Kontrollointi

Kontrollointia tarvitaan vain siellä missä on turvattomuutta. Siitä on mahdollista vapautua sitä mukaan kun sisäinen turvallisuuden tunne kasvaa ja alkaa tiedostaa omaa tapaansa kontrolloida.
Tavaksi jäänyt ja tiedostamaton kontrollointi kapeuttaa elämäämme ja estää meitä saamasta kaipaamaamme, eikä päästä meitä koskaan lepäämään, kokemaan itseämme ja elämää riittäväksi, helpoksi ja virtaavaksi.

Kontrollointi

Yritystä välttää jotain,
joka tekee liian kipeää,
joka muistuttaa vanhasta tuskasta,
joka vie hallinnan tunteen,
jättää elämän armoille.
Aiheuttaa turvattomuutta – tavalla tai toisella.
Pitää kalvavan riittämättömyyden loitolla.

 

Epäluottamusta siihen, että kaikki on hyvin,
vaikka meneekin omalla painollaan tai
ihan erilailla kuin kuvitteli.
Että elämä kantaa,
vaikkei ole joka hetki itse ohjaksissa.
Puuttumassa kaikkeen,
sanomassa mielipiteitään,
varmistamassa ja pakottamassa.

Miten uskaltaa päästää irti,
antaa olla, luottaa, antautua,
kun kontrollointi on koko elämän
varmistanut näennäistä turvallisuutta
vakuuttavilla harhakuvillaan?

Miten päästää irti pelosta,
suoranaisesta kauhusta?
Antaakin ohjakset kokonaan elämälle,
Korkeammalle Viisaudelle
ja luottaa, että niin on hyvä
vaikkei mistään ole takeita,
vaikkei vielä tiedä lopputulosta,
kun maa katoaa hetkeksi jalkojen alta
ja kaikki uhkakuvat aktivoituvat
kuiskien tuttuja tarinoitaan.

Miten tunnistaa kaikki ne lukemattomat
kontrolloinnin muodot,
joilla välttää viimeiseen asti vaikeita tunteita
ja sisäistä turvattomuutta,
joilla välttyä kohtaamasta sitä kipua,
joka jo kauan sitten oli enemmän kuin sietämätöntä?
Selviytymiskeinot, joilla pitää kaikki hanskassa,
vakaana, ennallaan.

Kaipaamme niin kipeästi muutosta
jumittuneisiin elämäntilanteisiimme.
Muutoksen vain pitäisi tapahtua
hallitusti ja hillitysti, ilman luopumisia.
Niin, ettei tarvitsisi tehdä selkeitä valintoja,
tunnistaa omia turvarakennelmia ja päästää niitä menemään.
Ottaa vastuuta, poistua mukavuusalueelta,
sitoutua mihinkään.

Kontrolloinnista vapautuminen on mahdollista
sen rehellisen tunnistamisen kautta,
mihin on sitonut oman turvallisuuden tunteensa –
kiireeseen, jatkuvasti hyödyllisenä ja tekevänä oloon,
täydellisyyden illuusion ylläpitoon,
tahdolla asioiden pakottamiseen, ehtoihin,
inhimillisyyden loitolla pitämiseen, muuttumattomuuteen,
elämän luonnolliseen virtaukseen puuttumiseen…

Ja mistä löytää tilalle aitoa turvallisuutta –
kykyä kuulla, ja sallia itselleen
omia tunteitaan ja tarpeitaan,
ottaa niistä vastuu ja puolustaakin tarpeen vaatiessa,
kykyä laittaa rajoja itselleen ja toisille,
höllätä tarvittaessa ja ottaa tilaa,
sanoa EI kun on sen aika,
sanoa myös KYLLÄ ajallaan.

Olla luotettava itselleen – voida luottaa ettei itse ohita, sivuuta,
jätä yksin itseään tarpeineen ja tunteineen.
Ettei pakota ohi sen mikä tuntuu hyvälle,
sallien riittävästi lepoa ja olemista,
unohtamatta tasapainoista aktiivisuutta.

Ettei mikään mitä tekee tai on tekemättä
olisi varmistamassa
keinotekoista, ylläpidettyä turvallisuuden tunnetta.
Silloin kaikki saa vain Olla ja tapahtua tavallaan,
viedä oman aikansa ja paikkansa.
Kaikki on hyvin – joka tapauksessa.
Eikä kontrollointia enää tarvita.

 

© Sari kirjoitettu 8/2016

Jätä kommentti