Vaikka kohoaisi kuinka korkealle,
haluaisi jäädä tavoitettuun
rakkaustietoisuuteen lilluttelemaan,
takaisin on palattava,
laskeuduttava ihmisyyden pohjalle saakka,
sen kaikkiin kerrostumiin,
kaikkiin ilmentymiin,
niihin rumimpiinkin ja kauhistuttavimpiin,
niin kauan kuin niitä ilmenee.
Oltava totta itselleen,
Kaikesta.
Otettava omaksi,
vaikka kuinka olisi mukavampi
ulkoistaa,
kauhistella ulkopuolellaan,
siirtää vastuu johonkin muualle,
etsiä oikotietä.
Katsottava on
silmästä silmään
Ja tuotava se tavoitettu
Rakkaustietoisuus sinne,
mikä on kadonnut yhteydestä,
jäänyt yksin,
satutettu ja rikottu,
kielletty ja hylätty,
häpäisty ja mitätöity.
Jotta se kipeimmistä kipein
ja hävettävistä häpeinkin
Saa olla – osa kokonaisuutta.
Paranemisen ydin
löytyy ihmisyyden ja sielun liitosta.
Yhdistymisestä kokonaisuudeksi,
jossa varjo saa tulla osaksi Valoa.
-Sari Saario-