Ajankohtaista

Emotionaalinen paraneminen on kykyä kantaa itsensä, oma tarinansa, kaikki puolensa ilman häpeää ja syyllisyyttä. Se on tulemista siksi joka todella on kokonaisuudessaan, valoineen ja varjoineen. Se on oman inhimillisyyden, keskeneräisyyksien ja haavojen hyväksymistä, integroimista osaksi itseä – todistajana, ei uhrina. Se on pääsemistä vakauteen menneisyyden, sekä siitä aiheutuneen kivun, jälkien ja vaillejäämisten kanssa löytämällä sisältään sellainen vanhemmuus, jota ilman jäi. Se on astumista voimaantumiseen, joka ei enää suostu alistumaan sille mitä oli, jäämään uhriksi sille mikä koetteli selviytymiskapasiteetin äärimmilleen ja monesti ylittikin sen. Se on kaiken sen kohtaamista, haltuunottamista ja esiin päästämistä, jota ei osannut, saanut, uskaltanut, voinut olla.

Se on sen äärellä aitoa suremista kuinka yksin jäi ja miten paljon jäi tapahtumatta, sen lisäksi mitä tapahtui. Se on myös haavoittuvaisuutta ja viattomuutta puolustavan aidon suuttumuksen kanssa kosketuksiin pääsemistä, joka auttaa jatkossa rajaamaan epätervettä ja selviytymiseen pakottavaa pois. Menneisyyden hyväksymistä sellaisenaan osana omaa elämänpolkua, vaikka se satutti.

Emotionaalisen paranemisen matkalla on todella tärkeää saada tulla kohdatuksi ja kuulluksi myötätunnolla, myötäeletyksi ja validoiduksi kaiken sen kanssa mitä tapahtui ja jäi tapahtumatta, jotta voi todella nähdä minkä keskellä eli ja oli, ilman kasvua estävää ja sokeuttavaa lojaalisuutta kasvuympäristöään kohtaan. Tulla siinä kaikessa todennetuksi, jotta voi lakata normalisoimasta sellaista, joka todellisuudessa oli epätervettä, hajottavaa, rikkinäistä ja vääristävää.

Mutta, kompastuskiveksi paranemisen matkalla saattaa tulla se, että on myös houkuttelevaa jäädä toistamaan tätä tärkeää vaihetta loputtomasti haluamatta siirtyä eteenpäin – jäädä hakemaan ulkopuolelta tulevaa hoivaa sille yksin jääneelle lapselle, vastaanottajaa omalle kivulle, kuulijaa ja ymmärtäjää tarinalle, joka oli vaikea. Lapsi, joka jäi ilman, yksin, oli väärinymmärretty, -kohdeltu, ohitettu, ehkä käytettykin, kaipaa luonnollisesti hyvitystä, kompensaatiota, oikeudenmukaisuuden toteutumista ja korjaavia kokemuksia.

Kuitenkin, jos emme suostu kasvamaan tästä vaiheesta eteenpäin, paraneminen pysähtyy ja jäämme loputtomaan avun hakemisen kierteeseen, etsintään ja riippuvuuteen siitä, että ulkopuolelta löytyisi ihminen, joka pysyy tukemassa ja antamassa meille sitä mitä emme saaneet. Tämä johtaa ainoastaan siihen, ettemme pääse eteenpäin lapsen kivusta ja voimattomuudesta eli kasvamaan myös emotionaalisesti siksi aikuiseksi, joka fyysisesti jo olemme.

Olennainen asia paranemisen edistymiselle on se, että lakkaamme jossain vaiheessa apua hakiessamme hoidattamasta ulkopuolellamme tätä vaille jäänyttä lasta, ja alamme tietoisesti hakea avun kautta voimaantumista sille Aikuiselle, joksi olemme kasvaneet, jotta se voi sisäisesti oppia olemaan haavoittuneen osan johdonmukainen, kypsä, vakaa sekä vastuuntuntoinen tuki ja turva.

Silloin lakkaamme hakemasta ulkopuoleltamme sitä ”Äitiä ja/tai Isää”, joka meidän on tarkoitus aikuisena löytää sisältämme.

Sisäisen vanhemmuuden ulkoistaminen mille tahansa taholle – auttajalle, terapeutille tai hoitajalle, myös parisuhteelle tai ystävyydelle, pitää meidät loputtomassa hylkäämisen, pettymyksen, riippuvuuden ja armoilla olon kierteessä, jota todellisuudessa pidämme itse yllä, kun emme suostu siihen elämän realiteettiin ettemme tule saamaan ulkopuolelta, eikä meidän kuulukaan saada, sitä mikä on oman Aikuisuutemme vastuulla.

On eri asia asettua hoivan ja myötätunnon piiriin, jotta saisi itsessään kosketuksen siihen mitä ei sisällään tavoita, oppiakseen miten sisäistä vanhemmuutta toteutetaan, kuin että ulkoistaa sen toisille saadakseen kompensaatiota sille mitä ilman jäi. On luovuttava kivuliaasta toiveesta, että saisi vielä kokea olevansa se huolehdittu, välitetty, nähty lapsi, jota ei ehkä koskaan saanut kunnolla kokea.

Voimme olla sitä kaikkea ensisijaisesti sisältä käsin ja päästä silloin tällöin jakamaan kokemusta myös toisten kanssa. On eri asia itkeä menneisyyden itkua uudelleen ja uudelleen sinä lapsena joka oli, kuin sen puolesta, joka olisi ollut rakkauden, huolenpidon ja johdonmukaisen turvan arvoinen. Sekä alkaa tehdä kaikkensa, jotta  haavoittunut osa vihdoin tavoittaisi sisältä käsin sen mitä ei koskaan ollut.

Tähän tarvitsemme yhteyden avautumista henkiseen puoleen meissä, sielulliseen olemukseemme, sillä sieltä käsin tavoitamme sen armon, lempeyden, myötätunnon, rakkauden ja voiman, sekä myös jämäkkyyden, joita lapsi meissä tarvitsee voidakseen kokea olevansa turvassa, ja aikuinen meissä tarvitsee voidakseen todella tukea haavoittunutta lasta ja olla sen puolella, silloinkin kun seurauksena on yksin jääminen. Henkisyyden ei koskaan ole tarkoitus olla pakopaikka tälle Aikuisen vastuulle, selitys, jonka varjolla voi nousta oman inhimillisyyden yläpuolelle, vaan voimavara ja väylä, jota kautta vastuun voi ottaa, koetun kivun kohdata, sekä integroida osaksi inhimillis- sielullista todellisuutta.

Paranemisen ytimessä ei siis ole itsen korjaaminen, vaan kohtaaminen. Juuri niin inhimillisenä, keskeneräisenä, epätäydellisenä ja haavoittuneena kuin oikeasti on. Sielu ei halua päästä eroon haavasta, vaan löytää siihen Yhteyden – ”sekin saa olla, osa minua, historiaani, ihmisyyden matkaani, sillekin on paikka, vaikka se teki kipeää”. Paraneminen ei ole täydelliseksi tulemista, vaan todeksi tulemista. Ei valmiiksi tulemista, vaan läsnä oloa sille mikä on. Ja samalla – todellinen paraneminen ei myöskään koskaan kiellä tuskaa, se katsoo sitä silmiin ja itkee sen kanssa, niin kauan kuin on tarpeen. Se ei selitä tuskaa pois psykologisella järkeistämisellä, eikä ohita henkisen tietoisuuden ymmärryksellä kaiken tarkoituksesta, vaikka asiat tarkoituksellisia ovatkin.

Emotionaalisen paranemisen mahdollistumiseen liittyy olennainen kysymys, joka odottaa raadollisen rehellistä vastausta – Haluatko todella parantua?

Haluatko antaa muutoksen tapahtua, muuttaa suhdettasi kokemaasi tarinaan, kohtaloon, jota olet läpi elänyt? Haluatko integroida  sielussa särkevät  tunteesi osaksi Sinua ja suuntautua jo eteenpäin? Haluatko nähdä muitakin näkökulmia kuin sen mitä totuit katsomaan ja ylläpitämään? Haluatko luopua tarinasta, jota olet elämästäsi kertonut, niiltäkin osin, joissa kipu tuntui kohtuuttomalta, ylivoimaiselta ja jotakin oikeasti meni rikki? Haluatko lopettaa odottamasta ulkopuolista pelastajaa, joka muuttaisi sisäisen kokemuksesi toisenlaiseksi?

Haluatko omistaa sen mitä kannat, ottaa vastuun itsestäsi ja elämästäsi, siitäkin huolimatta, etteivät kipusi ja vaikeutesi olleet alunperin millään tavoin sinusta johtuvia tai vastuullasi, että olit tahtomattasi osana kykenemättömyyksien ketjua, joka hajotti ja vääristi ison osan todellisuutta, joka katkaisi yhteyden Aitoon Itseen, Elämään, Rakkauteen ja on pistänyt lähinnä selviytymään?

Haluatko parantua? Haluatko todella luopua etsimästä ulkopuolista hoivaa satutetulle lapsellesi ja opetella astumaan omaan Aikuiseesi, joka ei enää jätä yksin ja petä lasta Sinussa, pakene, väistä tai ulkoista vastuuta, joka sille kuuluu?

Ja haluatko myös nähdä, oman tuskasi lisäksi, että omilla vanhemmillasi oli myös samanlailla kivulias lapsuus, josta he eivät koskaan pystyneet parantumaan? He tekivät sen mihin kykenivät oman historiansa seurauksena, oman aikansa tietämyksellä, useimmiten ilman tarkoituksellista satuttamisen halua. Todennäköisesti ollen keskellä omaa selviytymistään niillä keinoilla, joita olivat ympärillään nähneet ja omaksuneet tai yrittäen pysyä vain pinnalla.

Tämä historia lakkaa toistamasta itseään vain sitä mukaa, kun jokainen meistä uskaltaa todella kohdata itsensä, astua vastuuseen omasta itsestään ja elämästään, ja astua todellisuuteen sellaisena kuin se on, ei enää sellaisena, kuin sen olisi pitänyt mielestämme olla.

INTUITIIVINEN ENERGIAHOITONI on Sinulle, joka

• kaipaat mielentasoa syvällisempää näkökulmaa, tiedostamista ja työskentelyä, sekä haluat viedä paranemismatkasi syy tasolle, jossa huomioiduksi tulevat yhtä aikaa keho-mieli-tunteet-sielu
• haluat löytää yhteyttä alitajuntaasi, hermostoosi, kehoosi ja energiasysteemiisi tallentuneisiin selviytymismekanismeihin, sekä auttaa niitä vapautumaan
• haluat vahvistaa ja ymmärtää sielullista olemustasi, sekä tiedostaa ja purkaa esteitä sieluyhteytesi edestä
• haluat vapauttaa kehosta traumarakenteita ja kokemuksia energiatason kautta, joita keho ja energiasysteemi ei ole voinut ajallaan loppuunsaattaa ja loppuun kokea
• kaipaat energiasysteemisi yleistä avaamista, puhdistamista, tasapainottamista, vakauttamista ja vahvistamista

TUNNEKEHOHOITONI on Sinulle, joka 

• kaipaat selkeämpää, syvempää ja tietoisempaa yhteyttä tuntevaan itseesi
• tarvitset apua ja tukea tunnekehoyhteyden avaamiseen ja vahvistamiseen
• haluat päästä kosketuksiin kiellettyjen ja tukahdutettujen tunteidesi kanssa, sekä löytää tien suojatunteiden läpi aitoihin pohja tunteisiin
• tarvitset apua tunnistamattomaksi jääneiden tunteiden ja kiinnijääneiden tunnemassojen vapauttamiseen

KONSTELLAATIO YKSILÖOHJAUKSENI on Sinulle, joka

• haluat katsoa elämäsi esteitä, haasteita, jumeja, kaavoja ja toistuvia ilmentymiä juurisyy tasolla
• olet halukas tutkimaan elämääsi ja toimintaasi ohjaavia alitajuisia vaikuttimia ja systeemisiä syitä, sekä esteitä, jotka ovat rakkauden ja yhteyden kokemisen edessä
• haluat kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, ei enää sellaisena kuin haluaisit sen olevan
• olet halukas siirtymään satuttavan menneisyyden asetuksista sisäisen Aikuisuuden ja nykyhetken ohjaamaan omanlaiseen elämään
• toivot vapautuvasi sisäisistä konflikteista suhteessa itseesi, toisiin, olosuhteisiin tai tapahtumiin, tekemään sovinnon sen kanssa mitä oli tai ei ollut

Kohtaamattomat, kielletyt, sammutetut ja tunnistamattomat tunteet voivat jäädä jopa vuosikymmeniksi kehoon odottamaan riittävän turvallista tilaa, jossa ne voidaan kuulla, ottaa vastaan ja vapauttaa. Jos emme koskaan pysähdy kunnolla kuuntelemaan todellisia olotilojamme ja anna itsellemme aikaa myös tuntemiselle, tunteiden käsittelylle ja läpivirrattamiselle tai emme ilman tukea ja turvaa pysty asettumaan kivuliaiden tunteiden äärelle, tunteet ja niiden kantama energia alkavat tiivistyä tunnekerrostumiksi kehoon ja sen energiarakenteisiin alkaen ajan kanssa oireilla kipuina, jännityksinä ja muunlaisina vaivoina, estäen kehoa rentoutumasta ja toimimasta vapaasti.

Jossain vaiheessa, kun keholla ei ole enää voimavaroja toimia käsittelemättömien tunteiden loputtomana säiliönä, tälläinen tunnesisältö alkaa vaatia ulospääsyä ja purkautumista voimatta enää odottaa sopivaa hetkeä. Yleensä viimeistään keski-iässä, kun fyysiset voimavarat alkavat jo iänkin puolesta vähentyä. Jos muu ei auta, keho etsii keinon saada ihminen pysähtymään ja kohtaamaan tuntevan itsensä esim. uupumalla tai sairastumalla jollain tavoin.

Vapautumaan pyrkivät jo lapsuudessa sisään jääneet kipeät ja vaikeat tunteet, joita kukaan ei ole koskaan sanoittanut ja joiden kanssa on jäänyt liian yksin. Mutta myös kuormittaviin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin ja -vaiheisiin liittyvät tunnekertymät. Usein nämä sekoittuvat. Elämäntilainteisiin liittyvät vaikeat tunteet aktivoivat esiin lapsuuden kohtaamattomia tarpeita, tunteita, yksinjäämisiä ja turvattomuutta – kaikkea sitä mitä ei voinut olla ja ilmaista.

Yleensä keho alkaa oireilla näitä stressaaviin elämänvaiheisiin liittyviä tunnistamattomia ja  purkamattomia tunnesisältöjä n.1-3 vuotta sen jälkeen, kun vaihe on jo ohi ja vakautta jälleen saavutettu. Esim. läheisen kuoleman jälkeen, oman tai läheisen sairastumisen, eron, työmuutosten, isompien konfliktien, vanhemmuudessa rankan pikkulapsi vaiheen, onnettomuuksien tai muiden rajujen tunnekokemusten jälkeen.

Moni ihmettelee miksi nyt on niin hankala olla, kun vaikea vaihe on jo takana, miksi nyt katoaa voimat. Mutta juuri siinä toimii Elämän ja kehon syvä viisaus – silloin kun on vain pakko jaksaa, selvitä ja toimia, systeemi pitää huolen, että se on mahdollista, ja tunnetason toipuminen pääsee yleensä käyntiin vasta siinä vaiheessa, kun turvaa ja vakautta on jo saavutettu. Kehon pitää saada jossain kohtaa tyhjentyä ja levätä kaikesta, mitä se kantoi.

Tietty tapahtuma tai elämänvaihe saattaa laukaista pintaan myös ylisukupolvisia käsittelemättömiä ja loppuunsaattamattomia tunteita tai olemme voineet ottaa jo lapsuudessa kantaaksemme edeltävien sukupolvien vaikeita tunnekokemuksia. Usein näihin liittyy kokemus, ettei vahvalle tunnetilalle ole mitään akuuttia tai loogista syytä, sisällä tuntuu vain loputon syvä suru tai muu elämän voimaa syövä tunnetila.

Eri kehon osien oireilu antaa tärkeää informaatiota siitä minkä tyyppisistä tunteista on kyse, myös oireen symboliikka on usein hyvin tunnistamatonta tunnetta kuvaavaa.

Tunnekehohoidossani pääset turvallisesti yhdistymään näihin kehoon lukkiutuneisiin tunnekerrostumiin, myös ylisukupolvisiin. Silloin liitän hoitoon tarvittaessa konstellaatiotyöskentelyä. Voit hoidossa tunnistaa, mikä Sinussa on jäänyt kipuilemaan, mitä on pitänyt sammuttaa, sivuuttaa tai minkä olemassa olon olet itseltäsi kieltänyt, mitä ehkä ottanut kantaaksesi rakkaudesta sukulinjojesi jäseniin.

Pääset pikkuhiljaa vapautumaan myös mahdollisista suojatunteista – mm. epämääräisestä ahdistuksesta, epätoivosta, hämmennyksestä, tunnottomuudesta, turhautuneisuudesta, yleisestä turvattomuudesta, vihasta tai ärtymyksestä, jotka ovat usein asettuneet suojaamaan syvemmällä olevaa kipua, herkkiä pohjalla olevia kaikkein aidoimpia tunteita, joita on ollut yksin liian kivuliasta kohdata ja ottaa vastaan.

Vastoin yleistä käsitystä tunnekehon ja tunnesisältöjen kanssa työskentelyssä on harvoin kyse rajusta tunteiden purkamisesta, vaan enemmänkin sisäisen luvan löytämisestä kaikenlaisille tunnekokemuksille, sekä sisäisen aikuisuuden ja turvan löytämisestä, jotta voi asettua rauhassa olemaan sen kipeimmänkin kivun kanssa,  jotta tunteeseen sitoutunut energia pääse vihdoin vapautumaan ja poistumaan kehosta ja koko systeemistä.

Jos kiinnijääneitä tunnesisältöjä on paljon sisällä tunnistamattomana, ilmaisemattomana ja paineistuneena, silloin isommat tunteen purkauksetkin voivat olla tarpeellisia, mutta paineistumisen helpotuttua ja tunneväylien avauduttua riittävästi, työskentely on usein melko rauhallista. Vahva tunneilmaisuun pyrkiminen voi joskus toimia jopa tiedostamattomana välttelynä todellisille syville tunteille.

Hoitajana olen reilun kahden vuosikymmenen asiakastyön kokemuksella ja oman juuritasolle viedyn perinpohjaisen tunnetyöskentelyni kautta tottunut pitämään tilaa, olemaan läsnä ja ottamaan vastaan ihan kaikenlaisia tunnekokemuksia, myös sitä kipeistä kipeintäkin surua ja tuskaa, lamaannutavinta häpeää, sekä vihaa, jonka luuli hajottavan kaiken. Jos olet tottunut suojelemaan toisia omilta tunteiltasi, minun kanssani voit täysin luottaa, että mikään tunne ei ole liikaa.

Olisiko nyt hyvä aika – tuntevalle, aidolle itsellesi?💔  AJANVARAUS TÄSTÄ

Moni meistä on tullut kohtaan, jossa hermoston ylitila, ylivirittyneisyys on mennyt niin pitkälle, että se haittaa jo normaalia elämistä monin tavoin. Vaikeus nukkua, pysähtyä ja olla rauhassa, mielen yliaktiivisuus ja vaikeus hiljentää mieli, sekä ajatella selkeästi, kehon voimakas reagointi – jännittyneisyys, levottomuus, kipuilu, sisäinen tärinä, sähköisyys, kokemus hätätilasta ja turvattomuudesta, vaikka järki sanoo ettei ole mitään hätää ja ulkoisesti kaikki on periaatteessa hyvin.

Tämä tila ääreen mennessään pakottaa pysähtymään itsen äärelle, kysymään – miten voin ihan oikeasti, mikä minussa haluaa tulla näkyväksi, kohdatuksi, vapautetuksi, mitä on tapahtunut, mikä minussa ei ole saanut olla olemassa, mitä kannan itsessäni perheeni ja sukuni jäsenenä, mikä on kielletty, piilotettu, suljettu ulkopuolelle, mikä haluaa pysähtyä minuun, mitä on liikaa, mitä liian vähän?

Tämä on jotakin, jota ei voi suorittaa pois, vaikka kuinka yrittäisi. Ei edes joogalla, meditaatiolla tai hermoston ”uudelleen kouluttamisella”, ei kuittaamalla jollain diagnoosilla. Vaikka tekisimme mitä, jos teemme sen selviytymisestä käsin, mikään ei lopulta muutu, vaikka hetkeksi helpottuukin. Sen kaiken kanssa on pysähdyttävä, oltava rauhassa, hiljaisuudessa, kuunneltava ajan kanssa, niin kauan kuin on tarpeen, luotava tilaa, jossa ei ole häiriötekijöitä, jossa ei paeta tekemiseen, ohiteta, vältetä, kiirehditä toimintakykyiseksi, tehdä vielä enemmän.

On kohdattava se hätä, kaaos, selviytyminen, turvattomuus ja yksinjääminen, joka jäi sisälle ja tallentui alitajuntaan, hermostoon ja kehoon odottamaan hetkeä, jossa se nähdään, otetaan vastaan ja päästetään purkautumaan. Ja kun hetkeä ei koskaan tullut, vaan keksittiin koko yhteiskunnan voimin vain keinoja tukahduttaa ja unohtaa se mikä halusi tulla esiin ja vapautetuksi, enää ei ole aikaa odottaa sopivaa hetkeä, sillä se on NYT, juuri tässä.

Kollektiivinen alitajunta on alkanut purkaa yksilötason ja sukupolviin tallentunutta selviytymistilaa tämän ajan yksilöiden kautta ennennäkemättömässä mittakaavassa. Etulinjassa ovat olleet jo pitkään herkät, voimakkaasti kaiken kehollaan suoraan kokevat ihmiset, ja nyt tämä purkautuminen alkaa koskettaa enemmän ja enemmän ihan kaikkia.

Ihmisiä pysäytetään nyt rajujen, kivuliaiden, yllättävien ja ääreen menevien tapahtumien kautta, jossa vanhat tavat reagoida eivät enää toimi. Ne vievät pohjan pois estäen jatkamasta enää entiseen malliin ja/tai murtavat jotakin, jonka vain on hajottava. Ne pakottavat pysähtymään, jotta huomio alkaa kääntyä ulkopuolelta sisäänpäin, omaan itseen, sisäiseen todellisuuteen ja omaan osuuteen tapahtumien kulussa.

Tapahtumat eivät ole tarkoitettu nujertamaan tai rangaistukseksi, vaan ne kutsuvat kohtaamaan sen selviytymismallin, jonka kautta opimme elämään. Ne kutsuvat katsomaan ja murtautumaan läpi selviytymisen eetoksesta, josta on tullut uusi jaettu ”normaali”, jossa kaikki voivat enemmän tai vähemmän pahoin.

Yksilötasolla on tärkeää tunnistaa, tunnustaa ja kohdata oma selviytymismallinsa, joka pitkään jatkuessaan ja perintönäkin omaksuttuna on muodostunut jo osaksi identiteettiä. Olemme unohtaneet Kuka minä olen, jos en elä ja toimi selviytymisestä käsin.

Tämän äärellä olemme sunnuntain 29.3. online työpajassa SELVIYTYMISIDENTITEETISTÄ IRROTTAUTUMINEN klo 15-18.15

Lue tarkemmin linkistä ja ilmoittaudu mukaan 💗 Viimeistään 22.3.

Tiedon lisäksi pääset työpajassa tutkimaan teemaa kahden konstellaatiotyöskentelyn kautta.

Konstellaatiotyöskentelyä voidaan toteuttaa monella tapaa ja se on upea, turvallinen menetelmä, jolla luodaan edellytykset oivalluksille ja jonka avulla voidaan käsillä olevan hetken kautta eri tavoin katsoa ja saada näkyville alitajuisia sidoksia ja vaikuttimia, joiden kanssa voidaan tehdä sovinto. Tämä vapauttaa meidät siitä mihin olemme alitajuisesti jumiutuneet elämään ja olemaan nykyhetkessä, sekä vapautumaan menneisyyden kiinnikkeistä.

Kehoon, hermostoon ja mieleen tallentuneet selviytymisrakenteet syntyvät, kun joudumme lapsena (ja/tai myöhemmin) toistuvasti elämään emotionaalisesti tai/ja fyysisesti arvaamattomissa, epäjohdonmukaisissa ja turvattomissa olosuhteissa ilman riittävää tukea ja Aikuisuuden läsnäoloa. Ne asettuvat sulkemaan yhteyden sellaiseen, joka olisi liian tuskallista kokea ja tuntea suoraan tai joka meissä ilmetessään saa toistuvasti aikaan turvattomuutta herättäviä reaktioita ihmisissä, joiden kanssa elämme.

Opimme pidättelemään, sulkemaan ja väistämään aitoa itseämme eli katkaisemaan yhteyttä tuntevaan, tarvitsevaan keholliseen  minuuteemme, kontrolloimaan ja muuntamaan luonnollisesti meissä tapahtuvia impulsseja ympäristölle sopiviksi, sekä olemaan jatkuvassa reagointi- ja toimintavalmiudessa, jolla pyrimme ylläpitämään turvaa itsemme kautta, kun se ei toteudu itsestäänselvästi ja johdonmukaisesti ulkomaailman ja lähi-ihmisten kanssa. Toisin sanoen joudumme hylkäämään todellisen itsemme kokeaksemme riittävää tai edes jonkinlaista turvaa ja omaksumaan kontrollointiin ja mieleen suuntautuneen selviytymisidentiteetin, jonka avulla alamme olla olemassa.

Selviytymisidentiteetistä käsin eläminen kuluttaa valtavasti voimavarojamme ja alkaa lopulta ilmetä moninaisina kehollisina ja hermostollisina oireina.

Selviytymisrakenteet aikaansaavat mm. kehon rauhattomuutta, tulehduksia, kiputiloja, lihasjännityksiä, virheasentoja, hankalia olotiloja ja tuntemuksia, univaikeuksia, suoliston oireilua ja mielen jatkuvaa levottomuutta, kyvyttömyyttä hiljentyä ja pysähtyä, yhteyden menettämistä omiin todellisiin tarpeisiin ja tunteisiin, jolloin alamme elää suojatunteista käsin eli tunteista, jotka ovat asettuneet suojaamaan autenttisia tunteitamme.

Pitkään ja toistuvasti jatkuessaan tällainen kroonistaa hermostoomme ja kehoomme jatkuvan taistele-pakene tilan eli ylivirittyneisyyden, josta emme pääse enää eroon vain mielenhallinnalla, mindfullnesilla, erilaisilla diagnooseilla ja lääkityksillä, puheeseen keskittyvällä terapialla, pitkällä sairaslomalla, lepäämällä ja rentoutumisella tai purkavalla liikunnalla ja kehollisilla harjoitteilla.

Usein lapsuudessa alkunsa saanutta tilaa on vielä vahvistettu nuoruudessa ja aikuisuudessa erilaisten selviytymiskeinojen kautta mm. keskittymällä suorittamiseen, pitämällä itsensä jatkuvasti kiireisenä ja tarpeellisena työssä, muiden loputtomassa tukemisessa tai muussa toiminnassa, hakemalla äärikokemuksia hankalien olo- ja tunnetilojen häivyttämiseen ja kompensoimiseen, välttämällä ylipäänsä eri tavoin itsen kohtaamista, pysähtymistä, palautumista ja rauhoittumista.

On alettu puhua erityispiirteistä ja diagnosoimaan lähes jokaiselle erilaisia häiriötiloja, vaikka todellisuudessa usein kyse on nimenomaan selviytymisidentiteettiin jumiutumisesta ja siitä käsin elämisestä, jonka seurauksena on mahdotonta kokea tasapainoa kehossa, mielessä ja hermostossa tai toimia omaa hyvinvointiaan edistävästi.

Ja lopulta tämä kaikki on purkamattomana ja tiedostamattomana alkanut siirtyä meissä jo suoraan sukupolvelta toiselle, jolloin osa meistä syntyy suoraan tällaisella hermoston tilalla varustettuna.

Takaisin tasapainoon pääsemisen kannalta on välttämätöntä paneutua juurisyihin – tunnistaa ja purkaa systeemistä ne selviytymisrakenteet, jotka tilaa aiheuttavat. Se vaatii tiedostamista, selviytymisidentiteetin tunnistamista, sekä rohkeutta pysähtyä ja kohdata itsensä, oma sisäinen todellisuutensa ja historiansa, sekä ottaa siitä vastuu itselle toimivin keinoin. On uskallettava lakata tyytymästä eri diagnooseihin, jotka eivät kuitenkaan ratkaise ongelman perustaa, vaikka pystyvät tarkastikin nimeämään koko oirekirjon ja oireet sulkevilla lääkityksillä tuomaan väliaikaista helpotusta. Oireet eivät ole ongelman ydin, vaan ne pyrkivät tuomaan selviytymisrakenteet näkyväksi, jotta tietäisimme mihin kiinnittää huomio. Ja jotta voimme pysäyttää itseemme niiden epigeneettisen periytymisen.

Intuitiivinen Energiahoitoni on yksi tapa tiedostaa, tunnistaa, kohdata ja purkaa näitä selviytymisrakenteita.

Yleensä valmiuden tällaiseen työskentelyyn tunnistaa siitä, että olet jo kohdannut itseäsi mielen tasolla ja pystyt suuntautumaan myös keholliseen kokemiseen, haluat kohdata itseäsi ja yhdistyä sisäiseen todellisuuteesi, etkä vain asettautua passiivisesti hoidettavaksi tai välttää todellista kohtaamista ja pysähtymistä jatkuvalla puheen tuottamisella, olet käynyt ehkä terapiassa, tehnyt tunne- ja kehollistakin työskentelyä, tunnistanut sisäistä turvattomuuttasi, löytänyt uskallusta pysyä kehossa hankalienkien olotilojen kanssa, mutta edelleen koet, että sisälläsi on jotakin, mihin et puhumalla tai muutoin pääse käsiksi, jotain mikä ei irrota otettaan, vaikka olet kuinka tietoinen tarinastasi.

Jo tekemäsi sisäinen työsi tai elämäsi tapahtumat ovat ehkä aktivoineet pintaan hermoston ylitilan ja keholliset hankaluudet sellaisessa mittakaavassa, ettet pääse niitä enää pakoon – ne syvimmätkin tunnekivut ja traumakokemukset, joita keho, hermosto ja mieli ovat asettuneet kantamaan ja suojaamaan hakevat huomiotasi, jotta et enää ohittaisi niitä, mutta et löydä keinoja ja väyliä niiden vapauttamiseen.

Silloin kun olet valmis tämän tyyppiseen työskentelyyn, minun lahjani hoitajana on tuntea oman kehoni kautta miten olet rakenteellisesti asettunut kehoosi, missä selviytymisrakenteet sijaitsevat, miten ne pidättelevät, tukkivat ja paineistavat energiaasi, kehoasi ja vaikuttavat hermostoosi, sekä sitä kautta koko olemiseesi. Sielusi ja kehosi ohjauksessa autan Sinua purkamaan ja vapauttamaan näitä rakenteita energeettisesti.

Vapauttaminen tapahtuu kerroksittain tämän hetken kautta. Meidän ei tarvitse mennä enää menneisyyteen kohtaamaan sitä mitä joskus tapahtui tai jäi tapahtumatta, meidän ei tarvitse enää toistaa lukemattomia kertoja kerrottua tarinaa, vaan luomme turvallisen tilan ja yhteyden itseemme, kehoomme, siihen mikä vielä systeemissämme on loppuun saattamatonta ja kiinnijäänyttä, ja vain sallimme kesken- ja kiinni jääneen päästä vapautumaan kehon ja sielun viisauden ohjauksessa käsillä olevan hetken kautta.

Tämän tyyppisessä hoitamisen tavassa, jossa en ole hoitajana ensisijaisesti yhteydessä mieleeni ja sen sisältämään tietoon, sekä rajoittuneisiin käsityksiin, vaan intuition kautta ilmenevään reaaliaikaiseen suoratietoon, oman vuosikymmenten työskentelyni kautta muotoutuneeseen kokemukselliseen Viisauteen ja Sinun Sielusi ohjaukseen, voit aina luottaa 100%, ettei esiin tuoda mitään, mitä et olisi valmis kohtaamaan ja läpivirrattamaan. Näihin rakenteisiin ei pääse, jos riittävää sisäistä turvaa ja valmiutta ei vielä ole muodostunut.

Hoitajana olen tottunut kannattelemaan ja pitämään tilaa ja olemaan läsnä hyvinkin voimakkaissa prosesseissa, jotta ne pääsevät loppuunsaatetuiksi tai vähintäänkin eteenpäin autetuiksi.

Jos tämä resonoi Sinussa ja tunnistat siitä jotakin itsellesi tähän hetkeen sopivaa, Olet Lämpimästi tervetullut kohtaamaan ja vapauttamaan itseäsi hoitoni avulla 💕 AJANVARAUS TÄSTÄ

Voit lukea Intuitiivisesta Energiahoidostani, jota teen yli 25 vuoden kokemuksella ja joka on jatkuvassa kehittymisen ja täydentymisen tilassa oman kasvuni ja ymmärrykseni syvenemisen myötä, vielä erikseen TÄSTÄ

Ihmiselle, joka on alunperin joutunut ja lopulta tottunut olemaan ja selviytymään loputtoman itseponnistelun varassa, on usein äärimmäisen vaikeaa osata hellittää, päästää Elämä vain tapahtumaan ja asettua Elämän kannateltavaksi, silloinkin kun se jo olisi mahdollista. Jos tunnistat tästä itsesi, tämä Rohkaisu ja muistutus on juuri Sinulle 💖

Sinä äärettömän Rohkea ja Sinnikäs Sielu,
joka ponnistelit itsesi niin monesta läpi.
Kasvatit itsellesi jättimäiset henkiset lihakset.

Hoidit itsesi tukemisen, turvaamisen, kannattelun, puolustamisen,
itseesi uskomisen, itsesi hyväksymisen, itsesi rakastamisen.
Lohdutit, tuit, tsemppasit, nostit ylös – uudelleen ja uudelleen,
kun muita ei ollut.

Sinäkin saat vain olla ja levätä,
ottaa rennosti ja täyttää itseäsi ilolla, keveydellä,
ottaa lomaa myös jaksamisesta, kehittymisestä,
kaikesta ponnistelusta, joita selviytyminen vaati.

Sinäkin saat päästää elämääsi avun, tuen, helppouden,
sujuvuuden ja vastavuoroisuuden
ILMAN tarvetta jatkuvaan itseponnisteluun.

Anna Elämän palvella ja rakastaa myös Sinua.
Anna Elämän yllättää Sinut iloisesti ja yltäkylläisesti,
vaikka pystytkin ihan itse niin paljoon.

Nyt on Rakas vaihteeksi aika asettautua
ihmeiden vastaanottamisen tilaan.
Sillä sinäkin olet Rakastettu, Huolehdittu,
Täytetty ja Kannettu.

Anna Elämän näyttää se Sinulle.
Nyt on Sinun aikasi.

www.hoitolakeiju.fi

Kun tunnet tunteesi, Sinun ei tarvitse työstää niitä.
Vain tunteet, joita emme uskalla, suostu, halua tai osaa tuntea alkavat vaatia huomiotamme mm. ahdistuksena, ärtymyksenä, alakulona, lamaannuksena, masennuksena, uupumuksena, levottomuutena tai kehollisina oireina.

Ne vaativat aikaa ja paikan, jossa tulla kuulluksi, nähdyksi, tiedostetuksi ja lopulta läpivirratetuksi. Ne haluavat viestiä meille syvimmistä tarpeistamme ja arvoistamme, pitää meidät rakkaudellisina itseämme ja toisia kohtaan. Ne haluavat auttaa meitä kurottamaan kohti rakkautta ja irtipäästöä siellä missä olemme joutuneet kokemaan paljon rakkaudettomuutta ja siitä aiheutunutta kipua. Ne auttavat meitä tunnistamaan rajamme ja asettamaan ne, turvaamaan hyvinvointiamme monin tavoin. Ne pistävät meidät kulkemaan kohti kaipaamaamme muutosta ja haastavat meitä voimamme äärelle, ne kutsuvat kohtaamaan menneisyyden alaspainavat ohjelmointimme ja löytämään parhaan version itsestämme niiden alta, sen joka todella olemme.

Monet meistä on opetettu täysin ohittamaan omat tunteensa – joko suoraan tai epäsuorasti. Tunteita on lähiaikuisten taholta pelätty, halveksittu, mitätöity, ohitettu, järkeistetty tai niille ei vain kertakaikkiaan ole ollut tilaa. On ehkä pitänyt olla lapsesta saakka reipas, näkymätön, järkevä, aikuisten tarpeisiin keskittyvä. Kiitosta on saanut tarvitsemattomuudesta, kiltteydestä, sopeutuvuudesta, aikuismaisuudesta. Ehkä perheessä on ollut niin vahvasti ja hallitsemattomasti tunteitaan ilmaiseva aikuinen, ettei muille ole ollut tilaa tunneilmaisuun. Voi olla, ettei lapsen tunteille ole ollut vastaanottajaa – turvallista aikuista, joka olisi antanut hyväksyvän läsnäolon ja sylin tuntea, sanat, joilla lapsi voi jälkikäteen ymmärtää kokemaansa. On lukemattomia syitä miksi tunteiden suora tunteminen eli läpivirrattaminen on saattanut jäädä meille hyvinkin vieraaksi. Toisilla tämä vieraus koskee kaikkia tunteita, toisilla vain joitakin esim. vihaa ja häpeää. Riippuen mitkä tunteet ovat perheyhteisössä olleet sallittuja tai kiellettyjä.

Jotta suora tunteminen olisi mahdollista, tarvitsemme aikuisina täsmälleen samoja asioita, kuin tuo tuntemista harjoitteleva lapsi olisi aikoinaan tarvinnut. Tarvitsemme hyväksyvää läsnäoloa, ajan ja paikan, jossa pysähtyä tuntemaan, riittävästi turvaa ja rakkaudellisen, ymmärtäväisen ilmapiirin. Tarvitsemme myös sitä, että kanssa ihmisemme pysyvät erillisinä tunteistamme ja antavat meille tilan kokea oma kokemuksemme ilman pelkoa siitä, että tulemme selitetyksi, liitetyksi toisten tunteisiin ja kokemuksiin, että muut eivät ota henkilökohtaisesti kokemaamme tai ala projisoida omia tunnekokemuksiaan meihin esim. sammuttamalla tunnekokemuksemme nopealla lohduttamisella tai analysoinnilla siitä mitä nyt tapahtuu.

Tarvitsemme tietoista yhteyttä kehoomme, jossa tunteminen tapahtuu, tarvitsemme tietoista yhteyttä sisällämme olevaan aikuiseen, joka voi ottaa rauhassa vastaan rajunkin tunnekokemuksen sisäiseltä lapseltamme samaistumatta siihen täysin, tarvitsemme uskallusta antaa niiden naamioidemme ja suojarakennelmiemme alkaa tulla esiin, jotka ovat selviytymiskeinoina alkaneet peittää todellista itseämme, sekä todellisia tunteitamme ja tarpeitamme, jotta voimme alkaa irrottautua niistä tietoisesti.

Jos kaipaat apua ja tukea vahvojen, läpipääsemättömien ja kehoon jähmettyneiden tunteiden ja tunnetilojen kanssa, sekä haluat vahvistaa yhteyttä tuntevaan itseesi, tunnekehoosi – suosittelen Sinulle lämpimästi Tunnekehohoitoani.

Ahdistuneisuus, levottomuus tai muunlaiset ylikorostuneet tunne- ja olotilat, myös se, ettei tunne oikein mitään, kertovat suoran tuntemisen esteistä, sekä tunnekehoon ja kehollisiin rakenteisiin pakkautuneista ja kiinnijääneistä tunteista, jotka hakevat ulospääsyä systeemistämme.

Prosessia voi tukea kotona kuurina otettavilla kukkaterapiatipoilla;

Kukkaterapiatipat auttavat käsittelemään ja purkamaan negatiivisia, jumiutuneita tunne- ja mielentiloja, tuoden tasapainoa ja vakautta haastaviin elämäntilanteisiin ja elämän vaiheisiin – saat yksilöllisesti juuri Sinun tilanteeseesi ja tarpeisiisi 20 vuoden kokemuksella tekemäni Frantsilan kukkatippasekoituksen kotikäyttöön n. kuukauden sisäisesti nautittuna kuurina.

Kukkatipat tarjouksessa 30.11. mennessä varatuista ajoista

• hoitojen yhteydessä 38€ (norm. 44€) Varaus ajanvarauksesta lisäpalveluna
• kukkaterapia konsultaatio Zoomissa 30-40min. sisältäen sekoituksen 60€ (norm.70€) Nouto Keijusta. Postituksessa asiakas maksaa lisäksi postimaksun. TÄHÄN AJANVARAUS VIESTILLÄ p. 040-5757733