Kaikesta huolimatta

Välillä väsyttää niin olla Ihminen
kaikkine heikkouksineen, vajavaisuuksineen ja haasteineen.
 
Olla Ihminen tässä hullussa maailmassa, jossa näyttäytyy
niin paljon sekasortoa ja eksyksissä oloa.
Niin paljon rakkaudettomuutta itseä ja toisia kohtaan,
arvostelunhalua, tuomitsemista, vallanhalua, pelkoa,
itsekkyyttä, tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.
 
Sydämessä tieto miten olisi oikein ja hyvä,
muttei kykyä tai voimavaroja toteuttaa sitä.
Joskus koko sydänyhteys poikki,
ehkä ei vielä tietoiseksi syntynytkään.
 
Maailma täynnä rakkaudettomuudesta seuranneita väärinkäsityksiä,
joista kaikista huolimatta pitäisi jaksaa – hyväksyä, rakastaa,
olla armollinen, arvostava, antaa anteeksi, luottaa,
uskaltautua haavoittuvaksi, yrittää uudelleen, olla rohkea.
 
Ehkä siinä onkin Ihmisyyden suurin Ihme ja Kunnioituksen aihe,
että kaikesta surusta, tuskasta, epätoivosta, turhautumisista ja
peloista huolimatta jostain aina nousee loppuen lopuksi  
Tahto, Usko ja Luottamus – mennä eteenpäin, yrittää vielä,
katsoa kauemmas, nähdä enemmän, syvemmälle rakkauden silmin.
Laajeta ja kasvaa yli omien totuttujen rajojen ja kapasiteettinsa.
 
Jostain alkaa pilkistää se Voima, jonka avulla taas jaksaa.
Olla Ihminen, ihmeellinen olento
loputtomine mahdollisuuksineen ja voimavaroineen
Rakastamisen, Hyväksynnän, Antautumisen ja Anteeksi annon
kyvyillä varustettuna – kaikesta huolimatta.
 
Sari 9/2014

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaikesta huolimatta”

Jätä kommentti