Hiljaisuus puhuu minussa
kauniita asioita,
merkittäviä asioita,
Viisauksia – pinnalta tavoittamattomia.
Hiljaisuus puhuttelee minua
Sieluani,
syvimpiä kaipuitani,
ikävää jolle ei ole sanoja,
Kodin muistoa.
Hiljaisuus kuljettaa minut
olennaisen äärelle – kuulemaan, muistamaan.
Hiljaisuus riisuu minut turhasta –
monimutkaisuudesta ja kaoottisuudesta,
mielen loputtomasta mölinästä,
merkityksettömistä mielihaluista,
rajoittavasta ajan harhasta.
Hiljaisuus kutsuu minut
Itseyteni ytimeen, äärettömyyteen,
sinne missä tiedän kaiken tarvittavan,
sinne missä on rauha,
sinne missä kaikki on hyvin.
Hiljaisuudessa Sieluni on Kotona.
Sari
www.hoitolakeiju.fi
huolenpitoon ja johdonmukaisuuteen. On täytynyt tavalla tai toisella olla varuillaan psyykkisesti, fyysisesti tai molempia. Valmiina selviytymään liian itsenäisesti, suojautumaan tai puolustautumaan sisäisiltä tai ulkoisilta tekijöiltä. Sisäisiä tekijöitä ovat vaikkapa pelottavat tunteet, tunteet, joille ei ole tilaa ja jotka saavat aikaan ympäristössä pelottavia reaktioita, tarpeet, joita aikuiset eivät toistuvasti kykene kuulemaan ja täyttämään, yksinäisyys, hämmennys ja avuttomuus. Ulkoisia uhkia voivat olla mm. riitely, henkinen ja fyysinen väkivalta, päihtyneet tai muuten arvaamattomasti ja vahingollisesti käyttäytyvät aikuiset, aikuisten epäluotettavuus, kohtuuttomien rangaistusten tai henkisen/fyysisen hylkäämisen uhka ja kaikenlainen vihamielisyys.
Turvallisuuden tunteen palauttamiseksi ja uudelleen rakentamiseksi tarvitsemme kehollista tiedostamista, kehon ja mielen yhteyden havainnointia ja ymmärtämistä, kehollisen rauhoittumisen ja hellittämisen vahvistamista, maadoittumisen eli maaperän kannatteluun ja kehoon juurevasti asettautumista, ja energiatasolla sijaitsevien suojarakenteiden asteittaista purkamista, joka on mahdollista mm. energiatasolle ulottuvan kehollisen työstämisen, hengityksen ja tietoisuuden tietoisen suuntaamisen, mielikuvatyöskentelyn kautta, sekä 
Olen vuosia miettinyt miten kuvata nykyistä työnkuvaani ymmärrettävästi yleisellä tasolla, kun ei ole olemassa valmiina mitään yksiselitteistä ammattinimikettä, johon sen voisi sisällyttää. Ehkä lähimmäksi osuu sielunhoitaja, joka sekään ei ole sopiva, koska en edusta mitään uskontoa, ismiä tai ideologiaa, vaan puhtaasti omakohtaista ymmärrystäni ja kokemustani inhimillisenä ihmisenä, sekä vahvaa intuitiivista tietämistä, tietoista yhteyttä sieluuni ja sen olemassa olon vaikutuksiin ihmisyyden kokemukseen ja elämän kulkuun. Toki olen lukenut ja kouluttautunut monin tavoin, kuitenkin lähinnä saaden sanoja sille mitä sisälläni tiedostan ja koen, ja avaten näkökulmia sinne minne en ole osannut vielä katsoa, sillä kaikkein eniten olen oppinut elämästä itsestään ottamalla lapsuudestani, elämän tapahtumistani, kaikista kohtaamistani haasteista ja riemuvoitoista irti niin paljon kuin mahdollista ja pyrkien näkemään kaiken syvyyssuunnassa, sekä kohtaamaan kaiken kohdattavissa olevan mahdollisimman loppuun asti.
Onnekseni olen saanut tielleni aina jossain kohtaa oikeat ihmiset, jotka omalla syvällä viisaudellaan ja inhimillisyyden ymmärtämyksellään ovat auttaneet eteenpäin – toimineet kätilönä, jotta saan pala palalta synnytettyä itseni takaisin väärinkäsitysten syövereistä sellaisena kuin olen ollut ennen kasvatusta, muiden mielipiteitä, opetusta, yleistä maailmankatsomusta, lapsuutta, menneiden elämien ja nykyisen vaikeita kokemuksia jne. Synnytettyä itseni sellaiseksi, joka olen mahdollisimman aidosti, tiedostavasti, viattomasti ja yksilöllisesti, samalla omaten ja jakaen meitä kaikkia koskettavan inhimillisyyden. Ilman tällaisten auttajien uskonnoista vapaan henkisen ulottuvuuden ja inhimillisyyden syvää ymmärtämistä en ikinä olisi päässyt sinne missä olen tällä hetkellä eli edelleen matkalla, todella sielustani omakohtaisesti ymmärtäen mitä tarkoittaa inhimillisenä ihmisenä oleminen, mikä tarkoitus on kokemallamme tuskalla, tunteilla, tarpeilla, haasteilla ja koko elämän kululla, mistä voi löytää ne voimavarat, joita tiedostamiseen, vapautumiseen ja sisältä käsin ohjautuvuuteen tarvitaan. Ilman heitä ja totutun kyseenalaistamista olisin hukkunut tämän maailman pinnallisiin järjen käsityksiin – vääriin/turhiin diagnooseihin ja ratkaisuihin, joilla järki yrittää lokeroida ymmärrettäväksi jotakin joka on järjen ulottumattomissa ja pelkistyksiin ihmisyyden moniulotteisuudesta.
vakaumuksella sanoa, ettei se mitä ihminen on joutunut kokemaan elämänsä varrella, vaikka se olisi ollut kuinka musertavaa tai hajottavaa, vaikuta selviytymis – ja elämästä takaisin kiinnisaamis mahdollisuuksiin ollenkaan siinä määrin kuin se, että pystyykö säilyttämään tai uudelleen löytämään luottamuksen elämän usein pinnalta piilotettuun tarkoituksenmukaisuuteen vai antaako itsensä vaipua epätoivoon, tarkoituksettomuuteen ja voimattomuuteen kaiken koetun jälkeen tai haastavan tulevaisuuden edessä. Jos ei itse toivoa, voimaa ja ymmärrystä tavoita, on etsittävä niitä ihmisiä, jotka vielä jaksavat luottaa, jotka ovat nähneet kaiken olennaisimman läpi ja ammentaa tarvittava aika heidän luottamuksestaan ja tietoisuudestaan, jotta taas on voimavaroja jatkaa eteenpäin ja uskoa elämän perimmäiseen hyvyyteen. Tätä hyvyyttä ja tarkoituksellisuutta voi olla vaikeaa tavoittaa yhden ihmiselämän näkökulmasta, mutta katsottaessa laajemmin, koko sielun matkan näkökulmasta, ne näyttäytyvät paljon helpommin ja elämän ihmeellinen logiikka aukeaa silmien eteen häkellyttävän rakkaudellisena ja armollisena niille, jotka sitä ovat valmiita katsomaan.
Minä tavoitan pehmeyteni