Ajankohtaista

Kun tunnet tunteesi, Sinun ei tarvitse työstää niitä.
Vain tunteet, joita emme uskalla, suostu, halua tai osaa tuntea alkavat vaatia huomiotamme mm. ahdistuksena, ärtymyksenä, alakulona, lamaannuksena, masennuksena, uupumuksena, levottomuutena tai kehollisina oireina.

Ne vaativat aikaa ja paikan, jossa tulla kuulluksi, nähdyksi, tiedostetuksi ja lopulta läpivirratetuksi. Ne haluavat viestiä meille syvimmistä tarpeistamme ja arvoistamme, pitää meidät rakkaudellisina itseämme ja toisia kohtaan. Ne haluavat auttaa meitä kurottamaan kohti rakkautta ja irtipäästöä siellä missä olemme joutuneet kokemaan paljon rakkaudettomuutta ja siitä aiheutunutta kipua. Ne auttavat meitä tunnistamaan rajamme ja asettamaan ne, turvaamaan hyvinvointiamme monin tavoin. Ne pistävät meidät kulkemaan kohti kaipaamaamme muutosta ja haastavat meitä voimamme äärelle, ne kutsuvat kohtaamaan menneisyyden alaspainavat ohjelmointimme ja löytämään parhaan version itsestämme niiden alta, sen joka todella olemme.

Monet meistä on opetettu täysin ohittamaan omat tunteensa – joko suoraan tai epäsuorasti. Tunteita on lähiaikuisten taholta pelätty, halveksittu, mitätöity, ohitettu, järkeistetty tai niille ei vain kertakaikkiaan ole ollut tilaa. On ehkä pitänyt olla lapsesta saakka reipas, näkymätön, järkevä, aikuisten tarpeisiin keskittyvä. Kiitosta on saanut tarvitsemattomuudesta, kiltteydestä, sopeutuvuudesta, aikuismaisuudesta. Ehkä perheessä on ollut niin vahvasti ja hallitsemattomasti tunteitaan ilmaiseva aikuinen, ettei muille ole ollut tilaa tunneilmaisuun. Voi olla, ettei lapsen tunteille ole ollut vastaanottajaa – turvallista aikuista, joka olisi antanut hyväksyvän läsnäolon ja sylin tuntea, sanat, joilla lapsi voi jälkikäteen ymmärtää kokemaansa. On lukemattomia syitä miksi tunteiden suora tunteminen eli läpivirrattaminen on saattanut jäädä meille hyvinkin vieraaksi. Toisilla tämä vieraus koskee kaikkia tunteita, toisilla vain joitakin esim. vihaa ja häpeää. Riippuen mitkä tunteet ovat perheyhteisössä olleet sallittuja tai kiellettyjä.

Jotta suora tunteminen olisi mahdollista, tarvitsemme aikuisina täsmälleen samoja asioita, kuin tuo tuntemista harjoitteleva lapsi olisi aikoinaan tarvinnut. Tarvitsemme hyväksyvää läsnäoloa, ajan ja paikan, jossa pysähtyä tuntemaan, riittävästi turvaa ja rakkaudellisen, ymmärtäväisen ilmapiirin. Tarvitsemme myös sitä, että kanssa ihmisemme pysyvät erillisinä tunteistamme ja antavat meille tilan kokea oma kokemuksemme ilman pelkoa siitä, että tulemme selitetyksi, liitetyksi toisten tunteisiin ja kokemuksiin, että muut eivät ota henkilökohtaisesti kokemaamme tai ala projisoida omia tunnekokemuksiaan meihin esim. sammuttamalla tunnekokemuksemme nopealla lohduttamisella tai analysoinnilla siitä mitä nyt tapahtuu.

Tarvitsemme tietoista yhteyttä kehoomme, jossa tunteminen tapahtuu, tarvitsemme tietoista yhteyttä sisällämme olevaan aikuiseen, joka voi ottaa rauhassa vastaan rajunkin tunnekokemuksen sisäiseltä lapseltamme samaistumatta siihen täysin, tarvitsemme uskallusta antaa niiden naamioidemme ja suojarakennelmiemme alkaa tulla esiin, jotka ovat selviytymiskeinoina alkaneet peittää todellista itseämme, sekä todellisia tunteitamme ja tarpeitamme, jotta voimme alkaa irrottautua niistä tietoisesti.

Jos kaipaat apua ja tukea vahvojen, läpipääsemättömien ja kehoon jähmettyneiden tunteiden ja tunnetilojen kanssa, sekä haluat vahvistaa yhteyttä tuntevaan itseesi, tunnekehoosi – suosittelen Sinulle lämpimästi Tunnekehohoitoani.

Ahdistuneisuus, levottomuus tai muunlaiset ylikorostuneet tunne- ja olotilat, myös se, ettei tunne oikein mitään, kertovat suoran tuntemisen esteistä, sekä tunnekehoon ja kehollisiin rakenteisiin pakkautuneista ja kiinnijääneistä tunteista, jotka hakevat ulospääsyä systeemistämme.

Prosessia voi tukea kotona kuurina otettavilla kukkaterapiatipoilla;

Kukkaterapiatipat auttavat käsittelemään ja purkamaan negatiivisia, jumiutuneita tunne- ja mielentiloja, tuoden tasapainoa ja vakautta haastaviin elämäntilanteisiin ja elämän vaiheisiin – saat yksilöllisesti juuri Sinun tilanteeseesi ja tarpeisiisi 20 vuoden kokemuksella tekemäni Frantsilan kukkatippasekoituksen kotikäyttöön n. kuukauden sisäisesti nautittuna kuurina.

Kukkatipat tarjouksessa 30.11. mennessä varatuista ajoista

• hoitojen yhteydessä 38€ (norm. 44€) Varaus ajanvarauksesta lisäpalveluna
• kukkaterapia konsultaatio Zoomissa 30-40min. sisältäen sekoituksen 60€ (norm.70€) Nouto Keijusta. Postituksessa asiakas maksaa lisäksi postimaksun. TÄHÄN AJANVARAUS VIESTILLÄ p. 040-5757733

Mitä jos tärkein ylläpidettävä asia elämässä on Yhteys

Ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Yhteys sisimpään,

Omaan Sieluun –

siihen Tietoisuuteen itsessä,

joka ei koskaan ole unohtanut,

joka ei koskaan mennyt rikki,

joka ei koskaan jäänyt yksin,

joka tuntee tuntemattoman

ja muistaa tien,

joka hiljaa odottaa,

että pysähdyt ja kuuntelet.

Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, seurauksena –

keho, mieli ja hermosto rauhoittuvat,

tunteet tyyntyvät,

ajatukset kirkastuvat,

suunnat selkiytyvät.

Moni meistä, jotka elämme sodanjälkeisissä sukupolvissa, joudumme aika rajustikin tekemisiin kehon ja hermoston moninaisen oireilun kanssa, kun kaikki koettu ja kollektiiviseen, sekä yksilölliseen alitajuntaan painettu purkamaton hätä, turvattomuus sekä vanhempiemme ja isovanhempiemme selviytymiseen keskittyneiden tunnemallien jättämät jäljet pyrkivät nousemaan tiedostettavaksi ja vapautumaan.

On ensiarvoisen tärkeää, että aktivoituessaan ne kaikki kohdataan tietoisesti ymmärtäen mistä on laajemmin kyse ja autetaan purkautumaan pois kehosta ja hermostosta, eikä pelkästään keskitytä lääkitsemään niistä juontuvaa oirehdintaa tai ohiteta muutoin keskittymällä vain kehon ja mielen hallitsemiseen.
Alaspainava lääkitseminen lukitsee kaiken pois pyrkivän entistä tiiviimmin kehoon, joka tekee poispurkautumisesta vaikeampaa.

Silloin kun olemme joutuneet elämään varhaisvuosinamme jollain tapaa toistuvassa tai ylivoimaisessa turvattomuudessa – emotionaalisessa, fyysisessä tai molemmissa, kehoomme ja hermostoomme on tallentuneena lukemattomia kerrostumia, joiden avulla olemme selviytyneet. Kehomme on auttanut meitä eri tavoin tulemaan toimeen ja kestämään psykologisesti sellaista, joka on ollut liian kipeää tuntea ja kokea suoraan. Se on yrittänyt varmistaa, että selviämme siitä, mitä joudumme läpi elämään vastoin tahtoamme voimatta vaikuttaa siihen mitä tapahtuu tai kun meillä ei ole ollut keinoja käsitellä kokemaamme ja vastaanottamaamme.

Keho on tullut avuksemme katkaisemalla yhteyksiä aistimiseen, tuntemiseen, mieleen, hengitykseen, läsnäoloon, tiedostamiseen, muistamiseen ja muistoihin, toiminta impulsseihin ja yllykkeisiin mm. jähmettymällä, turtumalla, jäätymällä, sulkeutumalla, supistumalla, panssaroitumalla, jännittymällä, lamaantumalla, väistämällä ja kasvattamalla rasvakerroksia suojaksi.

Jossain kohtaa keho ja hermosto haluavat vapautua tästä kaikesta päästäkseen tasapainottumaan ja palautumaan – kaikesta kantamastaan hädästä, taistele-pakene tilasta, yhteydettömyydestä, jännittyneisyydestä, voimattomuudesta, pakotetusta voimasta, pidätellyistä puolustautumisyllykkeistä (esim. vihan, voiman ja tahdon ilmaisusta sanallisesti ja/tai kehollisesti) ja sietämättömistä tunteista.

Usein tämä alkaa tapahtua silloin, kun elämän olosuhteemme ovat vakautuneet jossain määrin, olemme kasvattaneet sisäistä turvan kokemustamme esim. terapiassa, hyvässä parisuhteessa tai ystävyyssuhteissa, omassa vanhemmuudessa. Ehkä olemme löytäneet syvempää yhteyttä henkisyyteen ja/tai hengellisyyteen, joka on luonut turvaa.

Monesti kaiken kehon ja hermoston kannettuna olleen aktivoi yllättäen pintaan aikuisuuden haastavat ja yhtäkkiset tapahtumat tai perusturvaan vaikuttavat elämänmuutokset. Joskus myös systeemin on vain pakko alkaa tuottaa sitä pintaan, vaikkemme kokisi olevamme siihen mitenkään valmiita, koska se ei enää kykene pitämään kaikkea suljettuna itseensä sairastumatta vakavammin. Kaikki se kehoon ja hermostoon tallentunut, jonka kanssa olemme tottuneet elämään ja kokemaan normaalina osana itseämme alkaa nousta tietoisuuteemme vieden kokemuksemme tasapainosta, saaden kehomme ja hermostomme oireilemaan, tuoden hädän ja turvattomuuden koettavaksemme nyt, kun meillä on erilailla kuin lapsena kapasiteettia kohdata ja ottaa se vastaan yksin tai tuettuna.

Olen intuitiivisesti tekemäni Energiahoidon avulla auttanut lukemattomia ihmisiä vuosien varrella tunnistamaan, kohtaamaan ja purkamaan näitä kehoon, hermostoon ja energiasysteemiin kerroksittain tallentuneita selviytymisrakenteita, jotta vanhat tunne- ja traumareaktiomme ja – reagointimme pääsevät vapautumaan, keho ja hermosto palautumaan pikkuhiljaa selviytymisessä elämisestä tasapainoon.

Minua on koulutettu tähän työhön aktiivisesti opiskelujen ja hoitamisen lisäksi kolme vuosikymmentä omien hyvin rankkojen ja rajujen vapautumisprosessien myötä. Olen nähnyt ja tottunut läpivirrattamaan kaikkea mahdollista. Luotan 100% kehon sisäiseen tietoon ja viisauteen, jolla se tuettuna purkaa turvallisesti hyvinkin rajuja kokemuksia ja tunnetiloja.

Henkisyys ja vahva sieluyhteys on kulkenut tukenani kaikessa läpikäymässäni, mutta samalla olen myös ymmärtänyt, miten emme voi henkisyydellä ohittaa/väistää ihmisyytemme ja kehomme todellisuutta, vaan todella eheytyäksemme meidän on uskallettava kohdata myös inhimillinen todellisuutemme ja ottaa se osaksi itseämme.

Jos tunnistat tällaisen tien omaksesi ja olet valmis todella kohtaamaan aktiivisena ja vastuullisena toimijana itseäsi ja kehollista todellisuuttasi, suosittelen lämpimästi Intuitiivista Energiahoitoani matkaasi tukemaan 💗 …Sari

AJANVARAUS

Energiahoidoissa on keskitytty poikkeuksellisen paljon lantionalueen syvien tukoskerrostumien vapauttamiseen, joka avaa myös maadoitusta ja syvempää yhteyttä maan elinvoimaa tukeviin ja vakauttaviin energioihin, sydänalueen ja syvän surun vapauttamiseen, sekä omaa voimaa pidättelevien rakenteiden purkamiseen, jotka ovat syntyneet usein jo lapsuudessa, kun oma oleminen on pitänyt mukauttaa vahvasti toisten tyytyväisinä pitämiseen.

Nyt on erityisen tärkeää huolehtia oman energian pysymisestä korkeavärähteisenä ja virtaavana. Mitä matalammalle energiatasot pääsevät, sitä enemmän mieli alkaa pyöritellä pelko ja huoli ajatuksia ja tunneilmasto alkaa painua matalapaineen puolelle. Silloin olemme myös alttiimpia kaikille ulkopuolisille vaikutteille ja alamme uskoa herkemmin uhkakuviin, myös kiinnittää niihin enemmän huomiota, lakkaamme luottamasta elämän hyvyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.

Värähtelyjen kohottamiseen tarvitsemme sellaista, mikä ruokkii ja ravitsee sielua. Se on jotakin syvempää kuin pelkästään mielihyvää tuottavat asiat. Mielihyvä tyydyttää mieltä, mutta sielu kaipaa ja tarvitsee kaikkea sellaista, joka auttaa kokemaan rauhaa, levollisuutta, yhteyttä, tarkoitusta, iloa, keveyttä ja sydämen lämpöä. Minulle sellaisia ovat esimerkiksi luonnossa oleminen, syvälliset kohtaamiset, jooga, hiljentyminen, meditaatio, sielua sykähdyttävät elämykset, energioita vapauttavat hoidot, itseä inspiroivien ihmisten kuunteleminen, vapauttava tanssi, kirjoittaminen, maalaaminen ja käsityöt. On tärkeää, että sinä löydät juuri Sinulle sopivat ja todella tunnistat mikä palvelee mieltäsi, mikä taas ulottuu sieluun asti. Pelkän mielen palveleminen ei enää tässä ajassa riitä ylläpitämään jaksamista ja hyvinvointia.

Keho tarvitsee nyt ihan erityisesti maadoituksesta huolta pitämistä, sekä tukkeutuneen energian vapauttamista eri keinoin pysyäkseen elinvoimaisena kaikkien muutosten ja haasteiden keskellä. Olemme tekemässä siirtymää keho-mieli yhteydestä syvempään keho-sielu yhteyteen, jossa kehollisuudenkin on tarkoitus lakata tyytymästä pelkästään mielihyvä tasoon ja alkaa palvella sielullisia intentioita.

Jos taas kaipaat hoitojen kautta tapahtuvaa syvempää puhdistautumista suosittelen INTUITIIVISTA ENERGIAHOITOA

Kun kehosi kaipaa maadoitusta, rauhoittumista ja energiavirtausten yleistä availua suosittelen KEHON SYVÄRENTOUTUSTA JA STRESSINVAPAUTUSTA

Nyt tuntuu ajankohtaiselta avata syvemmin havaintojani heräämisprosessin jumittumisesta mieleen. Heräämis- eli tietoiseksi tulemisen prosessi alkaa suurimmalla osalla ihmisistä mielentason prosessina, jossa mieli alkaa pikkuhiljaa tulla tietoiseksi itsestään ja näin ollen ihmiselle tulee mahdolliseksi hallita yhä enemmän mieltään eli ottaa vastuuta ajattelustaan, siitä seuraavista tunteistaan ja toiminnastaan, niinkuin edellisessä osassa kirjoitin. Jonka seurauksena taas sydän- eli sielutietoisuuden avautuminen mahdollistuu.

Olen havainnut, että vaikka sielutietoisuus on jo vahvastikin läsnä, mieli voi sitkeästi kerta toisensa jälkeen vetää ihmistä takaisin kärsimykseen ja lukemattomia kertoja läpikäytyyn tarinaan. Toki tarkoituksella, jotta kaikki kerrokset tulevat läpivalaistuiksi ja vapautuvat. Kuitenkin tämä aiheuttaa tiedostamattomana kuviona myös paljon itseaiheutettua pitkittynyttä kärsimystä ja ylläpitää sellaista, joka olisi jo periaatteessa kypsää siirtymään eteenpäin.

Mielentasoon jumittuminen, vaikeus siirtyä sydäntietoisuuteen

Vahva mieli on mahdollistanut meistä monelle selviytymisen lapsuuden turvattomissa ja kipua tuottavissa olosuhteissa, sekä myöhemminkin elämässä. Mieli on tuottanut monenlaisia selviytymiskeinoja ja puolustautumismekanismeja, joiden avulla olemme selvinneet mahdollisimman vähin vaurioin. Olemme selvinneet ehkä mielestä tulevalla tahdonvoimalla kontrolloimalla itseämme tai ympäristöämme mahdollisuuksien mukaan, siirtymällä tuntemisesta järkeilyn ja mielikuvituksen helpottavaan maailmaan, läsnäolosta aistivassa ja kokevassa kehossa ajattelun viileän analyyttiseen turvaan. Olemme mielemme avulla päässeet sisäisesti turvaan monesta sietämättömästä tunnekokemuksesta, jossa emme ole saaneet riittävää ymmärrystä, tukea ja turvaa ulkopuoleltamme. Olemme saattaneet joutua myös liian varhain ratkaisemaan itse aikuisille normaalisti kuuluvia asioita, sellaisia, joita turvallisten aikuisten olisi pitänyt meille tarjota, järjestää, huolehtia tai opastaa.

Tämän takia monet traumaattisia kokemuksia ja paljon turvattomuutta kokeneet ihmiset ovat erityisen samaistuneita omaan mieleensä ja mielen kontrollista tuntuu ihan mahdottomalle päästä irti. Ei ole ollut välttämättä minkään muunlaista kokemusta olla olemassa, kuin jatkuvasti pyrkiä ennakoimaan ja ymmärtämään mielellä kaikkea, mitä itsessä ja ympärillä tapahtuu. Mielen varassa oleminen on oikeasti mahdollistanut selviytymisen.

Olen huomannut, että tämä saattaa aiheuttaa pitkäaikaisenkin jumin heräämisen tiellä, matkalla mielestä eli egosta sydämeen, vaikka sielutietoisuuden kapasiteetti olisi jo muuten valmis siirtymään eteenpäin. Mieli jää pitämään tiukasti kiinni paikastaan, vaikka ihmisessä olisi jo valmius siirtyä täydemmin mielen ohjauksesta sielunohjaukseen.

Paradoksaalisesti mielen kapasiteetti ei riitä antamaan sellaista sisäistä turvaa, joka todella mahdollistaa eheytymisen ja uskalluksen vapautua menneisyyden kivuista. Päästäksemme sydäntietoisuuteen, jossa pystyy irrottautumaan turhasta henkilökohtaisuudesta kaiken koetun suhteen, löytää tarvittavaa turvaa ja laajempia näkökulmia, sekä voimavaroja kohdata se mikä kohdattava on vapautuakseen, meidän on opittava hiljentämään mieli, siirtämään se taka-alalle, lakattava samaistumasta ensisijaisesti siihen. Jos mieli pitäytyy vain itsensä varassa, se löytää loputtomasti uusia ongelmia ratkaistavaksi, sekä ylläpitää ja keksii uusia selviytymiskeinoja. Mieli jatkaa tavalla tai toisella loputtomasti sitä tarinaa, jonka se on koonnut kaikesta tapahtuneesta oman ymmärryksensä varassa.

Tämä tarina omasta elämästä, oman persoonan kokemuksista on tärkeä jäsentää, omistaa ja ymmärtää, mutta lopulta vain siksi, että siitä voi jossain kohtaa tietoisesti irrottautua. Mieli jää niin mielellään analysoimaan, toistamaan, kertaamaan, muistelemaan, kertomaan ja muilla tavoin vahvistamaan ja ylläpitämään tarinaa, vaikka sitä ei ole tapahtunut enää ehkä vuosikymmeniin ja/tai katsomaan itseään loputtomasti tuon tarinan läpi. Tarinasta tulee osaa identiteettiä, koska persoona identifioi itsensä mielen kautta  – tällainen minä olen, näin minua on kohdeltu, näin minut on määritelty, tällainen on kohtaloni. Monesti saattaa jäädä huomaamatta, että nyt sitä tarinaa ei jatka enää kukaan muu kuin itse, ei ole jatkanut enää aikoihin.

Sydän- sielutietoisuus ei koe itseään mielen kautta, siksi lopulta ainoa keino vapautua todella traumastaan, tuskastaan, tarinastaan, selviytymiskeinoistaan ja rajoittuneesta persoonastaan on auttaa itseään kaikin itselle sopivin keinoin siirtymään mielestä sydämeen, todella ymmärtää mitä se tarkoittaa.

Mieli- ja sielutietoisuuden ero heräämisessä

Omalle ihmisyydelleni on ollut helpompaa irrottautua vanhasta ja suuntautua uuteen, kun olen voinut jollain tapaa mieltää ja ymmärtää mistä olen menossa mihin. Mieli kaipaa teorioita, oppeja ja metodeja. Sielutietoisuuteen siirryttäessä sisäinen tieto riittää, mutta siirtymäsvaiheessa mieltä on tärkeää auttaa mieltämään tapahtuvaa sen verran, että sen on helpompi antautua, suostua ja irrottaa ohjaksista. Täytyy kunnioittaen muistaa, että mielemme iso tehtävä on ollut olla suojelijamme ja sitä se omilla keinoillaan pyrkii edelleen tekemään.

Sielutietoinen ihminen ohjautuu ensisijaisesti sielunsa viisaudesta käsin, joka on intuitiivista tässä hetkessä tapahtuvaa tietämistä, suoraa tietämistä ja tiedostamista ennen aktiivista ajattelua. Sielutietoinen ihminen on yhdistänyt mielen ja sydämen – ts. ajattelu tapahtuu enemmänkin sydämestä käsin kuin aivoista käsin. Mieli ajattelee aktiivisesti, ikäänkuin tekee/tuottaa ajattelua ja tietää ajattelun tuloksena. Mieli on myös aina menneisyydessä tai tulevaisuudessa, ei koskaan tässä hetkessä. Sydän taas kuuntelee, ottaa vastaan tietoa sisäisen kuuntelun kautta juuri nyt, käsillä olevassa hetkessä.

Mieli luo ongelmia, joita pyrkii ratkaisemaan, loputtomasti. Sydän havainnoi todellisuutta hyväksyen sen mikä on – ilman luokittelua, määrittelyä, mielipiteitä.
Mielellä on mielipiteitä, mielitekoja, mielipahaa ja mielihyvää, sydän ottaa kaiken vastaan sellaisenaan.
Mieli tähtää yleensä jonkin saavuttamiseen tai välttämiseen, sydän pyrkii löytämään rauhan ja tasapainon sen kanssa mitä on.
Mielelle asiat ovat oikein tai väärin, hyviä tai huonoja, sydän näkee neutraalisti, arvottamatta.

Sielutietoinen ihminen pystyy näkemään ja ymmärtämään hyvin laajoja kokonaisuuksia asioista ja ilmenemistä, sillä tietoisuus ei ole sidottu mielen rajoittuneeseen ymmärrykseen, joka toistaa totuttua ja toisten varmistamaa tietoa ja ajattelua.
Sydän-, sielutietoisen ihmisen rauha, tasapaino, voima, vapaus ja viisaus tulee juuri tästä – sydäntietoisuuden käyttämisestä ensisijaisena havainnointi ja tiedostamiskanavana mielitietoisuuden siirtyessä taka-alalle palvelemaan ja jäsentämään sielutietoisuutta.

Kehotietoisuus väylänä mielestä sydämeen

Kehossa on minätietoisuuden ydin, kokemus siitä millaista on olla minä. Mielessä on ajatus, mielikuva, tulkinta minuudesta, kehossa lahjomaton ja suora todellisuus. Mieli voi sanallistaa kokemuksen etu- ja/tai jälkikäteen, muttei voi kokea sitä tässä ja nyt.

Jos lähestymme omaa tai toisen ihmisyyttä ensisijaisesti mielestä käsin, olemme vain ihmisyyden idean äärellä ja todellinen ymmärrys, kokemuksellinen tiedostaminen jää tavoittamatta. Mieli psykologisoi – selittää, analysoi, ymmärtää älyllisesti, pyrkii ratkaisemaan, vie pois suorasta kokemisesta ja tuntemisesta, tekee yksinkertaisesta monimutkaista.

Voimme tietää persoonastamme ja elämästämme kaiken mahdollisen mielen näkökulmasta ja ymmärtää henkisyyttä mielellä hyvinkin syvästi, mutta ilman sydäntietoisuuden avautumista ja siihen siirtymistä ymmärryksestä ei tule kokemusta, joka vasta todella muuttaa kokemuksemme itsestämme ja elämästä, vapauttaa meidät häpeään sidotusta identiteetistä. Mielen varassa pyöriminen voi tällöin jatkua loputtomasti, jolloin täytyy koko ajan kamppailla, selviytyä, muuttaa, hakea ratkaisua, välttää ja törmätä uudelleen ja uudelleeen samoihin haasteisiin.
Sydäntietoisuus tuntee, aistii, kokee, ottaa vastaaan, hyväksyy, virrattaa läpi, ottaa omaksi, kokee myötätuntoa, tunnistaa, on vapaa muuttamisen ja ratkaisemisen tarpeesta, jolloin ihmiselle tulee tila vain tiedostaa, muuttua ja ratketa – tästä seuraa todellinen tiedostamisen kautta tapahtuva muutos.

Tarvitsemme oman heräämismatkamme vaiheen tiedostamista ja jos koet, että olet jäänyt jumittamaan epätarkoituksenmukaisesti mieleesi, sinun on hyvä ensisijaisesti keskittyä auttamaan itseäsi pois mieleen samaistumisesta Sinulle sopivin keinoin, jotta turha kärsimysvaihe jäisi mahdollimman lyhyeksi. On tärkeää opetella siirtämään mieli tietoisuuden keskiöstä taka-alalle, taustalle – siirtymällä ajattelusta kuuntelemisen, tuntemisen ja aistimisen tilaan. Käytännössä tätä voi auttaa alussa konkreettisimmin siirtämällä huomiota mielestä niin usein kuin mahdollista oman kehon aistimusten ja hengityksen kuunteluun ja tiedostamiseen. Lisätä kaikin Sinulle toimivin keinoin omaa kehotietoisuutta ja alkaa ilmentää itseäsi enemmän kehollisen ja luovan ilmaisun kautta mm. taiteen, tanssin, joogan tai muun tietoisemman liikunnan parissa, dynaamisten kehomeditaatioiden, tietoisen hengittämisen, hierontojen yms.

Hengitys ja keho voivat olla läsnä vain tässä hetkessä, nyt. Niiden avulla puretaan aluksi automaattista kaavaa, jolla tietoisuuden keskus on tottunut havainnoimaan ensisijaisesti mieltä ja pysymään irti nyt hetkestä, sekä ilmentymään mielen kautta. Mielen vahvat rakenteet alkavat pikkuhiljaa antaa periksi ja mielen alta, syvemmiltä tasoilta tietoisuuden piiriin alkaa päästä paljon muutakin kuin mieli tarinoineen, ehdollistumineen, uskomuksineen ja mielipiteineen. Mitä voimakkaampi mieli, sitä sitkeämmin tätä huomionsiirtoa joutuu tekemään, ehkä vuosikausia, ennenkuin rakenteet alkavat todella muuttua ja sielutietoisuus alkaa todella päästä tietoisuuden keskiöön. Tarina alkaa muuttua sivuseikaksi ja ihanan ihmettelyn aiheeksi nousee kuka minä olen tässä ja nyt, kuka haluan olla elämän luonnollisessa virrassa, luonnollisena ja tiedostavana sydän- ja sielutietoisena ihmisenä.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Tämä on osa sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana hetkessä luotua kirjoitus sarjaa, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan. Mielelläni kuulen kommenteissa Sinussa heränneitä ajatuksia!

On tullut aika aloittaa uusi kirjoitus sarja Havaintoja Henkisenä Parantajana. Minulle tämä tulee olemaan osittain näkyvämmäksi tulemis- ja tietoisena pysymisharjoitus, sillä haluan avata itseni kirjoittamaan mahdollisimman vapaasti läsnäolon virrassa kaikkea sitä, mitä kauttani halutaan kirjoittaa ilman mielen suunnitelmia, kontrollia tai turhaa järkeilyä. Aikomukseni tässä vaiheessa on kirjoittaa siitä millaisia havaintoja olen tehnyt Henkisen Parantajan näkökulmasta ihmisyyden matkasta, sielullisuudesta, henkisyydestä, maailmasta, kohtaamistamme henkilökohtaisista ja kollektiivisista haasteista ja ilmiöistä, sekä siitä mitä yhä syvempään tiedostamiseen heräävät  ihmiset näyttävät käyvän tässä ajassa läpi itsensä kanssa ja kollektiivisesti itsensä kautta. Mielenkiinnolla itsekin odotan mitä tästä syntyy – onko kyse pidemmästäkin matkasta vai vain pienistä yksittäisistä päiväretkistä.

Tieni Henkiseksi Parantajaksi

Tieni Henkiseksi Parantajaksi on ollut pitkä sisäinen matka, joka alkoi yli 30 vuotta sitten, kun elämä saatteli minut aloittamaan jo hyvin nuorena omien haavojeni ja traumojeni uskomattoman perusteellisen ja yksityiskohtaisen kohtaamis- ja vapauttamispolun. Onneksi en tiennyt etukäteen mitä tuleman pitää – kuinka loputtoman määrän tuska-, pelko-, viha-, suru-, häpeä- ja traumakerroksia tulen läpikäymään, voimattomuutta ja selviytymiskeinoja kohtaamaan, näkemään ja purkamaan itseni kautta perheeni ja sukuni tiedostamattomia traumarakenteita sekä kollektiivisia naiseuteen ja koko ihmisyyteen liittyviä haavoja ja traumoja, kuinka yksinäinen matkani tulee olemaan, kuinka paljon pelkän sisäisen luottamuksen ja tiedon varassa joudun suunnistamaan ja kuinka vähän tämä maailma yleisesti ottaen tiedostaa ja pystyy tukemaan näin syväluotaavaa sielullista/henkistä vapautumismatkaa.

Minun tielleni ei ole kuulunut varsinaisesti ollenkaan parantamis menetelmien ja tekniikoiden opettelua, vaan itseni syvää kohtaamista ja esiin saattamista, sitä kautta asteittain avautunutta sisäisesti suoraan tavoitettavaa tietoa/tietoisuutta, ymmärrystä ja opetusta, jota olen saanut jälkikäteen johdonmukaistettua ja sanoitettua käymissäni koulutuksissa, sekä koottua näin irrallisia palasia yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Aina osallistuessani tekniikka tai menetelmä koulutuksiin, olen kokenut etten ymmärrä siitä riittävästi, että sellainen jää minulle jotenkin ulkokohtaiseksi. Minun tielläni on ollut jostain syystä hyvin olennaista käydä kaikki läpi itse kokemuksellisesti ja saada siitä ymmärrys, joka läpäisee koko ihmisyyteni, ei pelkästään mieltäni. Yksi johtolauseistani tässä elämässä onkin ollut saada juurrutettua sieluni viisaus ja tietoisuus persoonani tasolle, läpäisemään inhimillisyyteni niin pitkälle kuin se on ikinä mahdollista.

Suurimmat haasteet

Suurin haasteeni tällä matkalla on ollut mieleni, josta irrottautuminen on ollut kaikkein vaikeinta. Mitä enemmän olen oppinut suuntautumaan pois mielestäni puhtaaseen tietoisuuteeni eli suoran neutraalin tietämisen, havainnoinnin ja kokemisen maailmaan, sitä selkeämmäksi ja voimallisemmaksi Henkisen Parantamisen kanavani on auennut, tai ehkä oikeammin sanottuna – sitä vahvemmin minussa on alkanut virrata ”ratkaisun/tietoisuuden energiaa”, jota kuka tahansa sielutietoisuutta tavoittava voi halutessaan mallintaa juuri omaan tietoisuuden kohtaansa sopivalla tavalla.

Toinen merkittävä haaste on ollut voimattomuuteen vetävän tunnekivun ja -sisällön tunnistaminen, kohtaaminen ja vapauttaminen, sillä ne ovat pitäneet minua vahvasti kiinni persoonani tarinassa ja siinä häpeään sidotussa minäkuvassa, jonka olin omaksunut itsestäni. On ollut välillä äärimmäisen vaikeaa pysyä siinä valtavassa Voimassa, jota olen itseeni takaisin menneisyydestä hakenut ja kasvattanut sisäisiä väärinkäsityksiä oikomalla, tuomalla omaa pimeyttäni valoon .

Mitä pidemmälle/syvemmälle olen näissä päässyt, sitä kirkkaampana tietoisuus on alkanut minussa virrata tuoden sisäisesti käytettäväkseni kaiken sen tiedon, viisauden, myötätunnon, rakkauden, voiman, jämäkkyyden, näkökyvyn ja ymmärryksen, joita tarvitsen kohdatessani edelleen itseäni ja elämääni, sekä työssäni ihmisyydessään kamppailevia sieluja.

Tällaisesta tietoisuudesta käsin avaan nyt sisäisen Henkisen Parantajani ohjaamana kirjoitus sarjan, jossa haluan jakaa kanssasi erilaisia havaintoja, joita olen omalla matkallani  ja lukemattomia ihmisiä Sieluntasolla auttaessani ja kohdatessani tehnyt. Tarkoitukseni ei ole välittää mitään oppia tai ainoaa totuutta, enkä edusta mitään henkistä tai hengellistä suuntausta. Kerron Sinulle havaintoja, jotka ovat auttaneet minua omalla ihmisyyden matkallani ja joiden olen nähnyt olevan yhteneväisiä monille muille tällä matkalla tietoisesti oleville. Ota niistä se mikä resonoi Sinussa, loput päästä menemään. Julkaisen näitä sitä mukaa, kun ne luonnollisesti minusta ulos virtaavat. Tervetuloa mukaani yhteiselle matkalle minullekin tuntemattomaan 💜

…Sari
www.hoitolakeiju.fi