Elämän merillä

Minut rakennettiin tähän maailmaanTodellisuuden-hyväksyminen-LUMIÈRE[1]
Valon majakkana toimimaan.
Näkymään ja näyttämään,
tyynessä ja tyrskyissä seisomaan.

Äärettömät ulapat ympärilläni,
minulle vielä vieraat ja tuntemattomat,
ymmärrykselleni tavoittamattomat.

Olosuhteet ja ohikulkijat ovat
vuosien varrella vaihtuneet,
kaikki minuun jälkensä jättäneet.
On tullut ruostetta ja kolhuja,
jotain on päässyt myös jo
pahasti syöpymään,
melkein puhki kulumaan.

Silti olen pyrkinyt mielessäni pitämään
mitä tänne tulin tekemään,
päämääräni säilyttämään.

Olen nähnyt mitä kauneimmat tyvenet,
saanut kokea sydäntä pakahduttavat
kohtaamiset ja jäähyväiset.
Ihmeelliset kasvamiset ja eheytymiset.
Valon loisteen säilyttämisen tärkeät merkitykset.

Ylätasanteelleni olen päästänyt harvoja kanssakulkijoita
jakamaan kanssani sitä näkymää,
jota saan katsella ja jota Sielussani ymmärrän.
Jotkut ovat jakaneet kanssani saman näyn – sen kauneuden
ja tarkoituksenmukaisuuden, jonka näen.
Jotkut ovat auttaneet näkemään vielä kauemmas ja laajemmin,
auttaen Valoani kirkastumaan ja vahvistumaan.

Hämmentyneenä olen ollut heidän kanssaan,
jotka ovat vierailleet minussa
näkemättä minua ja eteeni avautuvaa maisemaa,
vaikka olen kuinka yrittänyt näyttää tai näkyä.

Välillä olen meinannut hukkua
kun Elämän aallot ovat lyöneet ylitseni.
Tuulet ja tuiskut puristaneet luottamukseni
Elämän mielekkyyteen äärimmilleen,
ja usko ihmisyyteen on ollut koetuksella.

Hetkittäin Valoni on loistanut niin himmeänä,
etten ole nähnyt mitään – en eteen enkä taakse,
en edes sinne minne olin jo nähnyt.

Onneksi kaikki kehittyy ja laajenee koko ajan.
Niin Valonikin ajan saatossa – Elämän kovistellessa ja helliessä.

Nyt Valoni on kirkkaampi kuin koskaan ennen
näyttäen ja näkyen pidemmälle kuin osasin kuvitellakaan.
Myös tyrskyt lyövät kovemmin kuin koskaan,
ja kauneus näyttäytyy kauniimmin kuin ikinä.

Jokainen kolhu ja ruoste
kertoo kuljetusta matkasta,
kuluneista vuosista,
jotka ovat kuluttaneet pois kaikkivoipaisuuden
ja omavoimaisuuden kuorta,
kiiltävää pintaa, luuloja ja uskomuksia.
Paljastaen tilalle inhimillisyyttä,
elämän realiteetteja ja rosoisuutta.

Päivääkään en vaihtaisi pois,
kokemustakaan ohittaisi.
Sen sijaan sydämestäni toivon,
että kaiken kokemani osaisin jalostaa Viisaudeksi,
sydämeni Voimaksi ja kauniiksi Nöyryydeksi,
hyväksyväksi Lempeydeksi.

Etten toivoani koskaan menettäisi,
uskoani hyvyyteen kadottaisi.
Että kaiken pinnalta niin ruman ja likaisen alta
kykenisin edelleen löytämään puhtauden, tarkoituksen.
Etten kadottaisi luottamustani,
vaikka ympärilläni ja sisälläni
olisi kuinka pimeää tahansa,
vaikka tyrskyt kuinka löisivät koetellen uskoani huomiseen.

Vaan seisoisin suorana, vakaana ja voimakkaana
Elämän merillä,
kadottamatta koskaan Valoni loistetta – sitä toivon koko sydämestäni.

© Sari Saario 14.11.2015

2 kommenttia artikkeliin ”Elämän merillä”

  1. Ihana kirjoitus💫 Viisaus, sydämen voima, kaunis nöyryys, hyväksyvä lempeys❤
    Terveisiä ja kaikkea hyvää!

Jätä kommentti