Tarvitsevuus

kauneusmaailma[1]

Suostumista siihen,
että tarvitsee toista ihmistä.
Ettei yksin voi tavoittaa kuin osan siitä,
mitä sydän kaipaa.
Suostumista siihen,
ettei omavoimaisuus riitä.
Uskaltautumista haavoittuvaksi.
Herkimmän ja aidoimman osansa paljastamista,
vaikka voi tulla väärinymmärretyksi,
ohitetuksi, yksin jätetyksi, hyväksi käytetyksi.

Miten olla auki ja suojassa yhtä aikaa?
Miten laittaa itsensä alttiiksi
ja silti selvitä menemättä enemmän rikki?
Miten suojata vanhoja haavoja aukeamasta uudelleen,
miten ehkäistä uusien syntymistä?
Miten löytää luottamus?
Miten uskaltaa jälleen
kaikesta koetusta huolimatta
paljastaa pehmeimmän kohtansa,
näyttää tarvitsevuutensa, asettua alttiiksi?

Ottaa riski, vaikka pelottaa.
Avata mahdollisuuksien ovi,
vaikka se on useita kertoja lyöty vasten kasvoja.

Tarvitsevuus – pahimmillaan kivun, tuskan ja
pettymysten lähde.
Parhaimmillaan ihmisten välisen
kauniin, syvän, aidon
vuorovaikutuksen, jakamisen ja kohtaamisen perusta.

Tämä maailma on polkenut tarvitsevuuden jalkoihinsa
hallintaa, kontrollointia, suorittamista,
omavoimaisuutta ja kaikkivoipaisuutta
haittaavana ominaisuutena.

Rohkea hän, joka silti uskaltautuu
tarvitsevaksi, inhimilliseksi ihmiseksi.
Uhmaten ajan henkeä,
omia pelkoja,
vallitsevaa kollektiivia.

Ilman tarvitsevuutta jotain hyvin ainutlaatuista,
henkilökohtaista, inhimillistä ja aitoa
jää toteutumatta, jakamatta, saavuttamatta.
Ilman tarvitsevuutta
sydän jää yksinäisyyteen ja vaille kaipaamaansa täyttymystä,
toinen ihminen todella kohtaamatta,
maailma kovaksi ja armottomaksi näyttämöksi.

Tarvitsevuus tekee elämästä elämisen arvoista,
ihmisarvoista ja tarkoituksellista
kaikessa hauraudessaan.

copyright Sari Saario 5.2016

Jätä kommentti