Sinun vakauttavaa ja tasapainottavaa energiaasi tarvitaan nyt, joka olet jo käynyt henkilökohtaisessa elämässäsi läpi samaa muutosprosessia kuin mikä maailmanlaajuisesti on nyt käynnistynyt.
Meitä on paljon, joiden elämän kulissit ovat eri tavoin jo aiemmin kaatuneet paljastaen esiin sen mikä on aitoa ja todellista, auttaen tietoisuuttamme laajenemaan järjestä ja yhteiskunnasta opitusta kohti sydämen ja sielun sisäistä viisautta. Olemme olleet tällä polulla jo pidemmän aikaa, johon koko maailma on nyt astumassa.
Olit ehkä joutunut luopumaan siitä mihin olit uskonut, turvasi sitonut – perheestä, avioliitosta, työkuvioista, terveydestä, jaksamisestasi tms. Pakotettuna katsomaan sisällesi ja ottamaan vastuu itsestäsi, siitä millaiseksi elämäsi oli muotoutunut. Näkemään oman osuutesi tapahtumien kulkuun, jotta tietäisit mikä vaatii muutosta, mikä peiliin katsomista, mikä rajojen laittoa, mikä irtipäästämistä ja anteeksiantoa, mikä uudenlaisia toimintatapoja ja valintoja, uutta näkökulmaa – lisää lempeyttä tai jämäkkyyttä.
Kun yksilö on tullut elämässään tiettyyn pisteeseen, on otettava vastuu, kasvettava todella aikuiseksi – huvitti tai ei, tuntuu siihen olevan valmiutta tai ei. Sama koskee koko ihmiskuntaa – on otettava vastuu, kasvettava aikuiseksi, katsottava silmästä silmään aikaansaannoksiaan ja vain suostuttava muutokseen, vaikka se ensi alkuun saattaa tuntua täysin kohtuuttomalle, ylivoimaiselle ja kaoottiselle, epäreilullekin.
Harva meistä on halukas todelliseen muutokseen vapaaehtoisesti. Ihmismieli pitää niin mielellään kiinni tutusta ja turvallisesta, omasta edusta ja mielihyvästä riippumatta siitä onko se enää hedelmällistä, tarkoituksenmukaista, toimivaa tai jopa jo elämää tuhoavaa. Kunhan oma mukavuusalue säilyy.
Kaikki te, jotka olette omassa elämässänne joutuneet/päässeet kohtaamaan suuren muutoksen pakotetusti tai vapaaehtoisesti, jossa vanha ja 
toimimaton on ravisteltu irti pakottaen löytämään jotain ihan uutta, löytämään voiman ja turvan sisimmästänne, irrottautumaan tämän maailman yleisistä käsityksistä ja antautumaan oman sisimmän ohjaukselle, olette avainasemassa tasapainottamassa tätä vastaavaa kollektiivista muutosprosessia, jonka keskellä juuri nyt olemme.
Tämän hetkisen kaaoksen keskelle tarvitaan niiden ihmisten tietoisuutta, jotka oman henkilökohtaisen kokemuksensa kautta jo tietävät, että todellinen rauha, vakaus ja turva löytyvät vain omasta sisimmästä, että on turvallista antaa vastustamatta muutoksen tapahtua, vaikkei vielä yhtään tiedä mihin se konkretian tasolla johtaa. Että turvattomuus vain lisääntyy yrittämällä kontrolloida sellaista, mikä ei ole kontrolloitavissa ja antautuminen väistämättömälle on kaikkein kivuttominta. Ja että tätäkään ei tapahtuisi, ellei se olisi välttämätöntä kokonaisuuden eheytymisen kannalta.
Näiden ihmisten rauha, tyyneys, sisältä kumpuava viisaus ja syvä luottamus ovat nyt tarpeen vakauttamaan ja tasapainottamaan vallitsevia pelko, huoli ja kaaos energioita. He ovat oman elämänsä kulissien kaaduttua oppineet katsomaan pintaa syvemmälle ja juurruttamaan turvansa johonkin pysyvämpään sisällään. Heidät on jo aikoinaan pakotettu luopumaan egon ja mielen skenaarioista ja kääntymään oman sydämensä puoleen ja yhdistymään sen viisauteen ja näkemykseen, rauhaan ja levollisuuteen kaiken ympäriltä hajoavan ja muuttuvan keskellä.
Näitä ihmisiä on jo niin paljon, että vastaava kollektiivinen muutostapahtuma on päässyt käynnistymään ihmiskunnassa.
Sinä, joka tunnistat itsesi tästä – nyt on sinun aikasi astua esiin tasapainottamaan muutospelkoa ja yleistä hätää ja hämmennystä omalla olemuksellasi, tietoisuudellasi ja energiallasi. Olemalla lähtemättä mukaan vallalla olevaan pelkoenergiaan, säilyttäen vakaasti oman näkemyksesi ja sisältäsi kumpuavan tietoisuuden, joka voi poiketa rajustikin yleisestä uutisoinnista ja näkökulmista.
Sinä tiedät oman elämän kokemustesi kautta, että totutusta luopuminen voi olla käsittämättömän tuskallista ja pelottavaa, mutta joskus sen on vaan tapahduttava, jotta asiat pääsevät tervehtymään ja järjestäytymään tarkoituksenmukaisemmiksi. Joskus raja vain tulee vastaan ja ainoa mahdollisuus on enää totaalinen muutos ja siitäkin selviää, loppuen lopuksi voimaantuneena ja vahvistuneena, riisuttuna epäolennaisuuksista.
Anna tämän tietoisuutesi nyt säteillä maailmaan, VALITSE pysyä luottamuksessa pelon sijaan, VALITSE kuunnella sydäntietoisuuttasi itsekeskeisen, pelkoon uskovan egosi sijaan. Ota myös pelkosi, huolesi ja epävarmuutesi vastaan suurella myötätunnolla ja hyväksynnällä. Niitä ei tarvitse eliminoida pois, sillä ne ovat inhimillisen ihmisen tunteita, kun tulevaisuus on epävarma. PÄÄTÄ kuitenkin olla lähtemättä niiden matkaan ja KESKITY palaamaan sisäiseen rauhan tilaasi joka kerran kun ulkomaailman kaaos meinaa viedä mukanaan, anna itsesi uskoa ja luottaa, että tälläkin kertaa tuhottujen kulissien raunioista pääsee syntymään jotain, joka ilman näennäistä tuhoa ei olisi ollut mahdollista.
Omassa keskuksessa, tietoisuudessa ja levollisessa luottamuksessa pysymällä pystymme valtavasti edesauttamaan ja vakauttamaan käynnissä olevaa transformaatioprosessia, joka vie meidät kaikki yhdessä lopulta vanhasta maailmasta uuteen maailmaan. Me, joille tämä kaikki on jo tapahtunut henkilökohtaisissa elämissämme tiedämme mistä on kyse, ja että kaikesta kivusta ja menetyksistä huolimatta se on parasta mitä nyt voi ihmiskunnalle tapahtua.
Ollaan siis rohkeita ja keskitytään siihen, jonka voi tavoittaa, nähdä ja kuulla vain hiljentämällä mielen, irrottautumalla ulkoisesta ja kääntymälle syvälle omaan sisimpään!
…Sari
www.hoitolakeiju.fi
Paljon puhutaan ihmisen henkisistä voimavaroista ja miten tärkeitä ne ovat henkisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa, käytännössä? Toisilla ihmisillä on valtavasti henkisiä voimavaroja ja henkistä kapasiteettia koko ajan käytössä, toiset taas eivät meinaa tavoittaa niitä millään, miksi?
Mitä enemmän Sielu astuu ohjaksiin elämässämme, sitä laajemmaksi näkökulmamme kaikesta muuttuu – on enää mahdotonta kokea, että asiat tapahtuisivat ilman syvempää tarkoitusta. Elämä näyttäytyy yhä kauniimpana seikkailuna, jossa rankatkin haasteet alkavat väistämättä muodostua kysymyksiksi ”mitä voin oppia tästä, mitä tämä kertoo minulle minusta, voinko jotenkin muuttaa suhtautumistani, jotten itse lisäisi kärsimystä, mitä minussa halutaan rikkoa ehjemmäksi, miten voisin taipua elämän mukana muodostumatta itse esteeksi kaikelle, mikä kauttani haluaa tapahtua”. Vaikutusmahdollisuudet ja myötävaikuttaminen omassa elämässä alkavat lisääntyä, ulkoaohjautuvuus alkaa yhä enemmän kääntyä vapauttavaksi sisältä käsin ohjautuvuudeksi. Toiset ihmiset alkavat yhä selkeämmin näyttäytyä peilinä omasta itsestä, jolloin tarve loukkaantua, uhriutua tai katkeroitua häviää. Todellinen vastuunotto ajatuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan tulee mahdolliseksi. Vastaantaistelu elämän edessä alkaa muuntua suostumiseksi, antautumiseksi ja hyväksymiseksi, jolloin turha ja itse aiheutettu kärsimys häviää.
Tunnekehoyhteys katkeaa tai jää hyvin heikoksi silloin, kun olemme joutuneet kokemaan paljon turvattomuutta. Perusturvan kokemus syntyy alun perin silloin, kun ei tarvitse olla vastuussa ja voi luottaa täysin toisen läsnäoloon. Jos olemme lapsina joutuneet liikaa selviytymään yksin tunteidemme ja tarpeidemme kanssa, tunnekehoyhteyden katkaiseminen on selviytymiskeino, jolla pyrimme vähentämään turvattomuuden kokemusta.
Ryhtymällä itse siksi turvalliseksi, rakastavaksi aikuiseksi, jota tämä lapsi olisi aikoinaan kipeästi kaivannut, vapauttamme Sisäisen Lapsen terveesti suremaan niitä haavoja ja tuskaa, joita on kokenut, ja surun kautta päästämään irti kaikesta vaille jäämisestä. Silloin on mahdollista olla läsnä tässä päivässä, omassa itsessä aitona, tuntevana ja tarvitsevana inhimillisenä ihmisenä. Silloin myös Sisäisen Lapsen voimavarat – ilo, innostus, vilpittömyys, aistillisuus, herkkyys, uskallus, luottamus, luovuus, spontaanisuus ja energisyys pääsevät ja saavat tulla esiin.
näet itsesi uhrina, puolustaudut, sulkeudut, välttelet, joudut vaikeiden tunteiden valtaan voimatta auttaa itseäsi, menetät toimintakykysi tai olet jatkuvasti ahdistunut, masentunut, surullinen, vihainen tai ärtynyt.
Viha on aiheena puhuttanut minua viime aikoina kovasti. Oma matkani vihaan liittyen on ollut valtavan pitkä ja monikerroksinen. Olin jo lapsuuteni aikana ehtinyt kerätä sisääni niin paljon tukahtunutta vihaa, että murrosiästä n 30 vuotiaaksi olin kuin painekattila. Vihani ryöpsähteli minusta ulos hallitsemattomina reaktioina yllättävissä tilanteissa ja toisena ääripäänä olin kiltti, hillitty ja aina toiset huomioonottava. Sopeutin itseäni toisten tahtoon ja tarpeisiin sopivaksi, kunnes sain jossain vaiheessa tarpeekseni ja siirryin barrikaadeille ja vastustamaan. Olin vuoroin hyökkäävä ja vuoroin alistunut muiden tahdon edessä, muiden tahdon uhatessa omia minulle tärkeitä tarpeitani. Olin ärtynyt lähes jatkuvasti ja ihmettelin vuosikaudet miksi ihmeessä olin sisäisesti niin vihainen, kun kaikki oli kuitenkin ulkoisesti melko hyvin.
Pelkäsin, että jos se ”jokin” alkaa todella tulemaan ulos, mikään ei riittäisi sitä purkamaan tai hajoaisin sen voimasta. Olin oppinut, että viha on kielletty ja sopimaton tunne, joka loukkaa muita ihmisiä, on huonoa käytöstä, ja jos sitä harmitusta voimakkaammin erehtyy ilmaisemaan, rankaisu on perheen yhteydestä erottaminen puhumattomuuden kautta, joka on lapselle totaalinen henkinen hylkäys.
Olin oppinut, että minun tunteeni eivät ole pelkästään minun tunteitani, jotka kertovat minusta, vaan henkilökohtainen loukkaus rakastamilleni ihmisille ja minun oli aina osattava ottaa huomioon muiden tunteet. En tiennyt, että myös aikuiset ovat vastuussa omista tunteistaan, joita valitsevat takiani kokea. Itseasiassa muiden tunteiden ja tarpeiden huomioiminen oli paljon tärkeämpää kuin omieni huomioiminen. Ja erityisherkkänä olin siinä erityisen taitava, jopa valtavan ylpeä taidostani.
Kun nyt katson matkaani taaksepäin, koen nöyrää kiitollisuutta siitä rohkeudesta ja sinnikkyydestä, jolla olen itseäni eteenpäin puskenut, vaikka kauan näytti täysin toivottamalle saada asiaan mitään kunnon tolkkua ja saada tyhjennettyä loputtomalta tuntunut tukahtuneen vihan varasto. Kiitän elämän viisaista järjestelyistä, joiden kautta olen joutunut vihaani kohtaamaan ja näkemään miten se minussa toimii, ja monenlaisesta avusta, jota olen vihani kanssa sinuiksi tulemiseen saanut. Kiitän kehoani, joka on lisännyt jännittyneisyyttään ja fyysistä oireiluaan, kun en ole muuten kuullut ja ymmärtänyt, ja kiitän kaikkia niitä ihmisiä, joita on tielleni tuotu näyttämään missä on vielä epätasapainoa, missä en osaa olla vielä tarpeeksi jämäkkä tai mikä saa minut vielä reagoimaan, mihin kadotan voimani.
Kuinka paljon käytämmekään ihmiselämässä aikaa ja voimavaroja vastustamiseen ja todellisuuden välttelemiseen tai kieltämiseen, ulkopuolella olevien asioiden ja ihmisten syyttämiseen omista oloistamme ja olosuhteistamme.
Rajat piirtävät minuutemme näkyville ja luovat hyvinvointimme perustan. Ne auttavat meitä pitämään itsemme omalla tontilla tunteinemme ja tarpeinemme auttaen erottamaan mikä on omaa, mikä toisille kuuluvaa.