Päästää irti…

yhä uudestaan ja uudestaanirtipäästäminen[1]
kaikesta siitä mikä on vain puolinaista,
mikä ei täytä Sielua ja Sydäntä kokonaan –
vaikka toisaalta tuo lohtua, turvaa, mielihyvää.

Uskallus luopua
vaikkei tiedä mitä tulee tilalle,
tuleeko mitään.
Uskallus jättäytyä vapaaehtoisesti yksin.

Ei enää kompromisseja,
ei oman itsen yksin jättämistä –
ei edes sen takia, että olisi turvallisempi olo,
ei edes sen takia ettei tarvitsisi kokea kipua, pelkoa,
ei edes sen takia, että hetkittäin voi tavoittaa taivaita.

Mahdoton ummistaa silmiään, sisintään enää sellaiselta,
joka ei Sydämessä tunnu oikealta,
joka jättää vaillinaisen olon,
joka vaatii tyytymistä,
joka vie pois Rakkauden tilasta, Omasta Voimasta,
joka vaatii kompromisseja oman Totuuden, omien Arvojen suhteen.

Ääretön Kiitos Elämälle, joka on tuonut minut tähän pisteeseen Sieluni matkalla –
kaikesta siitä tuskasta, kärvistelystä, rajojen rikkomisesta, pelkojen voittamisesta, valintojen tietoisesta tekemisestä, rohkeudesta, voimasta, onnesta ja rajattomasta Rakkaudesta ja Armosta,
joita olen saanut kokea ja jotka on rikkoneet minusta pois kaikkea sitä väärinkäsitystä, joka on estänyt näkemästä Totuutta – sitä mikä On.

copyright Sari 15.9.15

Jätä kommentti