Kuinka paljon käytämmekään ihmiselämässä aikaa ja voimavaroja vastustamiseen ja todellisuuden välttelemiseen tai kieltämiseen, ulkopuolella olevien asioiden ja ihmisten syyttämiseen omista oloistamme ja olosuhteistamme.

Moni ihminen kokee olevansa voimaton ja vailla vaikutusmahdollisuuksia omien haasteidensa ja elämän edessä. Kuitenkin vastustaminen ja vastuunvälttelykin on vahvaa voiman käyttöä, vaikkakin usein tiedostamatonta. Tällöin voima vain kanavoituu ”väärään” suuntaan.

Kun voima käytetään puskemiseen, vastaan taistelemiseen, kieltämiseen ja väistelyyn, se ei pääse voimaannuttamaan ja voimavarojen asteittainen väheneminen on väistämätön seuraus, lopulta uupumukseen tai masentumiseen luonnollisesti johtava.

Sen sijaan voimme tietoisesti alkaa suunnata saman selviytymiseen kuluvan, käytössämme koko ajan olevan voiman SUOSTUMISEEN;

• elämän tapahtumien ja väistämättömän edessä
• että jokaisen meistä on kohdattava itsemme ja haasteemme lamaantumisen, pakenemisen ja taistelun sijaan. Jos emme siihen yksin kykene, on vastuullamme hakea itselle apua.
• vastuuseen omasta hyvinvoinnista, tunteista ja tarpeista, vaikka kuinka muut tai esim lapsuus näyttäisivät syyllisille
• ettei kaivattu muutos ole mahdollinen jatkamalla samaa vanhaa, vaan on uskaltauduttava mukavuusrajojen yli vaikka kuinka pelottaisi
• ettei elämä tapahdu aina niin kuin haluamme, mutta takuulla niin kuin tarvitsemme saadaksemme pala palalta oman voiman haltuumme nähdessämme kerta toisensa jälkeen mihin sen itsestämme valutamme tietoisesti tai tiedostamatta

Miten Sinä olet tottunut suuntaamaan Oman Voimasi?

…Sari

Rajat piirtävät minuutemme näkyville ja luovat hyvinvointimme perustan. Ne auttavat meitä pitämään itsemme omalla tontilla tunteinemme ja tarpeinemme auttaen erottamaan mikä on omaa, mikä toisille kuuluvaa.

Voimme asettua levollisesti itseemme ja elämäämme vasta, kun voimme alkaa luottaa omaan kykyymme tunnistaa, asettaa ja ylläpitää hyvinvointimme rajoja – niitä kehyksiä, jonka sisällä voimme voida riittävän hyvin. Silloin tiedämme olevamme sisäisesti turvassa, vaikka muut rajojamme aika ajoin koettaisivat ylittää. Voimme luottaa, että itse seisomme itsemme rinnalla pitämällä huolta jaksamisemme ja arvojemme rajoista. Ja toki vastuulliseen aikuisuuteen kuuluu myös kyky laittaa rajoja itselleen.

Lisäksi on tärkeää tunnistaa millaisia raja ilmenemiä itsessäsi kannat. Saattaa olla, että tietyillä elämänalueilla ne ilmenevät lempeän jämäköinä ja itsestään selvinä, jossain vuotavat ja niitä on mahdoton säilyttää, edes tunnistaa, ja jollain alueilla rajat saattavat olla niin tiukat ja rajoittavat, että toimivat jopa estävinä panssareina.

Jotta rajat saadaan näkyviksi, konkreettisiksi ja ymmärrettäviksi myös toisille, ne vaativat ilmaistuksi tulemista – sanallisesti ja kehollisesti. Tämä saattaa vaatia viestinnän ja ilmaisun tietoista vahvistamista, suoraan ja selkeästi sanomisen opettelua. Se taas vaatii uskallusta tulla näkyväksi ja kuuluvaksi, erilliseksi ja joskus erilaiseksikin. Se vaatii myös mahdollisen ristiriidan, erimielisyyden, väärinymmärryksen ja yksinjäämisen sietämistä. Sitä, ettet enää olekaan kaikkien mielestä mukava ihminen, vaan joku saattaa kokea sinut jopa hankalana.

Usein joudumme todelle etsimään voimaamme ja purkamaan esteitä – pelkoja ja uskomuksia – tällaisen suoran ja selkeän ilmaisun tieltä. Ydin avaimia on löytää ja vapauttaa itsestä sisäinen lupa ja oikeus käyttää omaa voimaa, tahtoa ja tahdonvoimaa suojaamaan, tukemaan, vahvistamaan ja ylläpitämään omaa hyvinvointia.

Yhä uudelleen todelliset kohtaamiset, joissa oikeasti jaetaan toisistamme jotain merkittävää, henkilökohtaista ja inhimillistä saa sydämeni laulamaan ja sieluni pakahtumaan ilosta ja kosketetuksi tulemisesta. Yhä uudelleen kohtaamiset, joissa pidetään inhimillinen, aito itse piilossa, peitettynä, roolien, vitsien, passiivisuuden tai joutavuuksista puhumisen alle verhottuna herättää minussa surua, hämmennystä, epätoivoa, avuttomuutta, tyhjyyttä ja jopa pitkästymistä ja turhautunutta ärtymystä.

Miten moni meistä onkaan sulkenut inhimillisen, tuntevan ja tarvitsevan itsensä suojaan toisten ihmisten katseilta, kosketuksilta, kiinnostukselta ja lakannut myös kuulemasta, näkemästä tai lähestymästä toisia. Vetäytyen passiivisuuteen, puolustautumiseen, alistumiseen, tyytymiseen, hiljaisuuteen, vihaisuuteen, masennukseen, vastuuttomuuteen, suorittamiseen, miellyttämiseen tai muuhun selviytymiskeinoon, jonka avulla voi kokea edes jonkinlaista turvaa pettymysten ja täyttymättömien tarpeiden ja toiveiden keskellä.

Kuitenkin meillä kaikilla on oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta elämässä – kohdata tai paeta. Itseämme, toisiamme, tunteitamme, tarpeitamme, haavojamme, tuskaa, yksinäisyyttä, menneisyyttä, tulevaisuutta, vastuuta, väärinkäsityksiä ja olosuhteita.

Vaatii rohkeutta kääntyäkin pakenemisen sijaan kohti ja katsoa silmästä silmään sitä mitä on karkuun juossut. Vaatii nöyryyttä suostua ottamaan vastuu omasta kykenemättömyydestä ja sisäisestä todellisuudesta, joka saa näyttämään itsen olosuhteiden ja toisten uhrilta. Vaatii totuudellisuutta, sisäistä voimaa ja päättäväisyyttä lakata velkomasta elämää ja toisia ihmisiä siitä mitä vaille on jäänyt ja alkaa itse täyttää omaa tyhjyyttään ja rakkaudettomuuttaan, vaatii suremista luopua siitä mitä ei koskaan saanut, vaikka olisi kipeästi tarvinnut, vaatii myötätuntoa katsoa ja hoivata itseään sillä rakkaudella, joka olisi ihmisoikeutena kuulunut.

Kohtaaminen pakenemisen sijaan on se avain, jolla saamme yhteyden itseemme – voimaamme ja rakkauteemme ja sitä kautta toisiin ihmisiin. Poissaolevuus muuttuu läsnäoloksi, suorittaminen olemiseksi, täydellisyys helpottavaksi inhimillisyydeksi, tyhjyys täyttymykseksi ja yksinäisyys/eristyneisyys yhteydeksi. Kumman sinä valitset oman elämäsi perustaksi?

23.12.18 Sari Saario

Erityisherkän voimakkaasti ja herkästi reagoiva hermosto saa aikaan monenlaisia ilmenemiä, joita ns. normaalin hermoston omaavien ihmisten ei tarvitse ottaa huomioon tai edes koskaan ajatella. Tämä synnynnäinen ominaisuus, joka on noin viidesosalla koko väestöstä, vaatii tietoista huomiointia kantajaltaan, jotta sen kanssa on helpompi tulla toimeen ja hyödyntää voimavarana. Haasteet tulevat yleensä siitä, että erityisherkät yrittävät pystyä elämään ja olemaan samanlailla kuin valtaväestö, jolloin varsinaisesti erityisherkkyys ei ole useinkaan se ongelma, vaan itsen väkisin sopeuttaminen mahdollisimman ”normaaliksi”. Mitä siis olisi hyvä tiedostaa ja huomioida?

1. HYVÄKSY ERILAISUUTESI JA YMMÄRRÄ ITSE ITSEÄSI

Tiedosta ja hyväksy, ettet sinä eikä kehosi toimi samanlailla kuin valtaväestöllä. Kehon aistijärjestelmä reagoi voimakkaasti sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin vaatien siksi tarpeeksi lepoa, palautumisaikaa, tilaa ja rauhaa hektisessä maailmassa. Melu, kiire ja kaikenlainen epäharmonia on karsittava minimiin tai varattava niiden jälkeen vähintään tasapainottumisaikaa. Ravinnon laatuun, puhtauteen, stimuloimattomuuteen ja saannin säännöllisyyteen on kiinnitettävä huomiota. Tunteet tuntuvat ja koetaan voimakkaina – niin omat kuin toistenkin. Ajattelu tapahtuu enemmän syvyyssuunnassa ymmärtäen laajoja kokonaisuuksia ja tiedostaen sekä havainnoiden pinnan alla olevia asioita. Havaintokyvyn laajuus, yksityiskohtaisuus, syvyys ja tiedostamiskyky on yleensä valtava. Ja kaikkien havaintojen, aistiärsykkeiden ja syvästi koettujen asioiden sulatteluun ja jäsentelyyn tarvitaan riittävästi aikaa ennen kuin on tasapainoa menettämättä mahdollista kokea lisää.

Todellinen kohtaaminen ja ”oikeista” asioista puhuminen on tärkeää ihmissuhteissa, pintaa syvemmälle uskaltautuminen, jotta voit kokea riittävää vuorovaikutusta, jakamista, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Tarvitset ylipäänsä kokemusmaailmaasi asioita, olosuhteita, ihmissuhteita, tapahtumia ja motiiveja, joilla on todellista merkitystä sinulle ja voit kokea niiden kautta tarkoituksellisuuden tunnetta elämässäsi. Monelle erityisherkälle juuri tarkoituksettomuuden tunne on yksi sietämättömimmistä kestää. Eikä syyttä – sen avulla voit suuntautua sinne, missä sinun on hyvä olla.

Kun ymmärrät itse itseäsi mahdollisimman laaja-alaisesti, toisten ymmärtämättömyys ei enää vie voimaasi ja toimintakykyäsi, vaikka saatat olla siitä pahoillasi ja näin lakkaat pikkuhiljaa kokemasta itseäsi vääränlaiseksi.

2. OTA VAKAVASTI EPÄTASAPAINON LÄHTEET

Jos toistuvasti jätät huomiotta edellä olevat asiat tai mitkä tahansa itsellesi epätasapainoa aiheuttavat asiat, hermostosi ylikuormittuu ja menee ylikierroksille, jolloin sietokyky kaikkea kohtaan vähenee entisestään. Tämä voi ilmetä yleisenä hankaluutena kehossa tai mielessä, levottomuutena, tarkoituksettomuuden tunteina, itkuherkkyytenä, voimattomuutena, väsymyksenä, ahdistuneisuutena, jännittyneisyytenä, paniikkihäiriöinä, muuten kaoottisena olona tai agressiona.

Suostu siis siihen, että sinun on tasapainosi vuoksi laitettava jatkuva kiire ja suorittaminen, epäterveellisyys, epäsäännöllisyys, ja pakkojaksaminen sivuun ja kunnioitettava inhimillisyyttä itsessäsi, sekä kehosi luonnollisia tarpeita. Annettava itsellesi sitä mitä tarvitset tasapainottuaksesi, vaikka suurimman osan ihmisistä ei tarvitse toimia niin. Suostu, että mm. lisäaineet, lääkkeet ja muut kemikaalit oikeasti sekoittavat kehoasi, kahvi, alkoholi ja sokeri saavat todennäköisesti ylikierroksille, liika sähkölaitteiden äärellä olokin tekee levottomaksi ja ihmisjoukoissa ei voi olla kuin rajallisen ajan tai vain harvoin. Jopa liika ilo ja innostus voivat aiheuttaa hankaluuksia.

Muista siis kohtuus kaikessa, ja osittain on hyväksyttävä, että jotkut muille sopivat tavat ja aineet voivat sinulle olla kokonaan liikaa. Pidä myös huoli ettet tyydy elämään pintatasolla, vaan tietoisesti menet kohti niitä asioita, jotka ravitsevat sielua myöten. Tarkoituksellisuuden kokemus kaikessa on tosiaankin monelle meistä elinehto ja vain sinä voit tietää mitä se tarkoittaa juuri sinulle.

3. VAHVISTA KEHOYHTEYTTÄSI

Usein erityisherkät kokevat oman kehonsa hankalana, arvaamattomana ja rauhoittelua kaipaavana. Keho aistii kaiken voimakkaasti – valon, äänet, hajut, tuntemukset, epämukavuuden, toisten läheisyyden, kosketuksen laadun yms. Moni on vieraantunut kehostaan, koska ei ole saanut lapsena riittävää tukea ja apua sen voimakkaiden reaktioiden ymmärtämiseen ja säätelyyn, sekä voimakkaiden tunteiden sietämiseen ja kanssasäätelyyn. On ollut ehkä helpompi paeta kehosta päähän – ajatteluun ja analysointiin tuntemisen ja kokemisen sijaan, ehkä suorittamiseen, riippuvuuksiin tai muihin sijaistoimintoihin. Tiedosta mikä on sinun tapasi välttää tuntemista ja läsnä oloa, jossa kaikki kokeminen voi tapahtua.

Vahvista siis tietoisesti yhteyttä kehoosi, niin että voit kokea jälleen kehosi turvallisena ja luotettavana sen reagoinneista huolimatta. Kehoyhteyden myötä yhteys tunteisiin lähtee pikkuhiljaa tasapainottumaan – tunteiden tunnistaminen, niistä vastuunottaminen, salliminen ja säätely helpottuvat, sekä toisten tunteista erottautuminen. Voimakkaatkin tunteet saavat virrata vapaasti ilman tukahduttamista, pidättelyä tai toisaalta ylireagointeja. Opettele aktivoimaan rauhoittumisjärjestelmääsi, jotta opit muuntamaan taistele-pakene tilan pysähdy ja kohtaa tilaksi.

Hyviä keinoja tähän kaikkeen ovat mm. hengityksen kanssa työskentely ja mielikuva työskentely, jooga, mindfullnes, itsemyötätunto, hieronnat, meditaatio, energiahoito, Rosenterapia, TRE, EFT  – oikeastaan mikä tahansa tietoinen keho-mieli työskentely. Opettele rauhoittamaan ja kannattelemaan itse itseäsi hankalien olojen kanssa. Ja anna itsellesi tarvittava aika palautumiseen, vaikka se olisi paljon pidempi kuin tuntemillasi ihmisillä. Näin alat pikkuhiljaa luottaa ettet itse puske itseäsi jatkuvasti rajojesi yli. Sinun tehtäväsi on luoda sinulle olosuhteet, joissa sinun on riittävän hyvä olla, koet riittävää tasapainoa ja pääset riittävästi palautumaan.

Käytä tietoisesti hyödyksesi luonnon tasapainottavaa vaikutusta menemällä luontoon niin usein kuin mahdollista. Pukeudu myös materiaaleihin ja väreihin, jotka tuntuvat hyvälle. Valitse vaatteet,  jotka eivät paina, kiristä, hankaa – edes sen ainoan pesulapun kohdalta.

4. RAJAT KUNTOON

Erityisherkkien rajat ovat yleensä luonnostaan ohuet mahdollistaen herkän aistimisen ja havainnoinnin. Siksi rajaongelmat ovat erityisherkkien tyypillisin haaste. Niiden tunnistaminen, asettaminen ja pitäminen. Jotta voimme pysyä omalla tontilla tunteinemme ja tarpeinemme, ja erottaa toisten tunteet omistamme, tarvitsemme rajojen tietoista vahvistamista. Siinäkin keho-mieli työskentely on isona apuna. Rajoja voi vahvistaa mm. mielikuvien avulla, piirtämällä, kosketuksella.

Tiedosta myös mahdollinen taipumuksesi lähteä sopeuttamaan itseäsi toisten tunteisiin, tarpeisiin ja odotuksiin, kun usein aistit ne melkein yhtä tarkasti kuin omasi, joskus jopa tarkemmin. Tai taipumuksesi lähteä kannattelemaan toisia heidän ongelmissaan ja huolissaan itsesi kustannuksella. Ja lähde tietoisesti opettelemaan omia rajojasi kunnioittavaa tapaa olla ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Myös rajojen ilmaiseminen saattaa erityisherkille olla hyvin haastavaa loukkaamisen yms. pelossa ja vaatii tietoista harjoittelua.

Joskus rajan ylityksiä on ollut elämän varrella niin paljon, että ongelmaksi muodostuukin turvaksi luodut liian tiukat, jäykät ja joustamattomat rajat. Rajoja on ehkä jouduttu puolustamaan ja pitämään yllä kaikin tavoin, jolloin kehoon on saattanut muodostua kestojännitys, jatkuva jännitystila, joilla rajoja yritetään tiedostamatta ylläpitää, kun ei voi luottaa niiden itsestään selvään pitävyyteen.  Silloin työstäminen keskittyy hellittämiseen ja rajojen höllentämiseen. Voit sanoa vapaasti sekä KYLLÄ että EI tarpeen mukaan.

5. TIEDOSTA OMA VOIMASI JA USKALLA KÄYTTÄÄ SITÄ

Useat erityisherkät ovat kadottaneet kosketuksen omaan voimaansa, koska toisten huomioiminen on voinut kääntyä yli empaattisuudeksi oman itsen ja hyvinvoinnin kustannuksella. Oma voima on TAHTOMISTA ja TAHDON KÄYTTÄMISTÄ, ILMAISEMISTA, sekä TERVEESTI ERILLISENÄ OLEMISTA. Se on tahtomisen sallimista itselle silloinkin, kun oma tahto on ristiriidassa toisen/toisten tahdon kanssa. Se on itsen puolesta olemista olematta toisia vastaan. Herkät luopuvat helposti omasta tahdostaan aistiessaan niin tarkasti myös toisten tahtoa. Harvoin on kyse tahdon puuttumisesta. Juuri herkkyydessä on valtava voima, joka hyväksyttynä saadaan myös käyttöön. Tämä on lempeän jämäkkyyden paikka, jota jokainen erityisherkkä joutuu harjoittelemaan enemmän tai vähemmän.

Toisaalta osa erityisherkistä on niin voimakastahtoisia, että haasteena onkin tahdonvoiman kanavoiminen rakentavasti ja uskallus olla käyttämättä sitä liialliseen elämän kontrollointiin jättäen tilaa elämälle vain tapahtua olematta itse ohjaksissa jokaisessa käänteessä.

6. PURA TIETOISESTI ITSESTÄSI  SYNTYNEET VÄÄRINKÄSITYKSET

Lapsena herkkyyttämme on voitu tulkita hyvin monin tavoin ja yleensä suhtaudumme omaan herkkyytemme niin kuin meihin on aikoinaan suhtauduttu herkkinä ihmisinä. On saatettu sanoa yliherkäksi, kitisijäksi, liian ujoksi, hankalaksi, itkupilliksi, haihattelijaksi, liian hitaaksi, kuumakalleksi, herkkänahkaiseksi jne.

Olet saattanut elää olosuhteissa, joissa elämäsi on ollut lähinnä toimeen tulemista tai selviytymistä oman herkkyytesi kanssa, ilman, että kukaan olisi koskaan auttanut näkemään ja sanoittamaan mistä on kyse. Sinulta on ehkä vaadittu karaistumista, reippaana ja ulospäin suuntautuvana oloa, kovuutta, loputonta kiltteyttä ja hyvä käytöksisyyttä tunteistasi huolimatta, itsellesi sopimattomia harrastuksia yms.

Mitä ikinä oletkaan matkan varrella kokenut ja itsestäsi kuullut, nyt on aika kyseenalaistaa se kaikki ja nähdä aidot, vilpittömät syyt oman toiminnan, reagoinnin ja tuntemusten takana. Se, että sinua on ymmärretty/tulkittu väärin, ei ole koskaan ollut sinun vikasi, vaan ympärillä olleiden kyvyttömyyttä nähdä ja kuulla erityisherkkyytesi ilmenemiä – Sinua sellaisena kuin Olet. Tutki jokainen väittämä sinusta, joita olet itsestäsi kuullut katseina, sanoina, yksin jättämisinä, suuttumisina, rangaistuksina, vähättelynä tai tuhahduksina, ja jätä niistä vain ne, jotka tukevat kuvaa siitä, että olet riittävä. Muut voit tietoisesti päästää menemään ja vaihtaa tilalle uudet totuudet siitä kuka ja millainen olet erityisherkkänä ihmisenä.

7. USKO ITSEESI

Luota tarkkaan havaintokykyysi ja intuitioosi. Erityisherkillä on usein käsittämättömän tarkka ja syvällinen kyky tuntea ja aistia ovatko asiat ja ihmiset totta, onko puhe ja käyttäytyminen linjassa, mitä itsessä ja muissa tapahtuu, millainen ilmapiiri eri paikoissa ja tilanteissa vallitsee jne. Usko, että se kaikki on totta (vaikka toki joskus saatat tulkita havainnoimaasi väärin), usko, että vaikka muut eivät kuule ja näe mitään siitä, mitä sinä havaitset, olet hyvin todennäköisesti oikeilla jäljillä. Ja opettele hyödyntämään tätä taitoa ja ilmaise rohkeasti  näkemyksesi. Erityisherkät näkevät usein hetkessä asioiden ytimen, sen olennaisen ja kanssa ihmiset voivat todella hyötyä ominaisuudestasi itsesi lisäksi.

Usko, että olet juuri sellainen mitä tämä maailma tarvitsee löytääkseen takaisin inhimilliseen ja kaikille armollisempaan elämään. Siksi olet syntynyt juuri sellaisena kuin olet – pakotettuna huomioimaan oman inhimillisyytesi, aistimalla valheellisuuden, joutumalla kiinnittämään erityistä huomiota elintapoihisi ja pysymään erilaisena kuin valtavirta, kokemalla kaiken eettisesti ja moraalisesti väärän niin voimakkaasti, ettet vain kestä puuttumatta tai reagoimatta, kykenemällä näkemään syviä syy yhteyksiä ja tarkoituksia pinta ilmentymien takaa, tuntemalla kaiken niin voimakkaasti ettet kykene muuttumaan pääosin tunnekylmäksi, suorittavaksi ihmiseksi. Omaten myös niin vahvan intuition, ettet voi olla kuuntelematta sitä kylmän järjen sijaan, etkä tyytyä pelkkiin yksioikoisiin teorioihin, diagnooseihin, yleistyksiin tai sellaisiin tieteellisiin, lääketieteellisiin ja markkinatalouteen keskittyviin näkökulmiin, jotka jättävät huomiotta ihmisyyden syvemmän ymmärtämisen ja huomioonottamisen.

Ole siis se erityisherkkä joksi sinut on luotu, koko sydämestäsi. Jos niin ei olisi tarkoituksenmukaista, olisit toisenlainen.

Näe ominaisuutesi vahvuutena heikkouden sijaan.

Paljon enemmän kulutat voimaasi yrittämällä sopeutua ja sulkea todellisen itsesi, kuin ryhtymällä aidoimmaksi versioksi Sinusta – luottaen, että niin on hyvä ja antaen herkkyytesi lahjaksi tähän maailmaan.

Kirjoittaja Sari Saario on erityisherkkänä kulkenut valtavaa tietoista matkaa löytääkseen väärinkäsityksistä vapauteen jo 30 vuoden ajan, sekä kahden erilailla erityisherkän äitinä ja työskenneltyään päivittäin erityisherkkien kanssa jo yli 15 vuotta saanut perehtyä aiheeseen hyvin monipuolisesti ja syvällisesti erilaisten ihmisten ja elämäntarinoiden kautta.