Logoterapia

Logoterapia kulkee mukana hoidoissani ja kasvuryhmissä elämän filosofiana ja -asenteena. Korostan kaikissa kohtaamisissa ja terapiatilanteissa ihmisen omaa vastuuta ja valinnan vapautta sekä henkisen ulottuvuuden merkitystä voimavarana ja mahdollistajana vaikeuksien ja haasteiden keskellä. Meillä jokaisella on mahdollisuus henkisen ulottuvuuden hyödyntämiseen, kunhan tulemme siitä tietoiseksi. Tietoiseksi tuleminen on iso osa paranemisprosessia, on kyseessä sitten fyysisen tai psyykkisen tason oireilu. Henkisen tason huomiotta jättäminen kaikessa auttamisessa on kuin puolikkaan ihmisen hoitamista, alentaen autettavan turhaan olosuhteiden ja oireiden uhriksi sekä lääkittäväksi kohteeksi, aktiivisen vaikuttamisen sijaan.

Logoterapian on kehittänyt neurologian ja psykiatrian professori Viktor E. Frankl (1905-1997). Selvittyään hengissä neljästä keskitysleiristä toisen maailman sodan aikana, hän vakuuttui, että kokiessaan elämänsä tarkoitukselliseksi, ihminen voi kestää melkein mitä vain. Häntä piti hengissä halu kirjoittaa kirja logoterapian ajatuksista.

Logoterapia on myönteistä, ihmisen yksilöllisen arvon tunnustavaa psykologiaa ja olemassa oloa pohdiskelevaa filosofiaa, joka antaa ihmiselle täyden vastuun itsestään sekä valinnanvapauden ja näin ollen poistaa elämästä uhrina olemisen. Logoterapia keskittyy ihmisen terveeseen alueeseen, jäljellä oleviin mahdollisuuksiin ja voimavaroihin. Sen mukaan ei ole toivotonta tilannetta eikä ihmistä, jolla ei olisi mahdollisuutta. Vaikka elämän olosuhteet ja tilanteet olisivat kuinka hankalia, on jokaisella vähintään vapaus valita miten niihin suhtautuu. Ihminen ei siis ole vapaa olosuhteista, mutta hän on vapaa olosuhteista huolimatta.

Logoterapiassa korostetaan henkisen ulottuvuuden olemassa oloa psyykkisen- ja fyysisen ulottuvuuden lisäksi ja ne toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, eivät erillisinä toisistaan. Niinpä kaikessa oireilussa tulisi nähdä mikä sisäinen ristiriita tai kokonaisuutta vahingoittava toiminta, ajattelutapa tai tukahduttaminen aiheuttaa oireilua jossakin näistä ulottuvuuksista.

Henkinen ulottuvuus mahdollistaa vapauden suhteessa fyysiseen ja psyykkiseen. Ihminen voi ottaa kantaa mm. tarpeisiinsa, tunteisiin, vietti- ja vaistotoimintoihin, nousta tarvittaessa niiden yläpuolelle ja toimia niistä huolimatta. Kenenkään ei siis tarvitse alistua tunteiden ja tarpeiden vietäväksi, todeta ” minä nyt vain olen tällainen” vaan joka hetki on vapaus valita toisin. Ihminen on myös vastuussa valinnoistaan ja täytyy muistaa, että meistä jokainen toimii aina jokaisessa hetkessä parhaan kykynsä mukaan. Niinpä armollisuus ja anteeksianto itselle ja muille kuuluu olennaisesti logoterapian perusajatuksiin.
Henkisestä ulottuvuudesta löytyvät myös intuitio, Korkeampi rakkaus ja -ymmärrys sekä henkisyys/hengellisyys.

Valintoja tehtäessä Frankl korostaa omantunnon kuuntelemista, jotta olisi mahdollista tunnistaa tarkoituksellinen valinta tarkoituksettomasta. Voidaan myös puhua sydämen äänen kuuntelemisesta – mitä sydämeni sanoo tällaisesta valinnasta juuri nyt. On hyvä muistaa, että valitsematta jättäminenkin on ihmisen oma valinta, josta hän on myös vastuussa.

Henkisessä ulottuvuudessa on käyttövoima ja mahdollisuus vastuunottamiseen ja muutoksen toteuttamiseen, jonka halutessaan voi ottaa tietoisesti käyttöön.

Perusajatuksiin kuuluu suuntautuminen itsestä ja oman edun tavoittelusta ulkomaailmaan, arvokkaiden asioiden hyväksi toimimiseen ja toisten huomioonottamiseen. Ihmisen ei tulisikaan kysellä elämältä mitä sillä on annettavaa, vaan elämä kysyy mitä juuri Sinulla on annettavaa elämälle. Vastaukset jokainen antaa omassa elämässään tehdyillä valinnoilla, tehden näin parhaimmillaan omalta osaltaan maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

Keskeistä logoterapialle on tarkoituksen tajun herättäminen. Jokaisen on itse löydettävä tarkoituksensa, kanssaihminen tai terapeutti voi olla vain ”taskulampulla valaisemassa” toisessa jo olevia arvoja, vahvuuksia ja kykyjä, jotka ovat ehkä jääneet pimentoon, joita voi olla vaikea syystä tai toisesta havaita.

Logofilosofian mukaan tarkoituksen voi löytää kolmella tavalla: tekemisestä, kokemisesta ja muuttamalla asennoitumistaan.

  • tekemällä arvoja haetaan mm. työstä tai harrastuksista
  • kokemalla elämyksistä mm. luonto, taiteet, ihmissuhteet
  • asenteiden ja suhtautumisen muuttaminen. Rankoissakin elämäntilanteissa jokainen voi valita miten asioihin suhtautuu, esim. työttömyys sinänsä ei ole hyvä tai paha asia, toiselle se voi olla elämän romahduttaja ja toiselle hieno mahdollisuus aloittaa uudenlainen elämä – asenteesta riippuen. Ihmisen elämästä voidaan myös etsiä aidosti hyviä asioita, joihin huomio suunnataan ja näin pettymysten ja puutteiden osuus pienenee.

Logoterapian mukaan myös kärsimyksestä voidaan löytää tarkoitus, vaikka ihmisen näkökulmasta se voi joskus olla vaikeaa. Täytyy vain luottaa, että jokaiseen kohtalonomaiseen iskuun on aina kätketty siunaus, jonka saattaa ymmärtää vasta paljon myöhemmin. Kärsimyksen kautta ihminen voi parhaimmillaan kasvaa täyteen mittaansa asennearvoja toteuttamalla.

Logoterapia ei tarjoa valmiita ratkaisuja eikä kutista ihmistä vastuuttomaksi olennoksi vaan jokaisen on tehtävä työ itse omassa elämässään. Logoterapian on tarkoitus herätellä ihmistä katselemaan elämäänsä ja itseään uusin silmin ja siirtää huomion paino piste tähän hetkeen ja siinä oleviin mahdollisuuksiin – miten voin suhtautua elämääni toisin, mistä voin olla kiitollinen elämässäni, mitä vaikutus mahdollisuuksia minulla on juuri nyt, tässä hetkessä ja mitkä ovat itsessäni jo olevia arvokkaita ominaisuuksia, kykyjä ja taitoja, joita voin lähteä kasvattamaan itseni ja toisten hyväksi. Samalla voin koko ajan muistaa; ” en ole niin pieni kuin mieleni, vaan niin suuri kuin sydämeni”.