Kun tunnet tunteesi, Sinun ei tarvitse työstää niitä.
Vain tunteet, joita emme uskalla, suostu, halua tai osaa tuntea alkavat vaatia huomiotamme mm. ahdistuksena, ärtymyksenä, alakulona, lamaannuksena, masennuksena, uupumuksena, levottomuutena tai kehollisina oireina.
Ne vaativat aikaa ja paikan, jossa tulla kuulluksi, nähdyksi, tiedostetuksi ja lopulta läpivirratetuksi. Ne haluavat viestiä meille syvimmistä tarpeistamme ja arvoistamme, pitää meidät rakkaudellisina itseämme ja toisia kohtaan. Ne haluavat auttaa meitä kurottamaan kohti rakkautta ja anteeksiantoa siellä missä olemme joutuneet kokemaan paljon rakkaudettomuutta ja siitä aiheutunutta kipua. Ne auttavat meitä tunnistamaan rajamme ja asettamaan ne, turvaamaan hyvinvointiamme monin tavoin. Ne pistävät meidät kulkemaan kohti kaipaamaamme muutosta ja haastavat meitä voimamme äärelle, ne kutsuvat kohtaamaan menneisyyden alaspainavat ohjelmointimme ja löytämään parhaan version itsestämme niiden alta, sen joka todella olemme.
Monet meistä on opetettu täysin ohittamaan omat tunteensa – joko suoraan tai epäsuorasti. Tunteita on lähiaikuisten taholta pelätty, halveksittu, mitätöity, ohitettu, järkeistetty tai niille ei vain kertakaikkiaan ole ollut tilaa. On ehkä pitänyt olla lapsesta saakka reipas, näkymätön, järkevä, aikuisten tarpeisiin keskittyvä. Kiitosta on saanut tarvitsemattomuudesta, kiltteydestä, sopeutuvuudesta, aikuismaisuudesta. Ehkä perheessä on ollut niin vahvasti ja hallitsemattomasti tunteitaan ilmaiseva aikuinen, ettei muille ole ollut tilaa tunneilmaisuun. Voi olla, ettei lapsen tunteille ole ollut vastaanottajaa – turvallista aikuista, joka olisi antanut hyväksyvän läsnäolon ja sylin tuntea, sanat, joilla lapsi voi jälkikäteen ymmärtää kokemaansa. On lukemattomia syitä miksi tunteiden suora tunteminen eli läpivirrattaminen on saattanut jäädä meille hyvinkin vieraaksi. Toisilla tämä vieraus koskee kaikkia tunteita, toisilla vain joitakin esim. vihaa ja häpeää. Riippuen mitkä tunteet ovat perheyhteisössä olleet sallittuja tai kiellettyjä.
Jotta suora tunteminen olisi mahdollista, tarvitsemme aikuisina täsmälleen samoja asioita, kuin tuo tuntemista harjoitteleva lapsi olisi aikoinaan tarvinnut. Tarvitsemme hyväksyvää läsnäoloa, ajan ja paikan, jossa pysähtyä tuntemaan, riittävästi turvaa ja rakkaudellisen, ymmärtäväisen ilmapiirin. Tarvitsemme myös sitä, että kanssa ihmisemme pysyvät erillisinä tunteistamme ja antavat meille tilan kokea oma kokemuksemme ilman pelkoa siitä, että tulemme selitetyksi, liitetyksi toisten tunteisiin ja kokemuksiin, että muut eivät ota henkilökohtaisesti kokemaamme tai ala projisoida omia tunnekokemuksiaan meihin esim. sammuttamalla tunnekokemuksemme nopealla lohduttamisella tai analysoinnilla siitä mitä nyt tapahtuu.
Tarvitsemme tietoista yhteyttä kehoomme, jossa tunteminen tapahtuu, tarvitsemme tietoista yhteyttä sisällämme olevaan aikuiseen, joka voi ottaa rauhassa vastaan rajunkin tunnekokemuksen sisäiseltä lapseltamme samaistumatta siihen täysin, tarvitsemme uskallusta antaa niiden naamioidemme ja suojarakennelmiemme alkaa tulla esiin, jotka ovat selviytymiskeinoina alkaneet peittää todellista itseämme, sekä todellisia tunteitamme ja tarpeitamme, jotta voimme alkaa irrottautua niistä tietoisesti.
Luomani Sieluyhteyden äärellä Luovasti – TUNNEPOLKU on yksi väylä löytää suoran tuntemisen äärelle, päästä luovuuden ja kehollisuuden keinoin syventämään yhteyttä erilaisiin tunteisiin ja läpivirrattamaan niitä itsessä turvallisesti hyväksyvässä ja tilaa antavassa ilmapiirissä, sekä ymmärtää syvällisesti tunteiden välillä olevaa dynamiikkaa, miten eri tunteet lopulta liittyvät toisiinsa.
syvempää kosketusta tunteisiisi ja sitä kautta tarpeisiisi väyliä ja tukea tunnetyöskentelyysi syvällistä tietoa tunteiden dynamiikasta haluat laajentaa tunnetietoisuuttasi psykologista tasoa syvemmälle ja ymmärtää sekä kokea erityisesti tunteiden kehollisuutta haluat päästä kokeilemaan monipuolisesti erilaisia työskentely- ja ilmaisukeinoja tunteiden tavoittamiseen ja vapauttamiseen