Sieluna maailmassa -blogi

Minä riisun itsestäni selviytymiskeinojeni kerroksia.
Lukemattomia opittuja keinoja ja tapoja,
joiden avulla olla ymmärrettävä, hyväksytty, sopiva.
Minä tukehdun niiden alle ja sisään.

En enää kykene elämään niiden ehdoilla.
En enää kykene hylkäämään itseäni
sopeutumisen ja ns. sivistyneisyyden alttarille.
En kykene enää osallistumaan näytelmään,
jossa luonnollinen, inhimillinen ja aito häpäistään
pätevyyden, tietämisen ja oppineisuuden nimissä
missä terve nöyryys on hautautunut ylimielisyyden, ylivertaisuuden
ja kaikkivoipaisuuden alle.

En enää kykene pidättelemään voimaani,
joka alkukantaisena ja villinä pyrkii toimimaan minussa
itseni puolesta, rakkauden puolesta,
ihmisyyden ja kauneuden puolesta,
totuudellisuuden ja elämän puolesta.

En kykene enää olemaan tukahdutettu ja itsestään luopunut ihminen
keinotekoisen yhteisen hyvän nimissä,
joka pitää kaiken näennäisen rauhallisena, sopuisana, korrektina,
sivistyneenä, hyväksyttynä ja miellyttävänä.
En kykene enää tukemaan kulisseja ja rakenteita,
jotka pitävät meidät irti elämästä, totuudesta,
itsestä ja aidosta yhteydestä toisiin.

Yhtäaikaisella kauhulla ja helpotuksella seuraan,
miten alkuvoima minussa pyrkii virtaamaan vuolaammin ja vuolaammin
rikkoen opittuja sovinnaisuuksia, tukahdutettuja ajatus- ja käytösmalleja,
itsen hylkäävää kohteliaisuutta ja siveyttä.

Kahlitsematon voima minussa, Elämä itse
näyttää kasvonsa yhä selkeämmin.
Koko kuva on kääntynyt päälaelleen –
kaikki luonnollinen, elämää edistävä ja säilyttävä
on häpäisty luonnottomaksi ja hävettäväksi,
luonnoton nostettu ylivertaiseksi jalustalle
talloen inhimillisen ihmisyyden alleen, pakottaen ihmisen olemaan kaikkea muuta
kuin oma itsensä, pakottaen hylkäämään sisäisen yhteyden
ikiaikaiseen tietoon, viisauteen ja olemassaoloon.

Häpäisyn vaikutus on valtava – se vääristää, rikkoo, tuhoaa,
demonisoi ja likaa yksilön pyhyyden, saattaa erilleen Ytimestä,
eristää yksinäisyyteen, irrottaa rakkaudesta, elämästä, itseydestä.

Alan todella nähdä itseni, tämän maailman ja elämän suoraan
lukemattomien häpäisyjen alta sellaisenaan.
Alan aavistaa jotakin, joka saa minut sanattomaksi.
Alan todella tuntea sen alkuvoiman, joka uumenistani pyrkii vapauteen.

Voinko, uskallanko, loukkaanko,
olenko liikaa, hylätäänkö, väärinymmärretään, paheksutaan?
Sama se,
en kykene enää välittämään,
en kykene enää estämään sitä mikä on luonnollista.
Minun on annettava Voimani tulla esiin,
kokonaan ja ehdoitta.
Minun on saatava itseni takaisin kokonaan,
jotta voin Elää.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Herääminen eli tietoiseksi tuleminen on minusta valtavan mielenkiintoinen prosessi, jonka havainnoimiseen en kyllästy varmaan milloinkaan. Intohimonani on ollut vuosien varrella tutkia ja saada sanoitettua  heräämisprosessia psykologisesta näkökulmasta, sillä minulle on jostain syystä aina tärkeää oikeasti ymmärtää henkisyys inhimillisen ihmisyyden näkökulmasta ja siihen konkretisoiden.

Heräämisprosessissa tietoisuuden painopiste siirtyy asteittain mielestä sielutietoisuuteen ja suoraan nyt hetkessä tapahtuvaan itsen ja  todellisuuden neutraaliin tiedostamiseen eli tietoisena olemiseen.
Mieli ei tiedosta – mieli ajattelee, luo mielikuvia, muistaa ja päättelee, sekä yhdistelee omaksumaansa tietoa logiikkaa käyttäen.
Tietoisuus havainnoi ja kokee suoraan sen mitä on nyt. Tietoisuus tiedostaa myös mielen, joka on täynnä ajatuksia, joten tietoisuus ei ole mieli itse, vaan mielen takana oleva ymmärrys, tajunta. Mieleen sitoutumaton korkeampi tietoisuus ei tarvitse oppeja, rakenteita tai yhdessä hyväksyttyjä normeja kyetäkseen ymmärtämään todellisuutta. Tämä tietoisuus havainnoi ennen ajattelua, ajattelu tulee mielestä vasta jälkikäteen, jotta mieli voi mieltää ajattelemalla sen mitä on havainnoitu.

Ensin herää tietoisuus mielestä

Suurin osa ihmisistä on täysin tai osittain samaistunut mieleensä ja sinne tallentuneisiin käsityksiin ja mielikuviin itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Oma identiteetti on sitoutunut mielen luomaan kuvaan ”tämä olen minä” ja tätä pidetään koko totuutena omasta itsestä. Psykologisesti ajateltuna monet meistä lähtevät alunperin heräämisen tielle tutustumalla ensin mielensä sisältöihin – sinne tallentuneisiin tunne kokemuksiin, pahaa oloa aiheuttaviin ajatuskuvioihin ja tunteisiin, jäsentymättömiin kokemuksiin ja tapahtumiin, kaikkeen siihen mitä ei ole vielä kyennyt mieltämään eli ymmärtämään mielellään.

Tämä on monesti tärkeä vaihe, joka luo pohjaa syvemmälle heräämiselle. Mielen sisällöt tulevat tutuiksi ja ihminen alkaa saada kokonaiskuvaa siitä logiikasta miksi ajattelee niinkuin ajattelee, tuntee niinkuin tuntee, mitkä asiat ja olosuhteet ovat johtaneet mihinkin, miten on alkanut mieltää itseään, toisia ja maailmaa tällaiseksi, mikä saa toimimaan niin kuin toimii, mistä pelot ja muut haastavat tunteet juontuvat jne.

Perus psykologia auttaa ja ymmärtää ihmistä tässä heräämisen/tiedostamisen kohdassa. Asioita avataan, tarkastellaan, jäsennetään ja puretaan mielen näkökulmasta. Etsitään työkaluja ja keinoja tulla toimeen oman mielen kanssa, säädellä sitä, uudelleen ohjelmoida ja vahvistaa. Myös tunteita käsitellään ja säädellään enemmänkin mielestä käsin ymmärtämällä, kuin suoraan todella kohtaamalla ja läpi virrattamalla. Mielestä haetaan keinoja mielen ja tunteiden hallintaan, niiden kanssa toimeentulemiseen.

Tämä on todellakin tärkeä vaihe ihmiselle, joka on vahvasti samaistunut mieleen ja identiteetti perustuu pääosin mielen käsityksiin. Mutta tässä on vasta pohja huomattavasti syvemmän olemassa olon tunnistamiselle ja tavoittamiselle itsessään. Tässä vaiheessa tiedostamisprosessia ihminen on saanut oikeastaan hyvän käsityksen siitä, mistä tulee jossain vaiheessa päästämään irti tai ainakin siirtämään taka-alalle. Aletaan olla tietoisia siitä, mikä on se itseyden päälle syntynyt tarina, jonka kautta on alkanut mieltää koko olemassa olonsa.

Sitten herää tietoisuus sielusta

Sieluyhteyden avautuminen alkaa mahdollistua ihmiselle, jonka mieli on alkanut tiedostaa itsensä ja pystyy näin myös hallitsemaan itseään – ottamaan todella vastuuta ajattelustaan, tunteistaan ja toiminnastaan.
Persoonallisuus on tietoisuuden tila, jossa mieli on määräävä tekijä. Ensin sielun ja persoonallisuuden välillä ei ole yhteyttä. Tiedostamisen kasvaessa ja kehittyessä edelleen tietoisuuden keskusta alkaa siirtyä asteittain kohti sielua.

Persoonallisuutta aletaan käyttää yhä enemmän sielun palvelukseen, joka aina palvelee myös korkeampaa tarkoitusta. Tietoinen mieli/persoona taas ilman sieluyhteyttä on olemassa ja toimii vain itseään varten. Tarkoitus tulee omasta itsestä, mielihyvän ja mielipahan välttämisestä, henkilökohtaisesta menestyksestä – minä keskeisyydestä. Kasvava sieluyhteys tuo mukanaan sinä ulottuvuuden – elämäni on olemassa muitakin/muutakin kuin minua varten. Henkilökohtainen olemassaoloni, elämäni, sisäinen työskentelyni ja kehitykseni palvelee myös muita; perhettäni, sukuani, yhteiskuntaa, ihmiskuntaa, maapalloa, sieluni kehitystä, Jumalaa tai millä nimellä ikinä haluatkaan kutsua Korkeinta Tietoisuutta.

Koetut traumat ja syvä tunnekipu etäännyttävät sieluyhteydestä

Sieluyhteyden lähtiessä virtaamaan tosissaan tietoisuuden piiriin mielen rinnalle heräämisprosessi alkaa yleensä nopeasti syventyä. Tästä kasvavasta yhteydestä syntyvän turvan ja tietoisuuden takia vielä kohtaamaton ja purkamaton tunne- ja traumasisältö alkaa todella vaatia vapautumista suoraan kokemisen tasolta eli kehosta ja kehossa koetuista tunteista. Keho on aikanaan ottanut kantaakseen kaikki ne tunnekokemukset, joita ei ole voinut syystä tai toisesta virrattaa läpi niiden ollessa ajankohtaisia.

Nyt ei enää riitä, että koettu tuska, väärinymmärrys ja voimattomuus on ymmärretty älyllisesti ja puettu sanoiksi. Nyt on annettava itsen tuntea kaikki sellaisena kuin ne ovat aikoinaan todella tuntuneet.  Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi tuntea joka ikinen tunne uudelleen, mutta meidän on rehellisesti kohdattava, tiedostettava ja vastaanotettava itsessämme oma kokemuksemme kaikesta tapahtuneesta sellaisena kuin se meille on ollut. Kaikki suru, avuttomuus, pelko, turvattomuus, hätä, viha ja häpeä.

Tämän vaiheen aktivoituessa syvän ahdistuksen, turvattomuuden ja muiden vaikeiden tunteiden, sekä oman voimattomuuden  kohtaaminen ja työstäminen psykologisesti pelkän mielen näkökulmasta ja avulla, sekä tukahduttaminen lääkityksin on erittäin vahingollista ja turhaan monimutkaistaa ja pitkittää, joskus jopa sulkee kokonaan, ihmiselle täysin luonnollista heräämisprosessin osaa. Jos tämä vaihe ei pääse tapahtumaan, ihminen ei saa syvennettyä heräämisprosessin kannalta elintärkeää sieluyhteyttään ja jää tavalla tai toisella mielensä ymmärryksen varaan, josta käsin prosessin on mahdotonta edetä. Mieli yrittää selvitä itsensä varassa pyörittäen ja vahvistaen tuttua tarinaa loputtomasti, jolloin ihminen jää elämään elämäänsä selviytymiskeinojensa varassa.

Tärkeintä on auttaa tässä vaiheessa olevaa ihmistä tunnistamaan ja vahvistamaan entisestään jo herännyttä sieluyhteyttä itsessään, josta tavoitetaan tunnetuskan vapauttamiseen tarvittavat voimavarat ja henkilökohtaisuudesta terveellä tavalla etäännyttävät näkökulmat, sekä kaikin mahdollisin tavoin tukea tunnesisältöjen vapautumista kehosta ja sen energiarakenteista. Tämä vaihe on monella niin kipeä ja raju, että on tärkeä tiedostaa, ettei pelkällä mielitietoisuudella ole yleensä riittävästi kapasiteettia ja ymmärrystä ottaa kaikkea läpivirtaavaa vastaan. Ehkä siksi mieleen rajoittuneen psykologian parissa pelätään ihmisten vahvojen tunnereaktioiden ja -sisältöjen vastaanottamista ja enemmänkin jopa tuetaan ihmisiä pysymään niistä irti, kuin kohtaamaan ja uskaltautumaan läpi.

Mieli taka-alalle

Kun uskaltaudumme jossain kohtaa todella kohtaamaan ja läpi virrattamaan tuntemisen tasolla sisäiset haavamme ja kipumme, sekä ottamaan niistä vastuun sielutietoisuuden tukemana – itkemään itkemättömät itkumme, suremaan koetut vaillejäämiset, pettymykset ja epäoikeudenmukaisuudet, luopumaan lopullisesti siitä mitä ei koskaan ollutkaan, antaen myös vihan nousta puolustamaan viatonta kokijaa sisällämme, katsomaan syyllisyyttämme silmästä silmään ja päästämään siitä irti, sekä lakkaamme samaistumasta enää mielen kertomaan tarinaan, josta tuskamme on saanut alkunsa, alkaa häpeä identiteettiin sitoutunut mielemme vihdoin irrottaa kuristavaa otettaan.

Silloin alamme pysyä yhä useammin, helpommin, suoremmin ja tietoisemmin yhteydessä häpeästä vapaaseen sielutietoisuuteen – Sielu alkaa nyt kasvavassa määrin hallita mieltä ja mieli alkaa siirtyä oikealle paikalleen taka-alalle sielun ja Korkeamman tietoisuuden käyttövälineeksi, pois hallitsijan paikalta. Häpeä syvällä tasolla ymmärrettynä on juuri tämä yhteydettömyys, joka jättää meidät mielen armoille selviytymään ja pitää meidät irti todellisesta, luonnollisesta Itsestämme.

… Sari
www.hoitolakeiju.fi

Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani  ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan 💜 Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!

 

 

KOHTAA TOSIASIAT – jotta voit lopettaa valheen
KOHTAA ITSESI – jotta voit ottaa vastuun
KATSO KIPUASI – jotta voit lakata pakenemasta
TUNNISTA TARPEESI – jotta voit mennä niitä kohti
HYVÄKSY EPÄTÄYDELLISYYTESI – jotta voit rentoutua ja antaa itsesi olla
SUOSTU TUNTEISIISI – jotta voit vapautua ja olla se joka olet
NÄE TOTUUS – jotta väärinkäsitykset voivat väistyä
KOHTAA PELKOSI – jotta rohkeus voi vallata alaa
USKO ITSEESI – jotta saat potentiaalisi käyttöösi
USKALLA OLLA HEIKKO JA TARVITSEVA – jotta ymmärrät todellisen vahvuuden merkityksen
SÄILYTÄ KIITOLLINEN MIELI – jotta tavoitat elämän lahjaluonteen

ETSI SISÄINEN VOIMASI – jotta voit luopua uhriudesta
MUISTA VAPAUTESI VALITA – jotta säilytät vaikutusmahdollisuutesi
OPETTELE TODELLA KUUNTELEMAAN – jotta voit kohdata
LUOVU TIETÄMISESTÄ – jotta voit kuulla ja oppia uutta
PÄÄSTÄ IRTI – jotta jotain tarkoituksenmukaisempaa voi tulla tilalle
IRROTTAUDU MENNEESTÄ – jotta näet tämän hetken siunauksen ja mahdollisuudet
AVAA SYDÄMESI – jotta rakkaus pääsee sisään ja pelko ulos
TIEDOSTA LÄSNÄOLON VOIMA – jotta löydät etsimäsi tästä hetkestä ja kaipaamasi yhteyden

VALITSE LUOTTAMUS – jotta jaksat eteenpäin vaikeuksista huolimatta
VALITSE INHIMILLISYYS – jotta elämä säilyy elämisen arvoisena
VALITSE MYÖTATUNTO – jotta tuska ja kärsimys helpottavat
VALITSE ANTEEKSIANTO – jotta pääset eteenpäin
VALITSE RAKKAUS – jotta elämäntarkoitus pääsee toteutumaan

 

Copyright Sari Saario www.hoitolakeiju.fi

Puristus, pidättely helpottaa.
Ei enää muotoa, joka pakottaa,
pitää soveliaassa muotissa
– hyväksyttävässä, ilahduttavassa, huomaavaisessa.

Ei perhonenkaan elä ollakseen varmasti mukava, sopiva,
vaan täyttääkseen tehtäväänsä,
toteuttaakseen luontoaan,
ilmentääkseen todellista itseään.

Ei se tuhlaa energiaansa tehdäkseen vaikutuksen,
kelvatakseen.
Se keskittyy olemaan se joka on,
miettimättä sopiiko se muille.

Voinko minäkin antaa kokonaan periksi Itseydelleni,
antautua olemaan.
Luottaa, että niin on hyvä.

Ei enää seurapiiriroolia,
ei enää varmistuksia, ei enää kuulostelua
– mitä minulta haluatte, odotatte,
mistä ilahdutte, miten kanssani viihdytte.

Minä olen mitä olen,
muut ovat mitä ovat.
Ja kaikki on hyvin juuri niin.

Voin vaan olla, virrata hetkestä toiseen,
luottaa elämään, itseeni,
olla aito itseni
ilman suoritteita ja pyrkimyksiä.

Avata siipeni, avata lantioni, pakarani
ja hellittää,
laskeutua itseni autenttisuuteen,
siksi ihmeeksi joka olen.
Levollisuuteen, luottamukseen,
juurevuuteen ja riittävyyteen.

Uskalla Rakas, uskalla – nyt on aika.
Ei enää yrittämistä,
ei enää muuta kuin mitä On,
ei enää muuta kuin mitä Olet.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

 

Elämäni alku loi minulle kasvot,
joita en enää tunnistanut, en omakseni halunnut.
Hain syntymästäni asti kuvaani jokaisen perheenjäseneni katseesta,
aloin nähdä itseni niin kuin minua katsottiin.
Näin rakkautta, iloa, myötätuntoa, ihailua, ilahtumista.
Näin myös paheksuntaa, vihaisuutta, arvostelua, tuomintaa.
Itseeni imin sen häpeän, jonka jokaisen katseesta löysin, kohtaamisista omaksuin.

Häpäisyjen seurauksen, jossa luonnollinen muuntuu luonnottomaksi,
viaton likaantuu tahalliseksi, aito vääristyy teennäiseksi,
totuus vaaralliseksi, kaunis rumaksi ja inhimillisyys pahuudeksi.

Häpeän katseissa yritin kelvata, sopeutua, riittää,
pärjätä ja selviytyä.
Häpeän katseissa aloin menettää viattomuuteni,
uskoa pahuuteeni, vaikka vasta elämää opettelin.
Häpeän katseissa jouduin eroon itsestäni, ytimestäni, rakkaudesta.
Häpeän katseet repi minut pois alkuperästäni,
juuriltani, voimastani.
Häpeän katseet heitti pohjattomaan yksinäisyyteen,
jossa on pimeää, josta on pitkä matka takaisin –
Yhteyteen, Rakkauteen.

Tämän häpeän silmistä olen katsonut itseäni,
tämän häpeän silmillä minua on katsottu, kohdattu,
käytetty, sopeutettu, rakastettu, koulittu ja muokattu.
Tähän häpeään olin kadottanut itseni.

Haen itseni takaisin, voimani.
Murskaan murusiksi häpeän,
joka ei koskaan minun ollutkaan.
Vain hirvittävä väärinkäsitys.

Suurella myötätunnolla katson tätä häpeän ja häpäisyjen ketjua –
itsessäni, perheessäni, suvussani, ihmiskunnassa, yhteiskunnassa,
meissä kaikissa.

On aika ottaa omat kasvot takaisin,
muuntaa häpeän ketju rakkaudeksi,
vapauttaa itsemme takaisin Voimaan ja Yhteyteen,
antaa häpeän mennä ja rakkauden asettua tilalle.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Hiljaisuus puhuu minussa
kauniita asioita,
merkittäviä asioita,
Viisauksia – pinnalta tavoittamattomia.

Hiljaisuus puhuttelee minua
Sieluani,
syvimpiä kaipuitani,
ikävää jolle ei ole sanoja,
Kodin muistoa.

Hiljaisuus kuljettaa minut
olennaisen äärelle – kuulemaan, muistamaan.

Hiljaisuus riisuu minut turhasta –
monimutkaisuudesta ja kaoottisuudesta,
mielen loputtomasta mölinästä,
merkityksettömistä mielihaluista,
rajoittavasta ajan harhasta.

Hiljaisuus kutsuu minut
Itseyteni ytimeen, äärettömyyteen,
sinne missä tiedän kaiken tarvittavan,
sinne missä on rauha,
sinne missä kaikki on hyvin.

Hiljaisuudessa Sieluni on Kotona.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Koskaan et ole yksin jättänyt, hylännyt
ihmisyyteni kamppaillessa, kipuillessa
menneisyyden taakoissa,
pyristellessäni vapaaksi
lukemattomista väärinkäsityksistä,
mieleeni takertuneista tuomioista,
viallisuuden kokemuksista,
huonouden haudoista,
viattomuuden häpäisyistä,
vääränlaisuuden loputtomista leimoista.

Olet odottanut kärsivällisesti lukemattomia kertoja
koska taas kuulen tuskani keskeltä,
koska hiljennän mieleni ja käännyn sisimpäni rauhaan,
puoleesi, yhteyteen kanssasi.
Jotta voit välittää kaiken sen
mitä olen ulkopuoleltani yrittänyt epätoivon vimmalla tavoittaa,
teoilla ja suorituksilla ansaita, mielelläni ratkaista.

Omaan Voimaani olet minua kutsunut yhä uudestaan ja uudestaan,
kun olen uhriuteeni vajonnut,
olosuhteita ja muita ihmisiä syyttänyt,
yrittänyt maailmaan kelvata
ihmetellen pahaa oloa ja tyhjyyttä,
kun olen itsestäni luopunut pitääkseni muut tyytyväisinä.

Kauan on kestänyt sisäistää,
ajatuksesta ja oivalluksesta kokemukseksi jalostaa –
minä en ole täällä miellyttämässä toisia omalla kustannuksellani,
en käytettävänä toisten mielen tarpeisiin,
en sopeutumassa sopivaksi ymmärtää,
en kannattelemassa toisten häpeää ja kyvyttömyyksiä,
tunteita, joita toiset itselleen luovat omista lähtökohdistaan.
En kannattelemassa vastuuttomuutta,
joka kumpuaa tekemättömästä sisäisestä työstä – vastuun välttämisestä
oman hyvinvoinnin ja sisäisen todellisuuden suhteen.

Sieluni, nyt minä alan todella ymmärtää.
Koko elämäni ajan olet etsinyt väyliä ilmentyä,
saada olla olemassa persoonassani, kehossani, mielessäni – minussa ja kauttani.
Elävöittää ihmisyyteni, inspiroida, ylevöittää ja rohkaista.

Kuinka paljon olenkaan hukannut energiaani
pyrkiessäni ohittamaan ja vaimentamaan Sinua,
jotta pysyisin ymmärrettävänä, hyväksyttynä,
jotta olisi edes jotain yhteistä ja jaettavaa siellä
missä olen yrittänyt kelvata luullen olevani jotenkin viallinen, vääränlainen.

Minä olinkin erilainen,
yrittäen loputtomasti sopeutua maaperään,
jossa Sieluni ei voi kukoistaa, löytää juurilleen alustaa,
joka tukee, turvaa ja ravitsee.
Kuin kukka, joka yrittää kukkia itselleen sopimattomissa elinolosuhteissa
samalla kärsien ja syyllistyen omasta kyvyttömyydestään.

Sieluni –
Itseyteni Ydin
Viisauteni lähde
Ihmisyyteni kauneuden salaisuus
Kaipuuni ylläpitäjä
Kotiin kutsuja.

Askel askeleelta olet minua tuonut lähemmäs
Itseäni, Ydintäni, Kotiani.
Auttanut näkemään ja purkamaan
ne loputtomalta tuntuvat esteet yhteytemme tieltä.
Vääristymät, joiden takia en enää tunnistanut Sinua, Itseäni,
muistanut kuka olen.

Sieluni, minä annan sen kaiken mennä,
Tarinan, jota aloin kutsua minuksi.
Tarinan, josta muotoutui elämäni.

Sieluni, päästän irti siitä, joka en koskaan ollutkaan,
jotta voit tehdä minusta sen joka olen aina ollut,
joksi voin vielä tulla.
Nyt saat ilmentyä minussa vapaasti, siirryn pois edestä.

Sieluni – taidan olla saapumassa Kotiin.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

pelkoa vai luottamusta
kaaosta vai tasapainoa
vastustamista vai mukana virtaamista
järjettömyyttä vai tarkoituksenmukaisuutta
turvattomuutta vai turvaa
uhkaa vai mahdollisuutta
taistelua vai tukemista
vääryyttä vai oikeudenmukaisuutta
toivottomuutta vai toivoa
sairautta vai terveyttä ja vastustuskykyä
pimeyttä vai valoa?

On kyse valinnasta – tietoisesta tai tiedostamattomasta.
Sinä päätät.

Sari
www.hoitolakeiju.fi

Sisäinen turvattomuuden tunne lähtee syntymään silloin, kun ihminen ei ole voinut lapsena luottaa riittävästi lähiaikuisten kannatteluun, tukeen, huolenpitoon ja johdonmukaisuuteen. On täytynyt tavalla tai toisella olla varuillaan psyykkisesti, fyysisesti tai molempia. Valmiina selviytymään liian itsenäisesti, suojautumaan tai puolustautumaan sisäisiltä tai ulkoisilta tekijöiltä. Sisäisiä tekijöitä ovat vaikkapa pelottavat tunteet, tunteet, joille ei ole tilaa ja jotka saavat aikaan ympäristössä pelottavia reaktioita, tarpeet, joita aikuiset eivät toistuvasti kykene kuulemaan ja täyttämään, yksinäisyys, hämmennys ja avuttomuus. Ulkoisia uhkia voivat olla mm. riitely, henkinen ja fyysinen väkivalta, päihtyneet tai muuten arvaamattomasti ja vahingollisesti käyttäytyvät aikuiset, aikuisten epäluotettavuus, kohtuuttomien rangaistusten tai henkisen/fyysisen hylkäämisen uhka ja kaikenlainen vihamielisyys.

Jotta lapsi voi selvitä tällaisissa olosuhteissa, hänen on kehitettävä itselleen monenlaisia suojautumis- ja puolustusmekanismeja, joilla hän yrittää taata itselleen edes jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Näitä mekanismeja ovat esim. omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttaminen ja pidättely,  oman itsen ”puuduttaminen tai jäädyttäminen”, kapina ja uhmakkuus, kovuuden kuoren rakentaminen kehollisten panssareiden avulla, kiltteyden, välinpitämättömyyden, ylimielisyyden ja  muiden suojaroolien ja -naamioiden omaksuminen, sekä äärimmillään oman itsen ja todellisuuden kieltäminen ja pakeneminen itseluotuihin turvallisiksi koettuihin todellisuuksiin ja mielikuviin itsestä.

Kaikki nämä suojautumis- ja puolustusmekanismit ovat yhteydessä keho-mieleen ja keholliseen itsen kokemiseen, suurin osa alitajuisen mielen puolella tietoisen mielen ulottumattomissa. Siksi niitä ei koskaan pystytä tiedostamaan ja purkamaan kokonaan vain puhumisen kautta älyllisesti ymmärtämällä ja työstämällä.

Suojaavat mekanismit ovat hyvin konkreettisia

Voidakseen konkreettisesti estää turvallisuuden kokemusta uhkaavia tunteita ja tarpeita virtaamasta vapaasti itsessä, ihmisen on kontrolloitava kehoaan hyvinkin voimakkaasti, jotta todellisten olotilojen sulkeminen ja pidättely olisi mahdollista. Tämä tapahtuu pääosin tiedostamattomasti. Kehon on kehitettävä itseensä erilaisia jännityksiä ja panssaroitumia sulkemaan spontaaneja tunnevirtauksia, ylläpitämään turvarajoja, joihin ei itsestäänselvästi voi luottaa ja kontrollia, joka yrittää varmistaa kaiken uhkaavan syntymistä jo ennalta, sekä varuillaan olon, joka varmistaa jatkuvan toimintavalmiuden turvallisuuden takaamiseksi ja selviytymisen turvattomuuden iskiessä. Tyypillistä on myös kehon jatkuva itsekannattelu, joka kuluttaa valtavasti voimia ja aiheuttaa yleistä jännittyneisyyttä kehoon ja levottomuutta hermostoon, sen sijaan, että uskaltaisi päästää itsensä vain olemaan, alustan ja oman lantioalueen kannateltavaksi.

Pitkään jatkuessaan nämä mekanismit alkavat tallentua pysyviksi suojarakenteiksi energiatasolle, joita keho alkaa fyysisesti ylläpitää ja mieli mieltää pysyväksi todellisuudeksi. Keho on näin alkanut mallintaa itseensä vahvan turvattomuuden kokemuksen reagoimalla jo automaattisesti kaikkeen mielen uhkaavaksi luokittelevaan ja vähintään olemalla jatkuvasti varautuneessa tilassa, vaikkei uhka aikuisena olisi enää todellista.

Turvallisuuden tunteen palauttamiseksi ja uudelleen rakentamiseksi tarvitsemme kehollista tiedostamista, kehon ja mielen yhteyden havainnointia ja ymmärtämistä, kehollisen rauhoittumisen ja hellittämisen vahvistamista, maadoittumisen eli maaperän kannatteluun ja kehoon juurevasti asettautumista, ja energiatasolla sijaitsevien suojarakenteiden asteittaista purkamista, joka on mahdollista mm. energiatasolle ulottuvan kehollisen työstämisen, hengityksen ja tietoisuuden tietoisen suuntaamisen, mielikuvatyöskentelyn kautta, sekä rakennetason tavoittavan energiahoitamisen avulla.

On hyvin tärkeää, ettei ihminen turhaan miellä itseään mielenterveysongelmaisena kokiessaan turvattomuuteen liittyvää voimakastakin oirehdintaa. Kyse on alunperin erittäin terveistä reaktioista epäterveisiin olosuhteisiin. Eheytymisen ja tasapainon saavuttamisen kannalta on välttämätöntä tiedostaa ja tunnistaa turvattomuuden aiheuttajia ja ymmärtää suojamekanismien alunperin selviytymistä tukevaa tarkoitusta, sekä pitkäjänteisesti alkaa luomaan kehoon, mieleen ja syvempiin energiarakenteisiin uudenlaista tapaa olla ja mieltää asioita, sekä auttaa haittaaviksi ja sulkeviksi muuttuneita mekanismeja purkautumaan.

Erilainen turvattomuudesta johtuva kehon ja mielen oirehdinta aikuisena saattaa ilmetä mm. paniikkina, tärinänä, epämääräisinä ahdistuksina, nukkumisvaikeuksina, sosiaalisina estoina, masentuneisuutena ja jatkuvana jännittyneisyytenä tai pakonomaisena suorittamisena ja pysähtymättömyytenä. Ne ovat kehon ja mielen yrityksiä tuoda syntynyttä epätasapainoa näkyväksi, käsiteltäväksi ja purettavaksi. Jos näitä oireita aletaan pelkästään tukahduttaa ja estää lääkityksillä syntyy aikamoinen väärinkäsitys, kun kehon ja mielen omat parantumis- ja purkamisväylät suljetaan, niitä ei ymmärretä ja oirehdinta nähdään kehon ja mielen epäterveenä toimintana ja ihminen leimataan sairaaksi tai mielenterveysongelmaiseksi.

www.hoitolakeiju.fi