Kun päädymme Elämässä kohtaan,
jossa kaikki lakkaa liikkumasta,
ideat ja näkymät katoavat,
mikään ei enää oikein innosta,
eikä mistään saa kiinni,
Ja se kaikki mikä ennen riitti,
antoi merkitystä,
tuntui omalta,
Tuntuukin yhtäkkiä tyhjältä,
jopa vieraalta.
Olemme saapuneet risteykseen,
jossa on tarkoitus kääntyä sisäänpäin,
sisäisiin asioihin
ja antautua uudelleen luotavaksi
sisältä käsin.
Silloin on tullut
syvällisen päivittymisen aika,
jossa ulkoiseen vaikuttaminen
ja siihen keskittyminen ei enää auta.
Sielu on alkanut kutsua tosissaan,
jotta koko Elämä ei kuluisi
totutussa,
usein selviytymistä palvelemaan
syntyneissä kaavoissa, toimintamalleissa
ja valinnoissa –
joiden luulimme palvelevan itse Elämää,
kun emme muusta tienneet.
Joten jos olet tällaisessa kohdassa –
Uskalla suostua siiheen,
Antautua kaikkeen tarvittavaan
tyhjyyteen,
pimeyteen ja näköalattomuuteen,
jotka läpimeno vaiheeseen liittyvät.
Pakenematta, kiirehtimättä, väistämättä
tai yrittämättä täyttää sitä mahdollisimman nopeasti jollain puolinaisella,
kunhan vain olisi edes jotain johon tarttua.
Sillä se on ainoa tapa
tulla läpi jostakin,
joka ei koskaan ollut tarkoitettu
lopulliseksi päämääräksi,
mutta johon niin moni meistä jää,
uskaltamatta luottaa Suurempaan Viisauteen,
johon Sielumme on aina yhteydessä.
Sielu ei koskaan voi jäädä palvelemaan
pelkkää selviytymistä, mukavuudenhalua, viihtymistä
ja haluttomuutta kasvaa.
Joten jos olet tällaisessa kohtaa Elämässäsi,
Uskalla antautua Sielusi kutsulle
parhaasi mukaan –
Se tietää,
vaikka Sinä et hetkeen tavoittaisi
muuta kuin totaalisen pimennon.
-Sari Saario-