Matka hengitykseeni

c399f805-cd08-4fdd-97cc-21559c10f305

Minä löydän itseni jälleen
hengitykseni virrasta.
Kadotetun itseni,
joka hautautui jo aikojen alussa
lukemattomien väärinkäsitysten ja
väärinymmärrysten alle.

Katseet, jotka eivät nähneet.
Korvat, jotka eivät kuulleet.
Kehot , jotka käänsivät selkänsä.
Läsnäolon, hyväksynnän, ymmärryksen
ja aidon kohtaamisen vaje
– kaikki muokkasivat hengitystäni,
olemassaoloani aikojen saatossa.

Kadotin yhteyden itseeni,
siihen mikä oli minussa luonnollista ja aitoa.
Kadotin luonnollisen yhteyden hengitykseeni,
sillä tärkeintä oli varmistaa,
että olisin oikeanlainen, sopiva kaikille.
Ettei kellään olisi syytä suuttua,
lakata puhumasta, jättää yksin.
Ei enää hylättynä olemista,
pohjatonta avuttomuutta, häpeää,
vaan hienosti kontrolloitu hengitys,
joka päästää maailmaan vain sen
mikä on sopivaa.

Rakennettu, pakotettu turva – ainoa
johon voi täysin luottaa, tukeutua.

Aika kului ja turvasta muodostuikin vankila.
Vankila omana itsenä olemiselle,
aitoudelle, spontaanisuudelle,
tarvitsevuudelle, haavoittuvaisuudelle.

Oli alettava katkomaan kaltereita,
löytää tie jälleen vapauteen,
omaksi itseksi.
Aika rikkoa rajoitukset,
jotka olin ottanut omikseni.
Aika astua päähenkilöksi
oman elämäni näyttämölle –
näkymään, kuulumaan, uskaltamaan.
Tahtomaan itseni omanlaisekseni
tehden tilaa pyhälle hengitykselleni.
Sille ainutlaatuisuudelle,
joka Minä Olen.

©Sari Saario 2016

Jätä kommentti