Minun tarinani Sielun näkökulmasta OSA3

Jos edelleen jatkan tätä hyvinkin karkeaa elämäni jakamista kymmenen vuoden jaksoihin, ikävuodet 30-40 olivat aidon itseni löytämistä kaikkien päältä purettujen väärinkäsitysten alta – kuka sitten olen, kun se mitä olin oppinut itsestäni ja elämästä uskomaan ei olekaan totta tai ainakaan läheskään koko totuus.

Tähän sain potkua oikein urakalla heti täytettyäni 30v., kun minulle hyvin läheinen ja rakas Äitini kuoli täysin yllättäin. Koko pikkulapsi ajan n. 2 – vuotiaasta 5 – vuotiaaksi pelkäsin iltaisin aivan epätoivoisella kauhulla, jos äitini kuolee. Itkin ihan hysteerisesti useina iltoina viikossa tätä peläten, ja ainoa mikä minut rauhoitti oli se kun äiti ymmärsi sanoa, ettei koskaan voi tietää jos minä itse kuolenkin ensin. Ollessani n 20-vuotias näin meditaatiossa uudelleen elämän sieluni matkalta, jossa olin 2-vuotiaana asunut nykyisen äitini kanssa kahdestaan metsässä kaukana muista ihmisistä ja äitini oli kuollut yllättäin ja itse kuolin ilman huolenpitoa ja ruokaa päivien kuluessa yksin ymmärtämättä mistään mitään. Tämä tieto oli niin helpottava ja vapauttava, vaikka olikin varsin traaginen, antamaan ymmärryksen tämän lapsuuteni järjettömästä kauhusta äitini mahdollisesta kuolemasta ja sen myötä koko trauma vapautui minusta lopullisesti. Rukoilin aina, ettei äitini nyt kuolisi ennen kuin olen 30-vuotias, sillä uskoin silloin olevani tarpeeksi vahva selvitäkseni, ja niin sitten tapahtui.

Parin kuukauden ajan ennen tapahtumaa, minulle tuotiin kuolemaa joka puolelta eteen niin, että puhuin jopa äitini kanssa ihmetellen kuka ihme on nyt kuolemassa kun maailmankaikkeus siitä minulle kaikin tavoin haluaa ilmaista. Niinpä sitten äitini kuoltua ymmärsin heti, että tästä on ollut kyse ja minua haluttiin valmistella, jotta ymmärtäisin kaiken tarkoituksellisuuden, ettei odottamaton kuolema ollut vahinko. Ja vaikka en ehtinyt hyvästellä rakasta äitiäni maallisesti, hän tuli tapaamaan minua kahden viikon kuluttua kuolemastaan. Ollessani uni-valve tilan rajapinnalla jätimme ikuisesti sieluuni painuneet jäähyväiset, josta ymmärsin missä tunnelmissa hän oli lähtenyt ja sain tuntea ja kokea hänen pohjattoman äidin rakkautensa.

Minut tempaistiin yhdessä vuorokaudessa lapsen kengistä aikuisen saappaisiin, ja toisaalta olin siihen myös valmis. Seuraavien kuukausien kuluessa minua vapautettiin öisin ja välillä päivätietoisuudessakin energeettisesti äitini energioista, jotka olivat estäneet kasvuani. Koin todella vahvoja fyysisiä tuntemuksia kun mm. chakrojani ”puhallettiin” auki ja koko värähtelytasoni alkoi muuttua rajusti. Opin ymmärtämään, että vaikka kukaan meistä ei varmasti toivo vanhempiensa kuolemaa ja ilman muuta pitää heidät elämässään niin kauan kuin mahdollista, heidän kuolemansa on meille kuitenkin myös vapauttavaa, sillä vasta silloin pääsemme irrottautumaan hankalimmista tunnelukkiutumista, kuvioista ja uskomuksista, joita yhteiselosta on seurannut. Pääsemme siis halutessamme kasvamaan täydemmin ja tarkemmin siksi persoonaksi ja sieluksi, joka olemme täysin riippumatta vanhemmistamme tai suvustamme. Toki irrottautuminen on mahdollista muutenkin, mutta kuolema helpottaa prosessia huomattavasti silloin kun olemme kykeneviä hyväksymään ja päästämään irti, jatkamaan matkaa myös muuten kuin jonkun tyttärenä tai poikana.

Kun tämä prosessi alkoi rauhoittua, energiahoitajani näki hoidossani, miten äitini pitää sylissään poikalasta, jonka ojentaa minulle suurella rakkaudella. Tulin raskaaksi ja elämääni tuli ihana poika, joka jo vauvasta täysin epäsovinnaisesti tähän maailmaan suhtautuen alkoi opettaa minulle olemuksellaan, miten tässä maailmassa voi ja tulee olla oma itsensä, vaikka se on osin ihan erilaista kuin vallitseva kollektiivi kokee tai tekee. Hänen kauttaan olen vuosien varrella saanut oppia miten elää vailla hyväksynnän ja miellyttämisen tarvetta vahvasti omana itsenään ilmentäen omaa voimaansa. Ja miten itsestään selvänä syntymäoikeutenaan voi seurata sisintään ja olla oma itsensä, vaikka se herättäisi ulkopuolella millaisia reaktioita, ajatuksia ja ymmärtämättömyyttä.

Esikoiseni, ihana tyttäreni, jonka sain itse nähdä etukäteen hänen saadessaan alkunsa, oli jo 6 vuotta ennen tätä opettanut minulle miten helppoa, ilon ja innostuksen täyteistä elämä voi olla, miten kotona ja mukana virraten tässä maailmassa voi parhaimmillaan olla. Tämä lapsi toi tullessaan Valon, Ilon ja ihmeellisen helppouden lahjan. Kiitollisuuteni rakkaita opettajiani kohtaan on ääretön! Molemmat ovat tuoneet minulle juuri sitä, mitä olen tämän kertaisella ihmisyyden matkallani eniten tarvinnut – ymmärtääkseni, vahvistuakseni, nöyrtyäkseni, uskaltaakseni ja kasvaakseni enemmän omaksi itsekseni. Ja opetukset jatkuvat =)

Tämän kymmenen vuoden jakson aikana aloin todella löytää Todellista Itseäni ja rohkeasti irrottautua minulle mallinnetusta elämisen tavasta täysin omanlaiseen olemiseen. Tämänkin jakson aikana sain valtavasti tukea, johdatusta ja ohjausta maailmankaikkeudelta sekä tietoisesti purin ja kohtasin esiin tulevia tunteita, asenteita ja fakkiutumia eri hoitojen kautta. Sain tavata juuri oikeita ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita päästäkseni eteenpäin. Ja vahvalla intuitiollani ja Sieluyhteydelläni olen tunnistanut koko ajan mistä kaikessa on kysymys syvemmiltä tasoilta katsottuna, myös kipeissä ja vaikeissa tapahtumissa. Pelko ja vaikeat tunteet ovat olleet enemmän ja vähemmän läsnä koko ajan , sillä jatkuva oman mukavuusrajan ylittäminen sisäisesti ei ole todellakaan helppoa.  Minulle on kuitenkin tähän elämään sisäänrakennettu hyvin voimakas sisäinen tarve kohdata ja saattaa loppuun kaikki mahdollinen mitä elämä eteeni tuo, vaikka helpompi olisi välillä väistää, ummistaa silmät tai paeta – se ei vaan ole ollut tällä kertaa minulle edes vaihtoehto.

Niinpä seuraava askel liittyykin avioliittoon ja perheeseen, jonka olin muodostanut silloin kun elin vielä itseeni imetyissä uskomuksissa ja tavoissa, enkä sinä Sieluna, josta nyt olin jo hyvinkin tietoinen. Aloin (ihmis) kauhukseni ymmärtää, etten enää pysty elämään rakenteessa, joka oli palvellut aiempaa tietoisuuttani elämästä ja itsestäni.

Jätä kommentti