Vääristynyt ympäristö
on kadottanut kyvyn
tunnistaa mikä olisi tasapainoa,
erottaa
epäterve terveestä,
luonnoton luonnollisesta,
epänormaali normaalista.
Se on kadottanut halun
olla osana kokonaisuutta,
tiedostaa,
rakentaa, yhdistää, kunnioittaa,
ymmärtää, kasvaa, suostua,
oppia, kehittyä
Haluun pakottaa, hallita,
kontrolloida, puskea, jyrätä,
toteuttaa mielihalujaan seurauksista piittaamatta.
Vääristynyt ympäristö on syntynyt selviytymisestä
ja ylläpitää selviytymistä.
Siinä on mahdotonta voida hyvin.
Vääristynyt ympäristö pakottaa ihmisen
sopeutumaan, mukautumaan, kamppailemaan, taistelemaan, puolustautumaan ja suojautumaan.
Se pakottaa osaksi sellaista,
joka kumpuaa tiedostamattomuudesta, hädästä, hämmennyksestä,
puutteesta,
epäoikeudenmukaisuudesta, epäjohdonmukaisuudesta, mielivaltaisuudesta,
turvattomuudesta,
yhteydettömyydestä
ja kyvyttömyydestä vastuullisuuteen.
Koko minuus joutuu keskittymään turvaamaan olemassa oloa vääristymän keskellä.
Selviytymisen mielentilan vastakohta on Sieluntila – alkuperäinen,
aito, autenttinen, tasapainon tunnistava, luonnostaan yhteydessä ja yhteydestä elävä olemuspuoli,
jonka vääristyneen ympäristön mahdollistavat ihmiset ovat itsestään kadottaneet.
Siellä missä vääristymää ei ole,
Itsestäänselvyytenä vallitsevat
Järjestys, Johdonmukaisuus, Luottamus, Tasapaino, Turvallisuus ja Rauha.
Tällä hetkellä tuntuu,
ettei tällaista ympäristöä löydy enää
muualta kuin luonnosta.
Siksi mikään ei ole tärkeämpää
kuin sisäisesti kasvattaa ja ylläpitää
omaa Sieluntilaa,
jossa vääristymälle ei ole sijaa.
Jokainen meistä on osallisena
selviytymisen mielentilasta irrottautumisessa,
jotta Sieluntila pääsee integroitumaan itseemme
ja sitä kautta ympäristöön,
jossa elämme.
-Sari Saario-