellä kaiken tapahtuvan keskellä
ja säilyttämään vastuuni siitä
kuka ja mikä valitsen olla.

Sitoudun tunnistamaan ja valitsemaan totuuden,
joka ei ole ulkoapäin määritelty,
vaan sisimmästäni luonnon ikiaikaiseen viisauteen liittyneenä
aitona ja puhtaana nousee,
sekä seuraamaan sitä ehdoitta.

Sitoudun pysymään Valossa,
ja ensi tilassa palaamaan Valoon,
kun voimattomuus, viha ja pelko
yrittävät aika ajoin kaapata mukaansa.

Sitoudun muistamaan mikä Sinussa, Minussa ja tässä maailmassa
on todellista ja arvokasta ja pyhää,
ja keskittymään niihin,
pitämään ne arvomaailmani keskiössä ehdoitta.

Sitoudun tekemään valintani ja toimimaan
ihmisyyttä ja koskemattomuutta kunnioittaen,
luonnon osaksi ihmisenä suostuen ja sille nöyränä pysyen.
Sitoudun tunnistamaan manipuloimattoman totuuden sydämessäni
sekä seuraamaan sitä ehdoitta.

Sitoudun olemaan se muutos,
jonka haluan maailmassa nähdä.
Sitoudun olemaan se ihminen,
jonka kanssa voin elää.
Sitoudun olemaan se Sielu,
jonka itsessäni tunnistan
ja ilmentämään näitä itseni kautta
parhaani mukaan.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

En kykene enää

Minä riisun itsestäni selviytymiskeinojeni kerroksia.
Lukemattomia opittuja keinoja ja tapoja,
joiden avulla olla ymmärrettävä, hyväksytty, sopiva.
Minä tukehdun niiden alle ja sisään.

En enää kykene elämään niiden ehdoilla.
En enää kykene hylkäämään itseäni
sopeutumisen ja ns. sivistyneisyyden alttarille.
En kykene enää osallistumaan näytelmään,
jossa luonnollinen, inhimillinen ja aito häpäistään
pätevyyden, tietämisen ja oppineisuuden nimissä
missä terve nöyryys on hautautunut ylimielisyyden, ylivertaisuuden
ja kaikkivoipaisuuden alle.

En enää kykene pidättelemään voimaani,
joka alkukantaisena ja villinä pyrkii toimimaan minussa
itseni puolesta, rakkauden puolesta,
ihmisyyden ja kauneuden puolesta,
totuudellisuuden ja elämän puolesta.

En kykene enää olemaan tukahdutettu ja itsestään luopunut ihminen
keinotekoisen yhteisen hyvän nimissä,
joka pitää kaiken näennäisen rauhallisena, sopuisana, korrektina,
sivistyneenä, hyväksyttynä ja miellyttävänä.
En kykene enää tukemaan kulisseja ja rakenteita,
jotka pitävät meidät irti elämästä, totuudesta,
itsestä ja aidosta yhteydestä toisiin.

Yhtäaikaisella kauhulla ja helpotuksella seuraan,
miten alkuvoima minussa pyrkii virtaamaan vuolaammin ja vuolaammin
rikkoen opittuja sovinnaisuuksia, tukahdutettuja ajatus- ja käytösmalleja,
itsen hylkäävää kohteliaisuutta ja siveyttä.

Kahlitsematon voima minussa, Elämä itse
näyttää kasvonsa yhä selkeämmin.
Koko kuva on kääntynyt päälaelleen –
kaikki luonnollinen, elämää edistävä ja säilyttävä
on häpäisty luonnottomaksi ja hävettäväksi,
luonnoton nostettu ylivertaiseksi jalustalle
talloen inhimillisen ihmisyyden alleen, pakottaen ihmisen olemaan kaikkea muuta
kuin oma itsensä, pakottaen hylkäämään sisäisen yhteyden
ikiaikaiseen tietoon, viisauteen ja olemassaoloon.

Häpäisyn vaikutus on valtava – se vääristää, rikkoo, tuhoaa,
demonisoi ja likaa yksilön pyhyyden, saattaa erilleen Ytimestä,
eristää yksinäisyyteen, irrottaa rakkaudesta, elämästä, itseydestä.

Alan todella nähdä itseni, tämän maailman ja elämän suoraan
lukemattomien häpäisyjen alta sellaisenaan.
Alan aavistaa jotakin, joka saa minut sanattomaksi.
Alan todella tuntea sen alkuvoiman, joka uumenistani pyrkii vapauteen.

Voinko, uskallanko, loukkaanko,
olenko liikaa, hylätäänkö, väärinymmärretään, paheksutaan?
Sama se,
en kykene enää välittämään,
en kykene enää estämään sitä mikä on luonnollista.
Minun on annettava Voimani tulla esiin,
kokonaan ja ehdoitta.
Minun on saatava itseni takaisin kokonaan,
jotta voin Elää.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Havaintoja Henkisenä Parantajana – HERÄÄMISESTÄ

Herääminen eli tietoiseksi tuleminen on minusta valtavan mielenkiintoinen prosessi, jonka havainnoimiseen en kyllästy varmaan milloinkaan. Intohimonani on ollut vuosien varrella tutkia ja saada sanoitettua  heräämisprosessia psykologisesta näkökulmasta, sillä minulle on jostain syystä aina tärkeää oikeasti ymmärtää henkisyys inhimillisen ihmisyyden näkökulmasta ja siihen konkretisoiden.

Heräämisprosessissa tietoisuuden painopiste siirtyy asteittain mielestä sielutietoisuuteen ja suoraan nyt hetkessä tapahtuvaan itsen ja  todellisuuden neutraaliin tiedostamiseen eli tietoisena olemiseen.
Mieli ei tiedosta – mieli ajattelee, luo mielikuvia, muistaa ja päättelee, sekä yhdistelee omaksumaansa tietoa logiikkaa käyttäen.
Tietoisuus havainnoi ja kokee suoraan sen mitä on nyt. Tietoisuus tiedostaa myös mielen, joka on täynnä ajatuksia, joten tietoisuus ei ole mieli itse, vaan mielen takana oleva ymmärrys, tajunta. Mieleen sitoutumaton korkeampi tietoisuus ei tarvitse oppeja, rakenteita tai yhdessä hyväksyttyjä normeja kyetäkseen ymmärtämään todellisuutta. Tämä tietoisuus havainnoi ennen ajattelua, ajattelu tulee mielestä vasta jälkikäteen, jotta mieli voi mieltää ajattelemalla sen mitä on havainnoitu.

Ensin herää tietoisuus mielestä

Suurin osa ihmisistä on täysin tai osittain samaistunut mieleensä ja sinne tallentuneisiin käsityksiin ja mielikuviin itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Oma identiteetti on sitoutunut mielen luomaan kuvaan ”tämä olen minä” ja tätä pidetään koko totuutena omasta itsestä. Psykologisesti ajateltuna monet meistä lähtevät alunperin heräämisen tielle tutustumalla ensin mielensä sisältöihin – sinne tallentuneisiin tunne kokemuksiin, pahaa oloa aiheuttaviin ajatuskuvioihin ja tunteisiin, jäsentymättömiin kokemuksiin ja tapahtumiin, kaikkeen siihen mitä ei ole vielä kyennyt mieltämään eli ymmärtämään mielellään.

Tämä on monesti tärkeä vaihe, joka luo pohjaa syvemmälle heräämiselle. Mielen sisällöt tulevat tutuiksi ja ihminen alkaa saada kokonaiskuvaa siitä logiikasta miksi ajattelee niinkuin ajattelee, tuntee niinkuin tuntee, mitkä asiat ja olosuhteet ovat johtaneet mihinkin, miten on alkanut mieltää itseään, toisia ja maailmaa tällaiseksi, mikä saa toimimaan niin kuin toimii, mistä pelot ja muut haastavat tunteet juontuvat jne.

Perus psykologia auttaa ja ymmärtää ihmistä tässä heräämisen/tiedostamisen kohdassa. Asioita avataan, tarkastellaan, jäsennetään ja puretaan mielen näkökulmasta. Etsitään työkaluja ja keinoja tulla toimeen oman mielen kanssa, säädellä sitä, uudelleen ohjelmoida ja vahvistaa. Myös tunteita käsitellään ja säädellään enemmänkin mielestä käsin ymmärtämällä, kuin suoraan todella kohtaamalla ja läpi virrattamalla. Mielestä haetaan keinoja mielen ja tunteiden hallintaan, niiden kanssa toimeentulemiseen.

Tämä on todellakin tärkeä vaihe ihmiselle, joka on vahvasti samaistunut mieleen ja identiteetti perustuu pääosin mielen käsityksiin. Mutta tässä on vasta pohja huomattavasti syvemmän olemassa olon tunnistamiselle ja tavoittamiselle itsessään. Tässä vaiheessa tiedostamisprosessia ihminen on saanut oikeastaan hyvän käsityksen siitä, mistä tulee jossain vaiheessa päästämään irti tai ainakin siirtämään taka-alalle. Aletaan olla tietoisia siitä, mikä on se itseyden päälle syntynyt tarina, jonka kautta on alkanut mieltää koko olemassa olonsa.

Sitten herää tietoisuus sielusta

Sieluyhteyden avautuminen alkaa mahdollistua ihmiselle, jonka mieli on alkanut tiedostaa itsensä ja pystyy näin myös hallitsemaan itseään – ottamaan todella vastuuta ajattelustaan, tunteistaan ja toiminnastaan.
Persoonallisuus on tietoisuuden tila, jossa mieli on määräävä tekijä. Ensin sielun ja persoonallisuuden välillä ei ole yhteyttä. Tiedostamisen kasvaessa ja kehittyessä edelleen tietoisuuden keskusta alkaa siirtyä asteittain kohti sielua.

Persoonallisuutta aletaan käyttää yhä enemmän sielun palvelukseen, joka aina palvelee myös korkeampaa tarkoitusta. Tietoinen mieli/persoona taas ilman sieluyhteyttä on olemassa ja toimii vain itseään varten. Tarkoitus tulee omasta itsestä, mielihyvän ja mielipahan välttämisestä, henkilökohtaisesta menestyksestä – minä keskeisyydestä. Kasvava sieluyhteys tuo mukanaan sinä ulottuvuuden – elämäni on olemassa muitakin/muutakin kuin minua varten. Henkilökohtainen olemassaoloni, elämäni, sisäinen työskentelyni ja kehitykseni palvelee myös muita; perhettäni, sukuani, yhteiskuntaa, ihmiskuntaa, maapalloa, sieluni kehitystä, Jumalaa tai millä nimellä ikinä haluatkaan kutsua Korkeinta Tietoisuutta.

Koetut traumat ja syvä tunnekipu etäännyttävät sieluyhteydestä

Sieluyhteyden lähtiessä virtaamaan tosissaan tietoisuuden piiriin mielen rinnalle heräämisprosessi alkaa yleensä nopeasti syventyä. Tästä kasvavasta yhteydestä syntyvän turvan ja tietoisuuden takia vielä kohtaamaton ja purkamaton tunne- ja traumasisältö alkaa todella vaatia vapautumista suoraan kokemisen tasolta eli kehosta ja kehossa koetuista tunteista. Keho on aikanaan ottanut kantaakseen kaikki ne tunnekokemukset, joita ei ole voinut syystä tai toisesta virrattaa läpi niiden ollessa ajankohtaisia.

Nyt ei enää riitä, että koettu tuska, väärinymmärrys ja voimattomuus on ymmärretty älyllisesti ja puettu sanoiksi. Nyt on annettava itsen tuntea kaikki sellaisena kuin ne ovat aikoinaan todella tuntuneet.  Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi tuntea joka ikinen tunne uudelleen, mutta meidän on rehellisesti kohdattava, tiedostettava ja vastaanotettava itsessämme oma kokemuksemme kaikesta tapahtuneesta sellaisena kuin se meille on ollut. Kaikki suru, avuttomuus, pelko, turvattomuus, hätä, viha ja häpeä.

Tämän vaiheen aktivoituessa syvän ahdistuksen, turvattomuuden ja muiden vaikeiden tunteiden, sekä oman voimattomuuden  kohtaaminen ja työstäminen psykologisesti pelkän mielen näkökulmasta ja avulla, sekä tukahduttaminen lääkityksin on erittäin vahingollista ja turhaan monimutkaistaa ja pitkittää, joskus jopa sulkee kokonaan, ihmiselle täysin luonnollista heräämisprosessin osaa. Jos tämä vaihe ei pääse tapahtumaan, ihminen ei saa syvennettyä heräämisprosessin kannalta elintärkeää sieluyhteyttään ja jää tavalla tai toisella mielensä ymmärryksen varaan, josta käsin prosessin on mahdotonta edetä. Mieli yrittää selvitä itsensä varassa pyörittäen ja vahvistaen tuttua tarinaa loputtomasti, jolloin ihminen jää elämään elämäänsä selviytymiskeinojensa varassa.

Tärkeintä on auttaa tässä vaiheessa olevaa ihmistä tunnistamaan ja vahvistamaan entisestään jo herännyttä sieluyhteyttä itsessään, josta tavoitetaan tunnetuskan vapauttamiseen tarvittavat voimavarat ja henkilökohtaisuudesta terveellä tavalla etäännyttävät näkökulmat, sekä kaikin mahdollisin tavoin tukea tunnesisältöjen vapautumista kehosta ja sen energiarakenteista. Tämä vaihe on monella niin kipeä ja raju, että on tärkeä tiedostaa, ettei pelkällä mielitietoisuudella ole yleensä riittävästi kapasiteettia ja ymmärrystä ottaa kaikkea läpivirtaavaa vastaan. Ehkä siksi mieleen rajoittuneen psykologian parissa pelätään ihmisten vahvojen tunnereaktioiden ja -sisältöjen vastaanottamista ja enemmänkin jopa tuetaan ihmisiä pysymään niistä irti, kuin kohtaamaan ja uskaltautumaan läpi.

Mieli taka-alalle

Kun uskaltaudumme jossain kohtaa todella kohtaamaan ja läpi virrattamaan tuntemisen tasolla sisäiset haavamme ja kipumme, sekä ottamaan niistä vastuun sielutietoisuuden tukemana – itkemään itkemättömät itkumme, suremaan koetut vaillejäämiset, pettymykset ja epäoikeudenmukaisuudet, luopumaan lopullisesti siitä mitä ei koskaan ollutkaan, antaen myös vihan nousta puolustamaan viatonta kokijaa sisällämme, katsomaan syyllisyyttämme silmästä silmään ja päästämään siitä irti, sekä lakkaamme samaistumasta enää mielen kertomaan tarinaan, josta tuskamme on saanut alkunsa, alkaa häpeä identiteettiin sitoutunut mielemme vihdoin irrottaa kuristavaa otettaan.

Silloin alamme pysyä yhä useammin, helpommin, suoremmin ja tietoisemmin yhteydessä häpeästä vapaaseen sielutietoisuuteen – Sielu alkaa nyt kasvavassa määrin hallita mieltä ja mieli alkaa siirtyä oikealle paikalleen taka-alalle sielun ja Korkeamman tietoisuuden käyttövälineeksi, pois hallitsijan paikalta. Häpeä syvällä tasolla ymmärrettynä on juuri tämä yhteydettömyys, joka jättää meidät mielen armoille selviytymään ja pitää meidät irti todellisesta, luonnollisesta Itsestämme.

… Sari
www.hoitolakeiju.fi

Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani  ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan 💜 Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!

 

 

Havaintoja Henkisenä Parantajana

On tullut aika aloittaa uusi kirjoitus sarja Havaintoja Henkisenä Parantajana. Minulle tämä tulee olemaan osittain näkyvämmäksi tulemis- ja tietoisena pysymisharjoitus, sillä haluan avata itseni kirjoittamaan mahdollisimman vapaasti läsnäolon virrassa kaikkea sitä, mitä kauttani halutaan kirjoittaa ilman mielen suunnitelmia, kontrollia tai turhaa järkeilyä. Aikomukseni tässä vaiheessa on kirjoittaa siitä millaisia havaintoja olen tehnyt Henkisen Parantajan näkökulmasta ihmisyyden matkasta, sielullisuudesta, henkisyydestä, maailmasta, kohtaamistamme henkilökohtaisista ja kollektiivisista haasteista ja ilmiöistä, sekä siitä mitä yhä syvempään tiedostamiseen heräävät  ihmiset näyttävät käyvän tässä ajassa läpi itsensä kanssa ja kollektiivisesti itsensä kautta. Mielenkiinnolla itsekin odotan mitä tästä syntyy – onko kyse pidemmästäkin matkasta vai vain pienistä yksittäisistä päiväretkistä.

Tieni Henkiseksi Parantajaksi

Tieni Henkiseksi Parantajaksi on ollut pitkä sisäinen matka, joka alkoi yli 30 vuotta sitten, kun elämä saatteli minut aloittamaan jo hyvin nuorena omien haavojeni ja traumojeni uskomattoman perusteellisen ja yksityiskohtaisen kohtaamis- ja vapauttamispolun. Onneksi en tiennyt etukäteen mitä tuleman pitää – kuinka loputtoman määrän tuska-, pelko-, viha-, suru-, häpeä- ja traumakerroksia tulen läpikäymään, voimattomuutta ja selviytymiskeinoja kohtaamaan, näkemään ja purkamaan itseni kautta perheeni ja sukuni tiedostamattomia traumarakenteita sekä kollektiivisia naiseuteen ja koko ihmisyyteen liittyviä haavoja ja traumoja, kuinka yksinäinen matkani tulee olemaan, kuinka paljon pelkän sisäisen luottamuksen ja tiedon varassa joudun suunnistamaan ja kuinka vähän tämä maailma yleisesti ottaen tiedostaa ja pystyy tukemaan näin syväluotaavaa sielullista/henkistä vapautumismatkaa.

Minun tielleni ei ole kuulunut varsinaisesti ollenkaan parantamis menetelmien ja tekniikoiden opettelua, vaan itseni syvää kohtaamista ja esiin saattamista, sitä kautta asteittain avautunutta sisäisesti suoraan tavoitettavaa tietoa/tietoisuutta, ymmärrystä ja opetusta, jota olen saanut jälkikäteen johdonmukaistettua ja sanoitettua käymissäni koulutuksissa, sekä koottua näin irrallisia palasia yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Aina osallistuessani tekniikka tai menetelmä koulutuksiin, olen kokenut etten ymmärrä siitä riittävästi, että sellainen jää minulle jotenkin ulkokohtaiseksi. Minun tielläni on ollut jostain syystä hyvin olennaista käydä kaikki läpi itse kokemuksellisesti ja saada siitä ymmärrys, joka läpäisee koko ihmisyyteni, ei pelkästään mieltäni. Yksi johtolauseistani tässä elämässä onkin ollut saada juurrutettua sieluni viisaus ja tietoisuus persoonani tasolle, läpäisemään inhimillisyyteni niin pitkälle kuin se on ikinä mahdollista.

Suurimmat haasteet

Suurin haasteeni tällä matkalla on ollut mieleni, josta irrottautuminen on ollut kaikkein vaikeinta. Mitä enemmän olen oppinut suuntautumaan pois mielestäni puhtaaseen tietoisuuteeni eli suoran neutraalin tietämisen, havainnoinnin ja kokemisen maailmaan, sitä selkeämmäksi ja voimallisemmaksi Henkisen Parantamisen kanavani on auennut, tai ehkä oikeammin sanottuna – sitä vahvemmin minussa on alkanut virrata ”ratkaisun/tietoisuuden energiaa”, jota kuka tahansa sielutietoisuutta tavoittava voi halutessaan mallintaa juuri omaan tietoisuuden kohtaansa sopivalla tavalla.

Toinen merkittävä haaste on ollut voimattomuuteen vetävän tunnekivun ja -sisällön tunnistaminen, kohtaaminen ja vapauttaminen, sillä ne ovat pitäneet minua vahvasti kiinni persoonani tarinassa ja siinä häpeään sidotussa minäkuvassa, jonka olin omaksunut itsestäni. On ollut välillä äärimmäisen vaikeaa pysyä siinä valtavassa Voimassa, jota olen itseeni takaisin menneisyydestä hakenut ja kasvattanut sisäisiä väärinkäsityksiä oikomalla, tuomalla omaa pimeyttäni valoon .

Mitä pidemmälle/syvemmälle olen näissä päässyt, sitä kirkkaampana tietoisuus on alkanut minussa virrata tuoden sisäisesti käytettäväkseni kaiken sen tiedon, viisauden, myötätunnon, rakkauden, voiman, jämäkkyyden, näkökyvyn ja ymmärryksen, joita tarvitsen kohdatessani edelleen itseäni ja elämääni, sekä työssäni ihmisyydessään kamppailevia sieluja.

Tällaisesta tietoisuudesta käsin avaan nyt sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana kirjoitus sarjan, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani  ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan 💜

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Mielekkään elämän avaimia

KOHTAA TOSIASIAT – jotta voit lopettaa valheen
KOHTAA ITSESI – jotta voit ottaa vastuun
KATSO KIPUASI – jotta voit lakata pakenemasta
TUNNISTA TARPEESI – jotta voit mennä niitä kohti
HYVÄKSY EPÄTÄYDELLISYYTESI – jotta voit rentoutua ja antaa itsesi olla
SUOSTU TUNTEISIISI – jotta voit vapautua ja olla se joka olet
NÄE TOTUUS – jotta väärinkäsitykset voivat väistyä
KOHTAA PELKOSI – jotta rohkeus voi vallata alaa
USKO ITSEESI – jotta saat potentiaalisi käyttöösi
USKALLA OLLA HEIKKO JA TARVITSEVA – jotta ymmärrät todellisen vahvuuden merkityksen
SÄILYTÄ KIITOLLINEN MIELI – jotta tavoitat elämän lahjaluonteen

ETSI SISÄINEN VOIMASI – jotta voit luopua uhriudesta
MUISTA VAPAUTESI VALITA – jotta säilytät vaikutusmahdollisuutesi
OPETTELE TODELLA KUUNTELEMAAN – jotta voit kohdata
LUOVU TIETÄMISESTÄ – jotta voit kuulla ja oppia uutta
PÄÄSTÄ IRTI – jotta jotain tarkoituksenmukaisempaa voi tulla tilalle
IRROTTAUDU MENNEESTÄ – jotta näet tämän hetken siunauksen ja mahdollisuudet
AVAA SYDÄMESI – jotta rakkaus pääsee sisään ja pelko ulos
TIEDOSTA LÄSNÄOLON VOIMA – jotta löydät etsimäsi tästä hetkestä ja kaipaamasi yhteyden

VALITSE LUOTTAMUS – jotta jaksat eteenpäin vaikeuksista huolimatta
VALITSE INHIMILLISYYS – jotta elämä säilyy elämisen arvoisena
VALITSE MYÖTATUNTO – jotta tuska ja kärsimys helpottavat
VALITSE ANTEEKSIANTO – jotta pääset eteenpäin
VALITSE RAKKAUS – jotta elämäntarkoitus pääsee toteutumaan

 

Copyright Sari Saario www.hoitolakeiju.fi

Kohti perhosen keveyttä


Puristus, pidättely helpottaa.
Ei enää muotoa, joka pakottaa,
pitää soveliaassa muotissa
– hyväksyttävässä, ilahduttavassa, huomaavaisessa.

Ei perhonenkaan elä ollakseen varmasti mukava, sopiva,
vaan täyttääkseen tehtäväänsä,
toteuttaakseen luontoaan,
ilmentääkseen todellista itseään.

Ei se tuhlaa energiaansa tehdäkseen vaikutuksen,
kelvatakseen.
Se keskittyy olemaan se joka on,
miettimättä sopiiko se muille.

Voinko minäkin antaa kokonaan periksi Itseydelleni,
antautua olemaan.
Luottaa, että niin on hyvä.

Ei enää seurapiiriroolia,
ei enää varmistuksia, ei enää kuulostelua
– mitä minulta haluatte, odotatte,
mistä ilahdutte, miten kanssani viihdytte.

Minä olen mitä olen,
muut ovat mitä ovat.
Ja kaikki on hyvin juuri niin.

Voin vaan olla, virrata hetkestä toiseen,
luottaa elämään, itseeni,
olla aito itseni
ilman suoritteita ja pyrkimyksiä.

Avata siipeni, avata lantioni, pakarani
ja hellittää,
laskeutua itseni autenttisuuteen,
siksi ihmeeksi joka olen.
Levollisuuteen, luottamukseen,
juurevuuteen ja riittävyyteen.

Uskalla Rakas, uskalla – nyt on aika.
Ei enää yrittämistä,
ei enää muuta kuin mitä On,
ei enää muuta kuin mitä Olet.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Häpeän ketjusta vapaaksi

 

Elämäni alku loi minulle kasvot,
joita en enää tunnistanut, en omakseni halunnut.
Hain syntymästäni asti kuvaani jokaisen perheenjäseneni katseesta,
aloin nähdä itseni niin kuin minua katsottiin.
Näin rakkautta, iloa, myötätuntoa, ihailua, ilahtumista.
Näin myös paheksuntaa, vihaisuutta, arvostelua, tuomintaa.
Itseeni imin sen häpeän, jonka jokaisen katseesta löysin, kohtaamisista omaksuin.

Häpäisyjen seurauksen, jossa luonnollinen muuntuu luonnottomaksi,
viaton likaantuu tahalliseksi, aito vääristyy teennäiseksi,
totuus vaaralliseksi, kaunis rumaksi ja inhimillisyys pahuudeksi.

Häpeän katseissa yritin kelvata, sopeutua, riittää,
pärjätä ja selviytyä.
Häpeän katseissa aloin menettää viattomuuteni,
uskoa pahuuteeni, vaikka vasta elämää opettelin.
Häpeän katseissa jouduin eroon itsestäni, ytimestäni, rakkaudesta.
Häpeän katseet repi minut pois alkuperästäni,
juuriltani, voimastani.
Häpeän katseet heitti pohjattomaan yksinäisyyteen,
jossa on pimeää, josta on pitkä matka takaisin –
Yhteyteen, Rakkauteen.

Tämän häpeän silmistä olen katsonut itseäni,
tämän häpeän silmillä minua on katsottu, kohdattu,
käytetty, sopeutettu, rakastettu, koulittu ja muokattu.
Tähän häpeään olin kadottanut itseni.

Haen itseni takaisin, voimani.
Murskaan murusiksi häpeän,
joka ei koskaan minun ollutkaan.
Vain hirvittävä väärinkäsitys.

Suurella myötätunnolla katson tätä häpeän ja häpäisyjen ketjua –
itsessäni, perheessäni, suvussani, ihmiskunnassa, yhteiskunnassa,
meissä kaikissa.

On aika ottaa omat kasvot takaisin,
muuntaa häpeän ketju rakkaudeksi,
vapauttaa itsemme takaisin Voimaan ja Yhteyteen,
antaa häpeän mennä ja rakkauden asettua tilalle.

Sari
www.hoitolakeiju.fi