Häpeän ketjusta vapaaksi

 

Elämäni alku loi minulle kasvot,
joita en enää tunnistanut, en omakseni halunnut.
Hain syntymästäni asti kuvaani jokaisen perheenjäseneni katseesta,
aloin nähdä itseni niin kuin minua katsottiin.
Näin rakkautta, iloa, myötätuntoa, ihailua, ilahtumista.
Näin myös paheksuntaa, vihaisuutta, arvostelua, tuomintaa.
Itseeni imin sen häpeän, jonka jokaisen katseesta löysin, kohtaamisista omaksuin.

Häpäisyjen seurauksen, jossa luonnollinen muuntuu luonnottomaksi,
viaton likaantuu tahalliseksi, aito vääristyy teennäiseksi,
totuus vaaralliseksi, kaunis rumaksi ja inhimillisyys pahuudeksi.

Häpeän katseissa yritin kelvata, sopeutua, riittää,
pärjätä ja selviytyä.
Häpeän katseissa aloin menettää viattomuuteni,
uskoa pahuuteeni, vaikka vasta elämää opettelin.
Häpeän katseissa jouduin eroon itsestäni, ytimestäni, rakkaudesta.
Häpeän katseet repi minut pois alkuperästäni,
juuriltani, voimastani.
Häpeän katseet heitti pohjattomaan yksinäisyyteen,
jossa on pimeää, josta on pitkä matka takaisin –
Yhteyteen, Rakkauteen.

Tämän häpeän silmistä olen katsonut itseäni,
tämän häpeän silmillä minua on katsottu, kohdattu,
käytetty, sopeutettu, rakastettu, koulittu ja muokattu.
Tähän häpeään olin kadottanut itseni.

Haen itseni takaisin, voimani.
Murskaan murusiksi häpeän,
joka ei koskaan minun ollutkaan.
Vain hirvittävä väärinkäsitys.

Suurella myötätunnolla katson tätä häpeän ja häpäisyjen ketjua –
itsessäni, perheessäni, suvussani, ihmiskunnassa, yhteiskunnassa,
meissä kaikissa.

On aika ottaa omat kasvot takaisin,
muuntaa häpeän ketju rakkaudeksi,
vapauttaa itsemme takaisin Voimaan ja Yhteyteen,
antaa häpeän mennä ja rakkauden asettua tilalle.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Hiljaisuus


Hiljaisuus puhuu minussa
kauniita asioita,
merkittäviä asioita,
Viisauksia – pinnalta tavoittamattomia.

Hiljaisuus puhuttelee minua
Sieluani,
syvimpiä kaipuitani,
ikävää jolle ei ole sanoja,
Kodin muistoa.

Hiljaisuus kuljettaa minut
olennaisen äärelle – kuulemaan, muistamaan.

Hiljaisuus riisuu minut turhasta –
monimutkaisuudesta ja kaoottisuudesta,
mielen loputtomasta mölinästä,
merkityksettömistä mielihaluista,
rajoittavasta ajan harhasta.

Hiljaisuus kutsuu minut
Itseyteni ytimeen, äärettömyyteen,
sinne missä tiedän kaiken tarvittavan,
sinne missä on rauha,
sinne missä kaikki on hyvin.

Hiljaisuudessa Sieluni on Kotona.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Sieluni


Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Koskaan et ole yksin jättänyt, hylännyt
ihmisyyteni kamppaillessa, kipuillessa
menneisyyden taakoissa,
pyristellessäni vapaaksi
lukemattomista väärinkäsityksistä,
mieleeni takertuneista tuomioista,
viallisuuden kokemuksista,
huonouden haudoista,
viattomuuden häpäisyistä,
vääränlaisuuden loputtomista leimoista.

Olet odottanut kärsivällisesti lukemattomia kertoja
koska taas kuulen tuskani keskeltä,
koska hiljennän mieleni ja käännyn sisimpäni rauhaan,
puoleesi, yhteyteen kanssasi.
Jotta voit välittää kaiken sen
mitä olen ulkopuoleltani yrittänyt epätoivon vimmalla tavoittaa,
teoilla ja suorituksilla ansaita, mielelläni ratkaista.

Omaan Voimaani olet minua kutsunut yhä uudestaan ja uudestaan,
kun olen uhriuteeni vajonnut,
olosuhteita ja muita ihmisiä syyttänyt,
yrittänyt maailmaan kelvata
ihmetellen pahaa oloa ja tyhjyyttä,
kun olen itsestäni luopunut pitääkseni muut tyytyväisinä.

Kauan on kestänyt sisäistää,
ajatuksesta ja oivalluksesta kokemukseksi jalostaa –
minä en ole täällä miellyttämässä toisia omalla kustannuksellani,
en käytettävänä toisten mielen tarpeisiin,
en sopeutumassa sopivaksi ymmärtää,
en kannattelemassa toisten häpeää ja kyvyttömyyksiä,
tunteita, joita toiset itselleen luovat omista lähtökohdistaan.
En kannattelemassa vastuuttomuutta,
joka kumpuaa tekemättömästä sisäisestä työstä – vastuun välttämisestä
oman hyvinvoinnin ja sisäisen todellisuuden suhteen.

Sieluni, nyt minä alan todella ymmärtää.
Koko elämäni ajan olet etsinyt väyliä ilmentyä,
saada olla olemassa persoonassani, kehossani, mielessäni – minussa ja kauttani.
Elävöittää ihmisyyteni, inspiroida, ylevöittää ja rohkaista.

Kuinka paljon olenkaan hukannut energiaani
pyrkiessäni ohittamaan ja vaimentamaan Sinua,
jotta pysyisin ymmärrettävänä, hyväksyttynä,
jotta olisi edes jotain yhteistä ja jaettavaa siellä
missä olen yrittänyt kelvata luullen olevani jotenkin viallinen, vääränlainen.

Minä olinkin erilainen,
yrittäen loputtomasti sopeutua maaperään,
jossa Sieluni ei voi kukoistaa, löytää juurilleen alustaa,
joka tukee, turvaa ja ravitsee.
Kuin kukka, joka yrittää kukkia itselleen sopimattomissa elinolosuhteissa
samalla kärsien ja syyllistyen omasta kyvyttömyydestään.

Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Askel askeleelta olet minua tuonut lähemmäs
Itseäni, Ydintäni, Kotiani.
Auttanut näkemään ja purkamaan
ne loputtomalta tuntuvat esteet yhteytemme tieltä.
Vääristymät, joiden takia en enää tunnistanut Sinua, Itseäni,
muistanut kuka olen.

Sieluni, minä annan sen kaiken mennä,
Tarinan, jota aloin kutsua minuksi.
Tarinan, josta muotoutui elämäni.

Sieluni, päästän irti siitä, joka en koskaan ollutkaan,
jotta voit tehdä minusta sen joka olen aina ollut,
joksi voin vielä tulla.
Nyt saat ilmentyä minussa vapaasti, siirryn pois edestä.

Sieluni – taidan olla saapumassa Kotiin.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Mitä Sinä olet valinnut tiedostaa?


pelkoa vai luottamusta
kaaosta vai tasapainoa
vastustamista vai mukana virtaamista
järjettömyyttä vai tarkoituksenmukaisuutta
turvattomuutta vai turvaa
uhkaa vai mahdollisuutta
taistelua vai tukemista
vääryyttä vai oikeudenmukaisuutta
toivottomuutta vai toivoa
sairautta vai terveyttä ja vastustuskykyä
pimeyttä vai valoa?

On kyse valinnasta – tietoisesta tai tiedostamattomasta.
Sinä päätät.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Turvattomuus kehollisena kokemuksena ja turvaan pääseminen

Sisäinen turvattomuuden tunne lähtee syntymään silloin, kun ihminen ei ole voinut lapsena luottaa riittävästi lähiaikuisten kannatteluun, tukeen, huolenpitoon ja johdonmukaisuuteen. On täytynyt tavalla tai toisella olla varuillaan psyykkisesti, fyysisesti tai molempia. Valmiina selviytymään liian itsenäisesti, suojautumaan tai puolustautumaan sisäisiltä tai ulkoisilta tekijöiltä. Sisäisiä tekijöitä ovat vaikkapa pelottavat tunteet, tunteet, joille ei ole tilaa ja jotka saavat aikaan ympäristössä pelottavia reaktioita, tarpeet, joita aikuiset eivät toistuvasti kykene kuulemaan ja täyttämään, yksinäisyys, hämmennys ja avuttomuus. Ulkoisia uhkia voivat olla mm. riitely, henkinen ja fyysinen väkivalta, päihtyneet tai muuten arvaamattomasti ja vahingollisesti käyttäytyvät aikuiset, aikuisten epäluotettavuus, kohtuuttomien rangaistusten tai henkisen/fyysisen hylkäämisen uhka ja kaikenlainen vihamielisyys.

Jotta lapsi voi selvitä tällaisissa olosuhteissa, hänen on kehitettävä itselleen monenlaisia suojautumis- ja puolustusmekanismeja, joilla hän yrittää taata itselleen edes jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Näitä mekanismeja ovat esim. omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttaminen ja pidättely,  oman itsen ”puuduttaminen tai jäädyttäminen”, kapina ja uhmakkuus, kovuuden kuoren rakentaminen kehollisten panssareiden avulla, kiltteyden, välinpitämättömyyden, ylimielisyyden ja  muiden suojaroolien ja -naamioiden omaksuminen, sekä äärimmillään oman itsen ja todellisuuden kieltäminen ja pakeneminen itseluotuihin turvallisiksi koettuihin todellisuuksiin ja mielikuviin itsestä.

Kaikki nämä suojautumis- ja puolustusmekanismit ovat yhteydessä keho-mieleen ja keholliseen itsen kokemiseen, suurin osa alitajuisen mielen puolella tietoisen mielen ulottumattomissa. Siksi niitä ei koskaan pystytä tiedostamaan ja purkamaan kokonaan vain puhumisen kautta älyllisesti ymmärtämällä ja työstämällä.

Suojaavat mekanismit ovat hyvin konkreettisia

Voidakseen konkreettisesti estää turvallisuuden kokemusta uhkaavia tunteita ja tarpeita virtaamasta vapaasti itsessä, ihmisen on kontrolloitava kehoaan hyvinkin voimakkaasti, jotta todellisten olotilojen sulkeminen ja pidättely olisi mahdollista. Tämä tapahtuu pääosin tiedostamattomasti. Kehon on kehitettävä itseensä erilaisia jännityksiä ja panssaroitumia sulkemaan spontaaneja tunnevirtauksia, ylläpitämään turvarajoja, joihin ei itsestäänselvästi voi luottaa ja kontrollia, joka yrittää varmistaa kaiken uhkaavan syntymistä jo ennalta, sekä varuillaan olon, joka varmistaa jatkuvan toimintavalmiuden turvallisuuden takaamiseksi ja selviytymisen turvattomuuden iskiessä. Tyypillistä on myös kehon jatkuva itsekannattelu, joka kuluttaa valtavasti voimia ja aiheuttaa yleistä jännittyneisyyttä kehoon ja levottomuutta hermostoon, sen sijaan, että uskaltaisi päästää itsensä vain olemaan, alustan ja oman lantioalueen kannateltavaksi.

Pitkään jatkuessaan nämä mekanismit alkavat tallentua pysyviksi suojarakenteiksi energiatasolle, joita keho alkaa fyysisesti ylläpitää ja mieli mieltää pysyväksi todellisuudeksi. Keho on näin alkanut mallintaa itseensä vahvan turvattomuuden kokemuksen reagoimalla jo automaattisesti kaikkeen mielen uhkaavaksi luokittelevaan ja vähintään olemalla jatkuvasti varautuneessa tilassa, vaikkei uhka aikuisena olisi enää todellista.

Turvallisuuden tunteen palauttamiseksi ja uudelleen rakentamiseksi tarvitsemme kehollista tiedostamista, kehon ja mielen yhteyden havainnointia ja ymmärtämistä, kehollisen rauhoittumisen ja hellittämisen vahvistamista, maadoittumisen eli maaperän kannatteluun ja kehoon juurevasti asettautumista, ja energiatasolla sijaitsevien suojarakenteiden asteittaista purkamista, joka on mahdollista mm. energiatasolle ulottuvan kehollisen työstämisen, hengityksen ja tietoisuuden tietoisen suuntaamisen, mielikuvatyöskentelyn kautta, sekä rakennetason tavoittavan energiahoitamisen avulla.

On hyvin tärkeää, ettei ihminen turhaan miellä itseään mielenterveysongelmaisena kokiessaan turvattomuuteen liittyvää voimakastakin oirehdintaa. Kyse on alunperin erittäin terveistä reaktioista epäterveisiin olosuhteisiin. Eheytymisen ja tasapainon saavuttamisen kannalta on välttämätöntä tiedostaa ja tunnistaa turvattomuuden aiheuttajia ja ymmärtää suojamekanismien alunperin selviytymistä tukevaa tarkoitusta, sekä pitkäjänteisesti alkaa luomaan kehoon, mieleen ja syvempiin energiarakenteisiin uudenlaista tapaa olla ja mieltää asioita, sekä auttaa haittaaviksi ja sulkeviksi muuttuneita mekanismeja purkautumaan.

Erilainen turvattomuudesta johtuva kehon ja mielen oirehdinta aikuisena saattaa ilmetä mm. paniikkina, tärinänä, epämääräisinä ahdistuksina, nukkumisvaikeuksina, sosiaalisina estoina, masentuneisuutena ja jatkuvana jännittyneisyytenä tai pakonomaisena suorittamisena ja pysähtymättömyytenä. Ne ovat kehon ja mielen yrityksiä tuoda syntynyttä epätasapainoa näkyväksi, käsiteltäväksi ja purettavaksi. Jos näitä oireita aletaan pelkästään tukahduttaa ja estää lääkityksillä syntyy aikamoinen väärinkäsitys, kun kehon ja mielen omat parantumis- ja purkamisväylät suljetaan, niitä ei ymmärretä ja oirehdinta nähdään kehon ja mielen epäterveenä toimintana ja ihminen leimataan sairaaksi tai mielenterveysongelmaiseksi.

Yksi ainutlaatuinen mahdollisuus sisäisen turvattomuuden tunteen työstämiseen ja vahvistamiseen on SISÄISEN TURVALLISUUDEN PSYKOFYYSIS-HENKINEN TYÖSTÄMINEN KOULUTUSVIIKONLOPPU  25.-26.9.2021

Tämän viikonlopun aikana keskitymme tutkimaan turvattomuutta kehollisena kokemuksena, sen syitä ja ilmenemiä, sekä tietoisesti työstämään ja vahvistamaan turvallisuuden kokemusta psykofyysisin keinoin – pääaiheina;

  • sisäisen turvallisuuden tunteen edellytykset
  • turvattomuuden syntyminen ja ilmenemät
  • turva ja turvattomuus kehollisina kokemuksina
  • turvattomuudesta turvallisuuden tunteeseen
  • maadoituksen merkitys ja keinoja sen vahvistamiseksi

Viikonloppu on tarkoitettu kaikille, jotka kaipaavat psykofyysis-henkistä näkökulmaa ja keinoja turvattomuus teeman tutkimiseen, työstämiseen ja syvälliseen ymmärtämiseen oman itsen tukemiseksi tai ammatillisen osaamisen tueksi.

Opiskelu on kokemuksellista, jossa osion teemaa, teoriatietoa ja työskentelymenetelmiä tutkitaan ja työstetään oman itsen kautta havainnoimalla. Saat paljon konkreettisia työkaluja ja harjoitteita ammatillista osaamistasi täydentämään, osion aiheen ja itsesi työstämiseen, itsetuntemuksen lisäämiseksi ja voimaantumisen tueksi. Psykofyysis-henkinen työskentelytapa ja hengitystietoisuus ovat sovellettavissa monenlaiseen asiakas-, terapia- ja vuorovaikutustyöhön ihmisten parissa, sekä oman elämän tueksi, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja itsestä vastuunottavan myötävaikuttamisen lisäämiseksi .

Opiskelun välineinä käytetään erilaisia tiedostamisen ja havainnoinnin menetelmiä, kehollista- ja mielikuvatyöskentelyä, tietoisuus- ja hengitysharjoituksia, tarinoita, sekä luovaa kuvallista ja liikkeellistä ilmaisua.

 

Transformaation matkassa – vanha maailma loittonee


Olen jatkuvassa nyt hetkien virrassa ihmettelemässä keneksi olen syntymässä,
mikä minusta on tulossa,
kuka minä olen lipuessani yhä kauemmaksi valtaväestön maailmasta.
Juurtuessani yhä enemmän ja konkreettisemmin johonkin ihan toisenlaiseen maailmaan,
jossa siunaus seuraa toistaan,
merkitykset avautuvat yhä syvemmiksi,
näkymätön yhä näkyvämmäksi,
Rakkaus yhä todellisemmaksi,
pinta yhä valheellisemmaksi ja kaiken olevaisuus yhä ilmeisemmäksi.

Sydämeni on täynnä innostusta, ihailua, hämmennystä, ihmetystä.
Syvenevää kaipuuta päästä kokonaan kotiin.
Epäuskoa ja välillä toivottomuuttakin ”vanhan maailman”
toimista, näkökulmista ja sokeudesta.

Jokin itsessänikin haluaa vielä kiinnittyä tuttuun ja turvalliseen,
mutta sisäinen muutoksen tarve puskee lempeällä määrätietoisuudella jatkuvasti eteenpäin,
houkutellen päästämään irti viimeisistäkin esteistä Rakkauden ja Valon tieltä minussa.

Parhaani mukaan, suurella nöyryydellä kaikkea ihmetellen
annan tapahtua sen, mikä minussa haluaa tapahtua.
Pyrkien pitämään itseni pois tapahtuvan tieltä –
hetkittäin vaikeaa ihmiselle, jonka turva on muodostunut kontrolloinnista.

Nyt halu päästä Kotiin on kasvanut suuremmaksi kuin pelko, turvattomuus hallitsemattomuudesta.
Jokin minussa on todella löytänyt luottamuksen
maailmankaikkeuden ehdottomaan hyväntahtoisuuteen, hyvyyteen, rakkauteen ja armoon.

Olen ymmärtänyt syvästi Yhteyden merkityksen,
eikä mikään enää saa mennä sen edelle.
Yhteyden säilyttämisessä on kaikki mitä tarvitsen
löytääkseni askel askeleelta kokonaan perille.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Transformaation matkassa – menneisyys irtoaa

Leaving-behind
Andrew Smith

Menneisyys minussa haluaa irrota,
tehdä tilaa tulevaisuudelle –
tulevaisuudelle, joka lakkaa toistamasta menneisyyttä.

Pakokauhu valtaa mieleni –
kuka sitten olen, jos luovun menneisyydestäni
tutusta ja turvallisesta.
Mistä sitten tunnistan itseni,
jos se lakkaa olemasta.

Menneisyys on tuonut minut tähän hetkeen,
tehnyt minusta sen, joka nyt olen – vai onko?
Olenko minä todella kasvatukseni tulos,
kokemusteni summa,
tapahtumien ja ympäröivien ihmisten määrittelemä?

Katson kauhuissani, kun menneisyyteni virtaa takanani
loitoten yhä kauemmaksi – älä jätä minua,
minä en tiedä kuka olen ilman sinua!
Tarvitsen sinua määrittelemään itseäni.

Kauhu alkaa laantua ja ihmetys nostaa päätään.
Sisäinen ääni sanoo rauhoittavasti –
katso vain mitä tapahtuu,
ole vain tässä, nykyhetkessä.
Nykyhetki olet Sinä, ei menneisyys.
Menneisyys on vain kuva sinusta, määritelmä,
jota olet itse alkanut uskollisesti toteuttaa.

Katso mitä jää jäljelle, kun annat sen mennä,
kun sallit sen lakata määrittelemästä – mitään.
Menneisyytesi on vain joukko tapahtumia, joita olet tarvinnut,
ymmärtääksesi kuka olet ja kuka et ole,
se on väylä, joka on tuonut sinut tähän hetkeen
.

Ole kiitollinen menneisyydestäsi, sen tuskasta ja rakkaudesta,
sitten – siunaa se ja päästä irti.
Lakkaa ihannoimasta sen kultahetkiä,
ylläpitämästä sen kipuja, pettymyksiä ja pimeyttä.

Ja minä tunnen, miten menneisyys takanani virtaa yhä kauemmaksi
haipuen ajan virtaan.
Joku minussa haluaa vielä peloissaan takertua kiinni,
jäädä nostalgioimaan, palvomaan,
suremaan, muistamaan epäoikeudenmukaisuudet.

Mutta lempeä ääni sisälläni rakastavasti toistaa –
päästä irti, anna kaiken vain mennä,
tule tähän hetkeen, ihan kokonaan.
Ole se joka Olet, joksi olet tullut
vapaana menneisyydestä, avoimena tulevaisuudelle.

Epäuskoinen helpotus valtaa mieleni
ja jään ihmetellen kuuntelemaan tätä hetkeä,
joka ei ole menneisyyden värittämä, määrittämä tai rajoittama.

Tajuan, että tämä vaatii nyt vähän totuttelua.
Niin tiukasti ja itsestäänselvästi menneisyys on määrittänyt nykyhetkeäni,
määrittänyt minuuttani, luonut identiteettiäni.
Joudun kertomaan itselleni toistamiseen
etten näin tehdessäni väheksy menneisyyttäni,
tee sitä ja sen ihmisiä ja tapahtumia merkityksettömiksi,
vaan ainoastaan irrotan oman minuuteni sen vaikuttavista tarinoista,
itse luomistani tarinoista,
joilla rajoitan itseäni ja pidän itseni jumissa.

Sallin itseni avautua tietoisesti kaikelle sille,
joka haluaa syntyä tästä hetkestä.
Tunnistan ja tunnen sen itseni,
joka on aina ollut,
jo ennen menneisyyttäni.
Annan itseni muistaa kuka todella Olen,
tuntea sen luissa ja ytimissä asti.

Hämmennyksen, surun ja innostuksen vuorotellessa
tunnen miten menneisyys lipuu pikkuhiljaa yhä kauemmas takanani,
tavoittamattomiini.
Ja syvän, peruuttamattoman totuuden koskettamana
jään paljaana aistimaan nykyhetken läsnäoloa
ilman menneisyyden painolastia.

Myötätunnolla katselen pientä untuvikkoa minussa,
joka haparoivin askelin alkaa tutkia uutta todellisuutta,
hämmennyksestä sanattomana ihmetellä juuri koettua.
Menneisyys on irrottanut otteensa minusta
ja minä olen vihdoin irrottanut otteeni menneisyydestä.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Transformaation matkassa – tyhjyyden äärellä


Tyhjyys riisuu minut turhasta,
vapauttaa olennaisen äärelle,
avaa loputtomien mahdollisuuksien varaston,
muistuttaa todellisesta,
hiljentää mielen,
tietämisen tilan ja tarpeen.

Kuljettaa syvyyksiin,
jossa määritelmät poistuvat,
kaikki pyrkimykset.
Jää vain puhdas oleminen,
jossa asiat saavat/voivat tapahtua
ilman puskemista, pakottamista.

Jotain uutta voi tulla,
ennen kokematonta, näkemätöntä.
Voi vain ottaa vastaan,
sen joka tuleman pitää.
Myös rauhassa valita,
mitä haluaa vastaanottaa.

Tyyneys, häviämättömyys,
ikuisuus, äärettömyys,
loppumattomuus, kauneus, helpotus
– voi vaan olla,
ja kuunnella,
ihmetellä ja olla auki
– kaikelle, kaikkeudelle,
sisimmälle, itselle,
maailmankaikkeudelle, ikuisuudelle,
Jumalalle minussa.

Helpotus – minun ei tarvitse tietää,
ei tekemällä tehdä.
Saan OLLA – kaikkea, kaikkialla,
kaikessa, kaikkeudessa.
Minussa ON kaikki,
ja ei mitään.

Olen paljas, puhdas, suojattu,
syvyydessäni ääretön,
rajoittamaton, juureva.

Minä. Minuus.
Koti, Kotona, Kodissa.
Yhteydessä ikuisuuteen,
päättymättömään.
Minä Olen.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Transformaation matkassa


Kuka minusta on tulossa?
Millaisessa ympäristössä se Minä
haluaa olla, vaikuttaa, elää?
Jääkö mitään vanhaa jäljelle?

Vain Sielu pysyy, on sama,
Tai ei sekään, Henki vain.

Uskallanko ottaa vastaan, muuttua?
Vanhat varjot ovat kuitenkin turvallisia,
osittainen näköalattomuus.

Sallinko uuden kasvaa?
Luotanko ilman tarvetta kontrolloida,
määrittää, rajata?
En tiedä,
minä en todellakaan tiedä…

Nyt ei voi muuta kuin olla,
odottaa, antaa tekeytyä.

Tähän minulla ei ole vastauksia.
En edes tiedä tällä hetkellä
kuka minussa vastaisi.

Voinko vain olla,
katsoa ja antaa tapahtua – voinko?

Vanhan toistamista en enää halua.
Vanha olkoon,
toimikoon kasvualustana uudelle,
pohjana sille mikä nyt haluaa syntyä
– minusta, minussa, kauttani, minuun.

Sille minä antaudun – ei tietämiselle.
Sillä minä en tiedä,
en vaikka haluaisin.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Matkalla maailmassa

Minä tavoitan pehmeyteni
minä tavoitan lujuuteni,
joilla lempeän jämäkästi
liikun ja toimin elämässäni.

Minä muistan miksi olen tänne tullut.
Tavoitan sielunsopimukseni yksi kerrallaan.
Avaan elämäni arvoitukset, kompastuskivet,
lahjat ja voimavarat,
solmut aukeavat uusiksi poluiksi.
Sydäntäni seuraten,
Sydämeni oppaanani toimien.

Minä pysyn yhteydessä lähteeseeni,
josta tietoisesti ammennan – itselleni, maailmalle.

Minä tarvitsen suojan,
johon aika ajoin pääsen lepäämään.
Kokoamaan ja sulattamaan,
integroimaan itseeni – kaikkea vastaanottamaani.

Tarvittaessa suljen itseni maailmalta,
jotta muistan taas olennaisen,
palaan ytimeeni, oman totuuteni lähteille.
Jälleen voimaantuneena avautuen yhteyteen
muiden kanssa, maailman.

Minä rakastan sitä mistä olen tullut,
rakastan sitä joka olen nyt
ja ihmetellen matkaan kohti sitä joksi olen tulossa.

Säilyttäen pehmeyteni,
uskaltaen lujuuteeni,
johon kaikki herkkä, hauras ja kaunis
voi luottavaisesti asettua,
josta ponnistaa näkyväksi, kuuluvaksi.

Lisäten Valoni maailmaan
ilman tarvetta piiloutua, korostaa tai vähätellä.
Ihan vaan Olla
se joka MINÄ OLEN.

… Sari
www.hoitolakeiju.fi