Tyhjyyden äärellä


Tyhjyys riisuu minut turhasta,
vapauttaa olennaisen äärelle,
avaa loputtomien mahdollisuuksien varaston,
muistuttaa todellisesta,
hiljentää mielen,
tietämisen tilan ja tarpeen.

Kuljettaa syvyyksiin,
jossa määritelmät poistuvat,
kaikki pyrkimykset.
Jää vain puhdas oleminen,
jossa asiat saavat/voivat tapahtua
ilman puskemista, pakottamista.

Jotain uutta voi tulla,
ennen kokematonta, näkemätöntä.
Voi vain ottaa vastaan,
sen joka tuleman pitää.
Myös rauhassa valita,
mitä haluaa vastaanottaa.

Tyyneys, häviämättömyys,
ikuisuus, äärettömyys,
loppumattomuus, kauneus, helpotus
– voi vaan olla,
ja kuunnella,
ihmetellä ja olla auki
– kaikelle, kaikkeudelle,
sisimmälle, itselle,
maailmankaikkeudelle, ikuisuudelle,
Jumalalle minussa.

Helpotus – minun ei tarvitse tietää,
ei tekemällä tehdä.
Saan OLLA – kaikkea, kaikkialla,
kaikessa, kaikkeudessa.
Minussa ON kaikki,
ja ei mitään.

Olen paljas, puhdas, suojattu,
syvyydessäni ääretön,
rajoittamaton, juureva.

Minä. Minuus.
Koti, Kotona, Kodissa.
Yhteydessä ikuisuuteen,
päättymättömään.
Minä Olen.

…Sari
www.hoitolakeiju.fi

Jätä kommentti