Matkalla kotiin

Milloin se tapahtui
väärinkäsitys,
irtoaminen ehdottoman rakkauden ja luottamuksen piiristä.
Milloin viattomuuden pääsi rikkomaan
tuomio vääränlaisuudesta, kelpaamattomuudesta.

Milloin alkoi kilpajuoksu
riittämättömyyttä vastaan.
Tarve teoilla hakea hyväksyntää,
suorittamisella kelpaavuutta.
Itseä sopeuttamalla ja sulkemalla
yrittää vaikuttaa toisten kykenemättömyyteen.

Kaiken hintana itsensä kadottaminen,
eksyminen pimeään, häpeään,
eroon omasta ytimestä – sen ehdottomasta rakkaudesta,
viisaudesta ja hyväksynnästä.

Lukemattomia yrityksiä saada
kaipaamansa ja tarvitsemansa ulkopuoleltaan.
Lukemattomia haavoja, pettymyksä,
voimattomuuden hetkiä ja yksinäisyyttä.
Lukemattomia lamaannuksen ja toivottomuuden aikoja.

Mutta kuiske sisimmästä ei koskaan lakannut,
ei vaikka pimeys ajoittain oli nielaista lopullisesti.
Se kuiske jatkoi kutsuaan kääntyä sisäänpäin,
paikkaan, joka ei pidä meteliä itsestään.

Sitkeästi kuiske jatkoi kuiskailujaan
voimistuen, muistuttaen hiljaisella viisaudellaan,
ettei kauan kaivattu tule löytymään ulkopuolelta
– ei maailmasta, eikä toisista ihmisistä,
ei vaikka mikä olisi.

Katse alkoi kääntyä
tavoittaen sisäisen Valon kajoa,
joka näkemisen voimasta
alkoi kasvaa, laajeta ja loistaa
syvältä väärinkäsitysten uumenista
valaisten pala palalta, kerros kerrokselta
pimeäksi muuttunutta takaisin valoksi.

Vapauttaen yhä enemmän varjoista kaikkea
oikeanlaiseksi,
sopivaksi, hyväksytyksi, riittäväksi,
luonnolliseksi, viattomaksi ja rakastetuksi.
Auttaen näkemään pohjattomalla myötätunnolla
kaiken koetun kivun, pelon, tuskan ja avuttomuuden.

Kotimatkan viimeinen vaihe oli alkanut
– takaisin täysin omaksi itseksi,
sisältä kumpuavan rakkauden äärelle parantumaan,
lopullisesti.

Älä luovuta Sinä Matkamies,
vaikka matka kieltämättä on ollut hyvin pitkä.
Anna kaikki tarvittava aika, tila ja
myötätunto tälle viimeiselle vaiheelle,
jotta kaikki tarvittava pääsee tapahtumaan.

Nyt jos koskaan tarkenna katsettasi entisestään,
jotta näkisit uumenissasi pilkottavan Valon
ja se pääsisi katseesi voimasta kasvamaan,
juurtumaan osaksi Sinua ja ihmisyyttäsi.

Sinä Olet matkalla Kotiin –
suorinta tietä, kiertotietä
joka tapauksessa sellaista tietä,
jonka Sinä tarvitset.
Anna vain itsesi muistaa
Valo, joka Olet,
kaiken sen alta mihin katosit.

… Sari
www.hoitolakeiju.fi

Jätä kommentti